RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Juantehdas
Kuopio, Pohjois-Savo, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, muinaisjäännös, puisto, puunjalostustehdas, ruukki, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipality
- Kuopio
- Region
- Pohjois-Savo
- Country
- Finland
- Coordinates
- 63.06816, 28.33843
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 892
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Juantehtaan (Strömsdal) ruukki on Suomen vanhin ja parhaiten säilynyt järvimalmia hyödyntänyt Savon ruukkikokonaisuus.
Savon järvimalmiruukit kuvastavat rautateollisuuden uuden painopisteen syntymistä 1800-luvun alun muuttuneissa valtiollisissa olosuhteissa Itä-Suomeen, jossa raudan lähteenä olivat järvi- ja suomalmi. Strömsdal Juankoskella on ainoa jo Ruotsin vallan aikana perustettu järvimalmiruukki.
Strömsdalin ruukki on perustettu 1746 Vuoksen vesistöön kuuluvien Vuotjärven ja Akonjärven väliseen Juankoskeen. Vanhan ruukkialueen rakennuskanta on suurelta osin 1800-luvun jälkipuoliskolta, taloudellisen vapautumisen ajalta. Erityisesti ruukkitoimintaan liittyneet tuotantorakennukset ovat tärkeimmiltä osiltaan yhä jäljellä. Teollista toimintaa entisten ruukkirakennusten tuntumassa ovat jatkaneet kartonkitehdas ja viiratehdas.
Ruukkiyhdyskuntaan kuuluvat ruukinkartano (1826), virkailija- ja työväenasunnot talousrakennuksineen sekä monet ruukkiyhteisön toimintaan liittyneet rakennukset. Ruukinkartano on tehdasrakennusten länsipuolella korkean rantapenkereen päällä. Ruukinkartanon länsipuolella on kaksi virkailija-asuntoa "Taivaanpankko" (1872) ja "Alakyökki" (1864) samanikäisine talousrakennuksineen. Työväenasunnot ovat ryhmittyneet lähinnä kahdelle alueelle, Pikonniemelle johtavan tien varrelle ja Hussalanmäelle kartonkitehtaan pohjoispuolelle. Kouluksi ja kirkoksi rakennettu tehtaankirkko on valmistunut 1864.
Kaksi suurta, tyypiltään ainutlaatuista tiilistä hiiliuunia (1890) on ruukinkoskelta noin 1,5 kilometriä luoteeseen Pikonniemen kärjessä.
Historia
Savon keskisen kihlakunnan manttaalikomissaari Brynolf Brunou sai 1746 Kuninkaalliselta Vuorikollegiolta luvan masuunin, kankirautavasaran ja kahden ahjon perustamisluvan syvälle Savon erämaahan Juankosken partaalle. Toimintansa aloitti Suomen ainoa Ruotsin vallan aikainen järvimalmimasuuni. Harvaanasutun seudun talonpojat olivat jo aikaisemmin valmistaneet rautaa pienissä harkkohyteissä.
Suomen vanhimmat rautaruukit läntisellä Uudellamaalla toimivat Ruotsista tuodun vuorimalmin varassa. Suomen liittäminen Venäjään 1800-luvun alussa vaaransi kuitenkin raudan tuonnin Ruotsista ja Suomessa oltiin pakotettuja etsimään vaihtoehtoisia keinoja raaka-aineen saamiseksi. Järvi- ja suomalmin hyödyntäminen merkitsi uusien ruukkien perustamista järviseuduille Itä-Suomeen 1800-luvun alkupuolella.
Juankosken varsinainen ruukkiyhdyskunta syntyi Tigerstedt-suvun omistajakauden aikana. Tehtaan toiminta tehostui, kun 1820-luvun puolivälissä voitiin viedä takkirautaa tullittomasti Pietariin. Empiretyylinen ruukinkartano valmistui Adolf Wilhelm Tigerstedtin aikana 1826. Kartanon ympärille perustettin puisto ja muotopuutarha, joka toimi mallipuutarhana aöueem asukkaille. Tehtaan kukoistuskausi alkoi, kun pietarilainen hovineuvoksetar Anastasia Petrovna Ponomarev osti ruukin. Tehdasyhteisö laajeni edelleen 1860-luvulta alkaneen taloudellisen vapautumisen johdosta. Saimaan kanavan valmistuminen 1856 paransi merkittävästi liikenneyhteyksiä. Hellat, padat, pannut ja muut taloustavarat löysivät tiensä Juankoskelta Pietarin markkinoille. Ruukista vietiin myös raakarautaa, maatalouskoneita ja turbiineja.
Vuonna 1858 Juantehtaalle rakennettiin putlaus- ja valssilaitos, jonka rakennukset ja laitteiston suunnitteli Högforsin vastaavien laitosten suunnittelija, vuorimekaanikus Walfrid Brehmer. Juantehtaasta tuli maamme ensimmäinen yksinomaan järvimalmitakkirautaa käyttävä putlauslaitos.
Vapaaherra Anton von Alfthan osti ruukin konkurssipesältä ja rakennutti vanhan vesisahan paikalle puuhiomon 1906-1908. Ruukin tuotantosuuntaa muutettiin. Seuraavana vuonna hiomoa laajennettiin ja kartonkitehdas rakennettiin 1911-1913. Vesisaha korvattiin 1904 rakennetulla Pikonniemen (Vuotjärven) höyrysahalla. Vuonna 1911 tehtaasta muodostettiin Ab Strömsdalsbruk Juantehdas Oy -yhtiö, jonka kaikki osakkeet siirtyivät Kymi Oy:n omistukseen 1915. Tehdas siirtyi Stromsdal Oy:n omistukseen 1988.
Further reading (as the agency lists it)
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Eevert Laine, Suomen vuoritoimi 1809-1882. Historiallisia tutkimuksia XXXI;2. 1948.
Pohjois-Savon kulttuurihistorialliset rakennussuojelukohteet, toim. Rauni Säisä, Kuopio 1977.
Juha Forsberg ja Ari Kankkunen, Järvimalmiruukista kartonkitehtaaksi. Juantehtaan historia 1746-1996. Hämeenlinna 1996.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Juantehtaan (Strömsdal) ironworks is the oldest and best-preserved Savonia ironworks complex in Finland that used lake ore.
The Savonia lake ore ironworks reflect the emergence of a new centre of gravity in the iron industry in Eastern Finland in the changed political circumstances of the early 19th century, when the sources of iron were lake ore and bog ore. Strömsdal at Juankoski is the only lake ore ironworks founded already during Swedish rule.
Strömsdal ironworks was founded in 1746 at Juankoski, between the lakes Vuotjärvi and Akonjärvi, which belong to the Vuoksi water system. The building stock of the old ironworks area is largely from the second half of the 19th century, the period of economic liberation. In particular, the production buildings associated with ironworks activity have for the most part survived. Industrial activity continuing near the former ironworks buildings has been carried on by the cardboard factory and the wire factory.
The ironworks community includes the ironworks manor (1826), official and workers' dwellings with their outbuildings, and many buildings associated with the activities of the ironworks community. The ironworks manor is on a high shoreline embankment to the west of the factory buildings. To the west of the ironworks manor are two official residences, "Taivaanpankko" (1872) and "Alakyökki" (1864), with outbuildings of the same age. The workers' dwellings are grouped mainly in two areas: along the road leading to Pikonniemi, and on Hussalanmäki, to the north of the cardboard factory. The factory church, built as a school and church, was completed in 1864.
Two large brick charcoal kilns (1890), unique in type, are located about 1.5 kilometres north-west of the ruukinkoski rapids, at the tip of Pikonniemi.
History
In 1746 Brynolf Brunou, manttaalikomissaari of the Central Savo district, received permission from the Royal Bergskollegium to establish a blast furnace, a kankirautavasara and two hearths deep in the Savo wilderness, on the edge of Juankoski. The only lake-ore blast furnace in Finland from the Swedish period began operation there. Farmers in the sparsely populated district had already earlier produced iron in small harkkohyteissä.
Finland's oldest ironworks in western Uusimaa operated on mining ore imported from Sweden. The incorporation of Finland into Russia at the beginning of the 19th century, however, endangered the import of iron from Sweden, and in Finland it became necessary to seek alternative means of obtaining the raw material. The use of lake ore and bog ore meant the establishment of new ironworks in lake districts in Eastern Finland in the first half of the 19th century.
The actual ironworks community of Juankoski arose during the period of Tigerstedt family ownership. Operations at the factory became more efficient when, in the mid-1820s, pig iron could be exported to Pietari duty-free. The Empire-style ironworks manor was completed in 1826 during the time of Adolf Wilhelm Tigerstedt. A park and a formal garden were laid out around the manor, which served as a model garden for the aöueem residents. The factory's heyday began when Anastasia Petrovna Ponomarev, a court councillor's wife of Pietari, bought the ironworks. The factory community expanded further as a result of the economic liberalisation that began in the 1860s. The completion of the Saimaan kanava in 1856 considerably improved transport links. Stoves, pots, pans and other household goods found their way from Juankoski to the markets of Pietari. Pig iron, agricultural machinery and turbines were also exported from the ironworks.
In 1858 a puddling and rolling mill was built at Juantehdas, and its buildings and equipment were designed by Walfrid Brehmer, a mining mechanic and the designer of the corresponding plants at Högfors. Juantehdas became Finland's first puddling mill to use only lake-ore pig iron.
Baron Anton von Alfthan bought the ironworks from the bankruptcy estate and, in 1906-1908, had a groundwood mill built on the site of the old water sawmill. The production focus of the ironworks was changed. The following year the grinding mill was extended, and a board mill was built in 1911-1913. The water sawmill was replaced in 1904 by the steam sawmill at Pikonniemi (Vuotjärvi). In 1911 the factory was formed into the company Ab Strömsdalsbruk Juantehdas Oy, all of whose shares passed to Kymi Oy in 1915. The factory passed to Stromsdal Oy in 1988.