RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Alaponkun erämaatalo
Sodankylä, Lappi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- merkkimieskoti, pihapiiri, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipality
- Sodankylä
- Region
- Lappi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 67.96295, 27.93390
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 5219
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Alaponkun asuinkenttä Sompion kolliskairassa, Lokan tekojärven koilliskulmassa on yksi harvoista jäljellä olevista uudistaloista, joita perustettiin Luiro-joen ylimpien latvahaarojen varrelle 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa. Alaponkun pihapiiri on esimerkki aikaisemmin tyypillisestä Sompion Lapin erämaatalosta.
Alaponkun talon pihapiirin poikki kulkee vanha Lokasta Mutenian kautta Vuotsoon johtanut, nyttemmin Lokan tekoaltaan katkaisema polkutie. Alaponkun päärakennuksen ja talousrakennusten välistä rinteen suuntaisena kulkeva tie jakaa pihapiirin mies- ja talouspihaan. Kenttä on raivattu loivasti etelään viettävään rinteeseen, asuinrakennus sijaitsee ylärinteessä ja karjasuoja korkeusasemaltaan alempana. Hirsisen päärakennuksen länsipäässä on iso pirtti ja itäpäässä kamari sekä sen eteläpuolella kamarin pituinen, kapea eteinen. Päärakennuksen eteläseinustalle on myöhemmin rakennettu kaksikerroksinen umpikuisti.
Asuinkentän alkuperäiseen rakennuskantaan ovat kuuluneet asuinrakennuksen lisäksi raivatun alueen eri osiin harvakseltaan sijoitetut makasiini/talli, navetta, kaivo, halkoliiteri, ulkouuni, savusauna, tolla eli lato, maakellari ja rehukuoppia. Ns. uusi makasiini on rakennettu 1930-luvulla.
Paikkaan liittyy myös henkilöhistoriallista merkitystä maineeltaan ristiriitaisen poromiehen Aleksanteri (Aleksi) Hihnavaaran, liikanimeltään Mosku asuinpaikkana.
Historia
Venäjän, Norjan ja Ruotsin rajajärjestelyt 1800-luvun jälkimmäisellä puoliskolla johtivat siihen, että Enontekiön porosaamelaisten vuotuinen jutokeino Jäämeren rannikon ja perinteisten kesälaidunten välillä katkesi. Kymmenkunta koutokeinolaista ja enontekiöläistä saamelaisperhettä siirtyi Saariselän ja Raututunturin sekä niiden eteläpuolisen Sompion alueelle. Sompion aikaisempi väestö koostui suomalaisista muutaman talon erämaakylistä sekä metsästystä ja kalastusta harjoittavista metsäsaamelaisista.
Tulokkaat rakensivat turvekotakyliä mm. Kopsusjärvelle, Sompiojärvelle ja Vuotsoon, 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa siirryttiin hirsitaloihin ja 1900-luvun ensimmäisten vuosikymmenten aikana perustettiin uudistiloja Luiron eli kulkukeinon varrelle ja heinämaiden ääreen.
Sodankyläläinen Matti Hietala asettui asumaan Luiroon laskevan Korvasjoen varteen 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Ylempänä Luiron varressa asuneen saamelaisen Matti Ponkun poika osti 1908 Hietalan talosta puolikkaan, jonka nimeksi pantiin Alaponku.
Asuinrakennus valmistui vuosien 1905 ja 1908 välisenä aikana. Mestarina oli pohjalainen kirvesmies Heikki Saarela, joka oli rakentamassa Luirolle muitakin saamelaistaloja. Kuisti rakennettiin jälkikäteen 1933.
Alaponkun rakennukset ja pihapiiri kunnostettiin työllisyystyönä Museoviraston valvonnassa 1997-1998.
Further reading (as the agency lists it)
Sakari Kännö, Mosku. Kertomus poromies Aleksi Hihnavaarasta ja Lapin kenraali Kurt Martti Walleniuksesta vuosina 1900–1938. WSOY, Helsinki 1992.
Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999.
Teppo Korhonen ja Sakari Kännö, Moskun talo. Sodankylän Alaponkun pihapiiri ja sen kunnostus 1997-98. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 11/1999.
Samuli Onnela, Suur-Sodankylän historia 2. Suurpitäjä saamelaisten ja suomalaisten maana vuosina 1747-1916. Suur-Sodankylän historiatoimikunta 2006.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The residential field at Alaponkku, in the kolliskaira of Sompio, at the north-eastern corner of the Lokan tekojärvi, is one of the few surviving uudistalo farms established along the uppermost headwater branches of the Luiro-joki at the end of the 19th century and the beginning of the 20th century. The Alaponkku yard is an example of the wilderness farm typical of Sompio Lapland in earlier times.
An old footpath that ran from Loka through Mutenia to Vuotso, now cut off by the Loka reservoir, crosses the yard of the Alaponkku farm. The road, which runs along the slope between the main building and the outbuildings, divides the yard into a men's yard and a household yard. The field has been cleared on a gentle slope facing south. The residential building stands on the upper slope, and the cattle shed is situated lower down. The log main building has a large main room (pirtti) at its western end, and at its eastern end a chamber (kamari) and, south of the chamber, a narrow entrance hall (eteinen) the length of the chamber. A two-storey enclosed porch (umpikuisti) was later built against the south wall of the main building.
The original building stock of the residential field, in addition to the residential building, included a storehouse/stable (makasiini/talli), a cowshed (navetta), a well (kaivo), a firewood shed (halkoliiteri), an outdoor oven (ulkouuni), a smoke sauna (savusauna), a tolla or lato (barn), an earth cellar (maakellari) and fodder pits (rehukuoppia), scattered sparsely across different parts of the cleared area. The so-called new storehouse (makasiini) was built in the 1930s.
The site also has personal historical significance as the dwelling place of the reindeer herder Aleksanteri (Aleksi) Hihnavaara, nicknamed Mosku, whose reputation was mixed.
History
Border arrangements between Russia, Norway and Sweden in the second half of the 19th century ended the annual jutokeino (migration route) of the Enontekiö reindeer Sami between the Arctic Ocean coast and their traditional summer pastures. About ten Koutokeino and Enontekiö Sami families moved to the area of Saariselkä and Raututunturi and to Sompio south of them. The earlier population of Sompio consisted of Finns living in wilderness villages of a few farms, and of forest Sami who practised hunting and fishing.
The newcomers built turf-hut villages at, among other places, Kopsusjärvi, Sompiojärvi and Vuotso. At the turn of the 19th and 20th centuries they moved to log houses, and during the first decades of the 20th century new farms were established along the Luiro, that is the kulkukeino (migration route), and on the edges of hay meadows.
Matti Hietala, a native of Sodankylä, settled on the banks of the Korvasjoki, which flows into the Luiro, at the turn of the 19th and 20th centuries. The son of Matti Ponkku, a Sami who had lived further up the Luiro, bought half of the Hietala farm in 1908, and it was named Alaponku.
The residential building was completed between 1905 and 1908. The master builder was Heikki Saarela, a carpenter from Ostrobothnia, who was also building other Sami houses on the Luiro. The porch was added later, in 1933.
The buildings and yard of Alaponku were restored as an employment project under the supervision of Museovirasto in 1997-1998.