RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Repokairan ja Lemmenjoen alueen saamelaisasutus ja kullankaivajayhdyskunta
Inari, Lappi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kaivos, kylä, pienasumus, saamelaiskulttuuri, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- tunturimaisema
- Municipality
- Inari
- Region
- Lappi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 68.66747, 25.72932
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 5214
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Repokairan ja Lemmenjoen alueen luonnonvarojen käyttöä kuvastavat alueen porohoitoon liittyvä asutus, Lisman saamelaiskylä ja Kaapin Jounin erämaatalo sekä toisen maailmansodan jälkeen syntynyt kullankaivajayhdyskunta.
Repokairan ja Lemmenjoen alueelle perustettu Lemmenjoen kansallispuisto on Suomen suurin, se on myös Euroopan laajimpia tiettömiä ja asumattomia metsäerämaita. Kansallispuiston maisemassa vaihtelevat lukuisat suuret joet ja niiden väliset metsä-, tunturi- ja suoalueet. Laajat tunturikoivikot peittävät korkeimpia vaaroja ja tunturipaljakoiden reunoja.
1800-luvun lopulta asuttu Kaapin Jounin kenttä Sotkajärven pohjoispäässä on Lemmenjoen seudun ensimmäisiä uudistiloja ja kertoo monimuotoisesta saamelaisesta elämäntavasta vaiheessa, jolloin saamelaiskulttuurissa alettiin siirtyä kiinteään asumiseen.
Lisman kylä nykyisen Lemmenjoen kansallispuiston keskellä on rakenteeltaan hyvin säilynyt esimerkki poronhoitoon perustuvasta saamelaisasutuksesta. Aapa-Lapin laajojen metsä- ja suokairojen keskellä olevaa kylää ympäröivät poronhoidolle otolliset mäntyvaltaiset varpu-jäkäläkankaat. Ivalojokeen laskevan Lismajoen koillisrannalle Kotivaaran juureen rakentuneen kylän rakennuskanta on peräisin 1900-luvun eri vuosikymmeniltä.
Lisman kylän avoimella pihakentällä on Nillan Pieran, Nillan Jounin, Jussan Antin ja Näkkälän Iiskon (Hannula) talot. Lismajoen toisella puolella on Kuolpunatievan rakennusryhmä.
Pihapiireihin kuuluvat asuinrakennusten lisäksi navetat, pariaitat, saunat ja puuvajat. Talon vieressä on laudoista tehty poroaita,
poroaidat ovat ympäröineet pihaa ja härkäladot sijainneet lähimetsässä. Piha on puutonta, avointa nurmikenttää, jolla on heinän kuivaushaasioita.
Lemmenjoen kullankaivajayhdyskunta maisemallisesti vaikuttavassa avoimessa tunturimaastossa on yksi Lapin kultahistorian myöhäisempää, toisen maailmansodan jälkeistä vaihetta kuvastava kohde. Lemmenjoen kulta-alue sijaitsee Lemmenjoen kansallispuiston alueella lähinnä Lemmenjoen luoteispuolella. Kullankaivajien yhdyskunta pienine asumuksineen sijaitsee täysin avoimessa tunturimaisemassa. Kultamailta pohjoiseen avautuu laaja ja yhtenäinen tunturimaa.
Hyvät kultapaikat ovat purojen latvoilla ja veden vähyys on haitannut kullanhuuhdontaa. Kullan huuhdonnan hiivuttua alueelle on jäänyt muutama kymmenen kullanhuuhdonnasta kertovaa rakennusta ja rakennelmaa, kämppiä ja kammeja, tukikohtien raunioita ja kiinteärunkoisia teltta-asumuksia. Lajissaan mainittavia ovat mm. Pellisen porukan tukikohta, Jomppasen turvekammi, Isolan ja Liukkosen pihapiirit sekä Hopun ja Pihlajamäen tukikohdat.
Historia
Nykyinen Länsi-Sallivaaran alue oli Koutokeinon alueen jutaavien porosaamelaisten talvilaidunaluetta. Lisman kylän asuttaminen liittyi vuoden 1852 rajasulun seurauksiin. Rajasulun jälkeen Länsi-Sallivaaran alueelle muodostui laiduntyhjiö, joka kuitenkin alkoi täyttyä Karasjoelta saapuneiden uusien muuttajien myötä. Kylää kutsuttiin sen ensimmäisen asukkaan mukaan Salkkoksi, myöhemmin Lismajoeksi ja Lismaksi. Niila Länsman eli Salkko Niila tuli Lismaan Norjasta ja rakennutti 1870-luvulla ensimmäisen talon Lismajoen varrelle.
Niila Länsman perusti paikalla kruununmetsätorpan 1893 nimellä Lismajoki. 1/8 manttaalin uudistila perustettiin 1907, sen perustaja oli Nilla Nillanpoika Länsman. Tila on jaettiin myöhemmin veljeksille Pieralle ja Jounille (Nillan Piera ja Nillan Jouni). Nillan Pieran talo rakennettiin 1898 ja sen rakennuttajana oli Niila Niilanpoika Länsman eli Pikku-Nilla, ensimmäisen talon rakentajan poika.
Kruununmetsätorppa Hannula perustettiin 1893, sen perustaja oli Utsjoelta muuttanut tunturisaamelainen Hans Hansinpoika Kitti, joka sai uudistilaoikeuden 1907. Hannu Kitti rakennutti talon 1890-luvulla ja rakentajat olivat luultavasti samat, jotka rakensivat viereisen Nillan Pieran talon. Nillan Jounin talo rakennettiin sodan jälkeen 1946-48.
Lismasta käytiin koulua 1954 alkaen Menesjärvellä, jonne rakennettiin koulu ja sen yhteyteen oppilasasuntola. Tieyhteyden kylä sai 1970-luvulla ja sähköt 1989.
Kaapin Jounin kenttää asuttaneet Aikiot kuuluivat nykyisen Sallivaaran paliskunnan inarilaisiin kantasukuihin. Suvun poromiehistä tunnetuimpia oli Jouni Aikio (1875-1956), jonka mukaan Kaapin Jounin kenttä sai nimensä. Kaapin Jouni paimensi porojaan Hammastunturin alueella ja ennen toista maailmansotaa Lemmenjoen alueella. Uudistilojen perustajat olivat 1800-luvun lopulla usein kalastajasaamelaisia ja tilan oli perustanut Menes-Antti eli Karhu-Antti, Antti Juhaninpoika Morottaja (1853-1907). Kaapin Jounin tila hankittiin valtiolle vuonna 2002.
Lemmenjoen kulta löydettiin vuonna 1945 ja löytö aiheitti nopeasti laajan kultakuumeen: kullankaivajia Lemmenjoen alueella oli vuosina 1947-51 yli kaksisataa. Kultakuumeen hiivuttua alueelle jäi kuitenkin runsaasti kullankaivuuajoista kertovia rakennuksia ja rakennelmia, joista osa on edelleenkin käytössä. Kullankaivajien ja matkailijoiden kuljetus ja opastaminen tarjosivat työtä myös alueen saamelaisväestölle.
Further reading (as the agency lists it)
Seppo J. Partanen, Kullan ja luonnon kutsu. Suomen matkailuliitto 1990.
Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi 1996.
Seppo J. Partanen, Sankareita, veijareita ja huijareita. Lapin kullankaivajien tarina. 1999.
Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999.
Seppo J. Partanen, "Taistelu Lemmenjoen kullasta". Liisa Kajala (toim.), Lemmenjoki. Suomen suurin kansallispuisto - The largest National Park in Finland. Metsähallitus 2004.
Iisakki ja Inker-Anni Sara, "Porosaamelaiset Lemmenjoen kansallispuistossa". Liisa Kajala (toim.), Lemmenjoki. Suomen suurin kansallispuisto - The largest National Park in Finland. Metsähallitus 2004.
Tarja Nahkiaisoja, Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1925. Julkaisu 2006:7. Lapinmaan maaoikeudet. Oikeusministeriö 2006.
Anni-Siiri Länsman, "Näkökulmia saamelaiseen kulttuuriympäristöön – esimerkkinä Nillan Pieran talon kunnostus valtakunnallisesti arvokkaassa Lisman kylän maisemassa". Tiina Elo ja Päivi Magga (toim.), Eletty, koettu maisema – näkökulmia saamelaiseen kulttuurimaisemaan. Suomen ympäristö 34. Lapin ympäristökeskus 2007.
"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The use of natural resources in the Repokaira and Lemmenjoki area is reflected in the reindeer herding settlement, the Sami village of Lisma and the Kaapin Jouni wilderness farm, as well as the gold-digging community that arose after the Second World War.
Lemmenjoki National Park, established in the Repokaira and Lemmenjoki area, is Finland's largest, and it is also one of the largest roadless and uninhabited forest wildernesses in Europe. Within the national park's landscape, numerous large rivers and the forest, fell and bog areas between them vary. Extensive mountain birch woodlands cover the highest hills and the edges of fell heaths.
The Kaapin Jouni field at the northern end of Sotkajärvi, settled since the late 19th century, is one of the first new-farm holdings of the Lemmenjoki area and tells of the diverse Sami way of life at a stage when Sami culture began to shift towards permanent settlement.
Lisma village, in the middle of the present-day Lemmenjoki National Park, is a well-preserved example in terms of its structure of Sami settlement based on reindeer herding. Surrounded by the vast forest and bog moors of Aapa Lapland, the village is encircled by pine-dominated lingonberry-lichen heaths suitable for reindeer herding. The building stock of the village, built on the northeastern shore of the Lismajoki, which flows into the Ivalojoki, at the foot of Kotivaara, dates from various decades of the 20th century.
The open yard area of Lisma village contains the farms of Nillan Piera, Nillan Jouni, Jussan Antti and Näkkälän Iisko (Hannula). On the other side of the Lismajoki is the building group of Kuolpunatie.
Yard groups include residential buildings as well as cowsheds (navetta), paired fences (pariaitat), saunas and wooden sheds (puuvajat). Next to the house is a reindeer fence made of boards; reindeer fences have surrounded the yard, and ox pens (härkäladot) were located in the nearby forest. The yard is treeless, an open grassy field with hay-drying racks.
The Lemmenjoki gold-digging community, in its scenically striking open fell landscape, is one of the later sites of Lapland's gold history, reflecting the phase after the Second World War. The Lemmenjoki gold area is located within Lemmenjoki National Park, mainly on the northwestern side of the Lemmenjoki. The gold diggers' community, with its small dwellings, is located in a completely open fell landscape. To the north of the gold grounds opens a wide and continuous fell landscape.
The good gold sites are at the headwaters of streams, and the scarcity of water has hindered gold washing. After gold washing waned, a few dozen buildings and structures recounting gold washing remained in the area, including kämppä and kammi huts, ruins of base camps and fixed-frame tent dwellings. Notable examples of their kind include the base camp of the Pellinen group, the Jomppanen peat kammi, the yard groups of Isola and Liukkonen, and the base camps of Hoppu and Pihlajamäki.
History
The present-day Länsi-Sallivaara area was the winter pasture area of the jutaavat reindeer Sami of the Koutokeino area. The settlement of Lisma village was linked to the consequences of the 1852 border closure. After the border closure, a grazing vacuum formed in the Länsi-Sallivaara area, which however began to fill with new migrants arriving from Karasjoki. The village was called Salkko after its first resident, later Lismajoki and Lisma. Niila Länsman, also known as Salkko Niila, came to Lisma from Norway and had the first house built along the Lismajoki in the 1870s.
Niila Länsman established a Crown forest croft (kruununmetsätorppa) on the site in 1893 under the name Lismajoki. A 1/8 manttaali new-farm holding was established in 1907; its founder was Nilla Nillanpoika Länsman. The holding was later divided between the brothers Piera and Jouni (Nillan Piera and Nillan Jouni). Nillan Piera's house was built in 1898, and it was commissioned by Niila Niilanpoika Länsman, also known as Pikku-Nilla, son of the builder of the first house.
The Crown forest croft Hannula was established in 1893; its founder was Hans Hansinpoika Kitti, a fell Sami who had moved from Utsjoki and who received new-farm rights in 1907. Hannu Kitti had a house built in the 1890s, and the builders were probably the same ones who built the neighbouring Nillan Piera house. Nillan Jouni's house was built after the war, in 1946-48.
From 1954, children from Lisma attended school at Menesjärvi, where a school and an attached boarding house for pupils were built. The village gained road access in the 1970s and electricity in 1989.
The Aikio family, who settled the Kaapin Jouni field, belonged to the Inari original families of the present-day Sallivaara reindeer herding district. One of the most well-known reindeer herders of the family was Jouni Aikio (1875-1956), after whom the Kaapin Jouni field was named. Kaapin Jouni herded his reindeer in the Hammastunturi area and, before the Second World War, in the Lemmenjoki area. At the end of the 19th century, the founders of new-farm holdings were often fisher Sami, and the holding had been established by Menes-Antti, also known as Karhu-Antti, Antti Juhaninpoika Morottaja (1853-1907). The Kaapin Jouni holding was acquired by the state in 2002.
Lemmenjoki gold was discovered in 1945, and the discovery quickly sparked a large gold rush: in 1947-51 there were over two hundred gold diggers in the Lemmenjoki area. After the gold rush subsided, however, the area was left with many buildings and structures recounting the gold-mining period, some of which are still in use. Transporting and guiding gold diggers and tourists also provided work for the area's Sami population.