RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Örön linnake (Örö fort)
Kemiönsaari (Kimitoön), Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kasarmi, linnoitus, piensatama, tie
- Character (as the agency lists it)
- merialue
- Municipality
- Kemiönsaari (Kimitoön)
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 59.81236, 22.32360
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 5206
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Örön linnake Turunmaan saaristossa on yksi osa 1910-luvulla rakennettua laajaa ja moniportaista Pietari Suuren merilinnoitusta. Örön linnakkeen 1910-luvulla rakennetut patterit, tieverkosto, rakennuskanta, rakenteet ja luonto ovat säilyneet historiallisena kokonaisuutena.
Örön saari on II Salpausselän jatkeena oleva hiekkasaari Kemiönsaaren ulkosaaristossa. Örön linnake on osa Venäjän keisarikunnan rakentamaa Pietari Suuren merilinnoitusta ja pääkaupunkia Pietaria vihollisen maihinnousulta suojaavan meripuolustusjärjestelmän päävastarinta-asemaa, joka käsitti Saarenmaan ja Hankoniemen tason.
Örön linnakkeen alkuperäinen rakennuskanta käsittää parisenkymmentä hirsirunkoista ja lautaverhottua miehistö- ja talousrakennusta. Linnakkeen toiminnot jäsentyvät alkuperäisen mukulakivipinnoitetun tieverkoston varteen. Saaren etelä- ja pohjoiskärkeä yhdistävästä päätiestä, ns. "Pitkästä ikävästä" haarautuu saaren keskiosassa koilliseen keskeiselle kasarmialueelle johtava tie, "Lyhyt ikävä". Teiden yhteydessä ollut, pattereiden toimintoihin liittyvä kapearaiteinen rautatie on pengerryksiä lukuun ottamatta purettu.
Itsenäisen Suomen kannalta Örön sijainti ei ollut strategisesti merkittävä, vaan saarta on käytetty koulutus- ja vartiolinnakkeena.
Örön linnakesaaren rakennuskanta on myöhemmin täydentynyt, saarelle on rakennettu mm. kerhorakennus, sotilaskoti, koulu ja asuinrakennuksia ja vielä Kuntotalo 1990-luvulla. Linnakkeen alkuperäiseen varustukseen kuulunut, 1920-luvulla modernisoitu, järeä ns. Obuhov-patteri on museoitu 1980-luvulla.
Puolustusvoimien vakituinen miehitys saarella on päättynyt ja saarta käytetään harjoitus- ja valvontatarkoituksiin. Pitkään suljettuna olleen saaren luonto on säilynyt ainutlaatuisen monipuolisena.
Historia
Örön saari oli ennen linnakkeen rakentamista Rosalan kylän laidunmaata, jossa ei ollut vakituista asutusta. Suomen sodan aikana Ruotsin laivasto käytti saarta tukikohtana ja saarelle haudattiin ruotsalaisia sotilaita, jotka olivat kuolleet sairauksiin ja taisteluissa, mm. Lövön kahakassa.
Venäjä käynnisti 1910-luvun alussa Suomenlahdella Pietari Suurelle nimetyn merilinnoituksen rakentamisen torjuakseen Saksan mahdollisen hyökkäyksen Pietariin. Pääpuolustusasema sijoitettiin Suomenlahden kapeimmalle kohdalle Tallinnan ja Porkkalanniemen väliin. Suomen puolelle rakennettiin linnakkeet Utö, Örö ja Russarö sekä linnoitettiin Ahvenanmaata.
Venäjä pakkolunasti Hiittisten Rosalan ja Bölen kylille kuuluneen Örön saaren. Rakennustyöt alkoivat 1915. Saarelle rakennettiin mukulakivettyjä teitä, kapearaiteinen rautatie, kasarmeja ja muita majoitusrakennuksia, ruokala, talousrakennuksia ja laiturit. Örön linnakkeen järeintä tykkikalustoa edusti neljä Obuhovin terästehtaan valmistamaa 305 mm tykkiä. Järeän patterin lisäksi saarella oli kaksi raskasta patteria ja ilmatorjuntapatteri.
Itsenäinen Suomi sai Örön linnakkeesta modernin ja tulivoimaisen rannikkolinnakkeen. Linnoitusta käytettiin mm. koulutukseen ja sen varustusta uusittiin. Jatkosodassa Örö osallistui Hangon rintaman taisteluihin sivustatukena Bengtskärin taistelussa 1941. Sotien jälkeen Örö toimi ensin Hangon Rannikkopatteriston, sitten Turun Rannikkopatteriston ja myöhemmin Saaristomeren Meripuolustusalueen koulutus- ja vartiolinnakkeena.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Örö fort i Åbolands skärgård är en del av Peter den Stores omfattande sjöfästning som byggdes på 1910-talet och består av flera delar. Örö fort med batterier, vägnät, byggbestånd, konstruktioner och naturen omkring har bevarats som en historisk helhet.
Örö är en sandö i havsbandet i Kimitoöns yttre skärgård och utgör en förlängning av Salpausselkäåsen II. Örö fort ingår i Peter den Stores sjöfästning som kejsardömet Ryssland byggde i syfte att skydda huvudstaden S:t Petersburg mot fiendens landstigning. Örö fort var en del av huvudförsvarsställningen som även innefattade Ösel och Hangöudden.
De ursprungliga byggnaderna som tillhör Örö fort innefattar ett tjugotal timrade och brädfodrade manskaps- och ekonomibyggnader. Fortets funktioner finns koncentrerade invid det ursprungliga kullerstensbelagda vägnätet. Huvudvägen som sammanbinder öns södra och norra spets förgrenar sig i mitten av ön till en kort väg som leder till det centrala kasernområdet. Den smalspåriga järnvägen som gått i samma riktning som vägarna och tjänat batterierna har tagits bort och endast banvallen finns kvar.
Örös läge var inte strategiskt viktigt med tanke på självständiga Finland och under självständighetstiden har fortet därför använts för utbildning och som vaktpost.
Byggbeståndet på ön har senare kompletterats bl.a. med en klubblokal, ett soldathem, en skola och bostadshus. På 1990 talet byggdes ännu Konditionshuset. Det grova s.k. Obuhovbatteriet som moderniserades på 1920-talet har sedan 1980-talet bevarats som museiföremål.
Försvarsmakten har inte längre någon bemanning på ön och ön används numera för skjutövningar och övervakning. Naturen har bevarat sin unika mångfald på ön som länge varit sluten.
Historia (på svenska)
Innan fortet byggdes var Örö betesmark för Rosala by. Någon fast bosättning fanns inte. Under Finska kriget använde den svenska flottan ön som bas och där begravdes svenska soldater som dött av sjukdomar eller i strider, bl.a. i slaget vid Lövö.
I början av 1910-talet inledde Ryssland byggandet av en stor sjöfästning på Finska viken som benämndes efter Peter den store. Syftet var att avvärja en eventuell tysk attack mot S:t Petersburg. Huvudförsvarsställningen placerades på Finska vikens smalaste ställe mellan Tallinn och Porkala udd. På finska sidan byggdes forten Utö, Örö och Russarö samt befästningar på Åland.
Ryssland tvångsinlöste Örö som tillhörde byarna Hitis, Rosala och Böle. Byggnadsarbetena inleddes 1915. På ön byggdes kullerstensvägar, en smalspårig järnväg, kaserner och andra byggnader för inkvartering, en matsal, ekonomibyggnader och bryggor. Bland den grövsta beväpningen på Örö fort var fyra 305 mm:s kanoner som tillverkats av Obuhovs stålverk. Utöver det grova batteriet fanns också två tunga batterier och ett luftvärnsbatteri.
När Finland blev självständigt övergick Örö fort till staten som ett modernt och eldkraftigt kustfort. Fortet utnyttjades bl.a. för utbildning och dess utrustning moderniserades. I fortsättningskriget deltog Örö i striderna på Hangöfronten som stöd i slaget om Bengtskär 1941.
Further reading (as the agency lists it)
Enqvist Ove, Itsenäisen Suomen rannikkotykistö 1918-1998, Sotamuseon julkaisuja 1999.
Johanna Pakola, Örö: laidunmaasta linnakkeeksi. Turun rannikkotykistörykmentin perinneyhdistys, Turun sanomat 2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Örö fortress in the Turku archipelago is one part of the extensive, multi-phase Pietari Suuri sea fortress built in the 1910s. The batteries, road network, building stock, structures and nature of Örö fortress built in the 1910s have survived as a historical whole.
Örö island is a sand island in the outer archipelago of Kemiönsaari, forming a continuation of the II Salpausselkä ridge. Örö fortress is part of the Pietari Suuri sea fortress built by the Russian Empire, and the main line of resistance of the naval defence system protecting the capital, Pietari, from enemy landings, which comprised the Saarenmaa–Hankoniemi level.
The original building stock of Örö fortress comprises some twenty log-framed, board-clad crew and utility buildings. The fortress's functions are organised along the original cobblestone-paved road network. From the main road linking the southern and northern tips of the island, the so-called "Pitkä ikävä", a road branches off in the central part of the island leading north-east to the central barracks area, "Lyhyt ikävä". The narrow-gauge railway that ran alongside the roads and served the battery functions has been dismantled, except for its embankments.
From the standpoint of independent Finland, Örö's location was not strategically significant; instead, the island has been used as a training and guard fortress.
The building stock of Örö fortress island was later supplemented: a club building, a soldiers' home, a school and residential buildings were built on the island, among others, and, in the 1990s, also the Kuntotalo. The heavy so-called Obuhov battery, part of the fortress's original armament and modernised in the 1920s, was turned into a museum in the 1980s.
The permanent Finnish Defence Forces garrison on the island has ended, and the island is used for training and monitoring purposes. The nature of the island, long closed to the public, has remained uniquely diverse.
History
Örö island was grazing land belonging to the village of Rosala before the fort was built, and it had no permanent settlement. During the Finnish War, the Swedish fleet used the island as a base, and Swedish soldiers who had died of disease and in battle were buried there, including those who fell in the Lövö skirmish.
At the beginning of the 1910s, Russia launched the construction of a sea fortress named Pietari Suuri in the Suomenlahti, to counter a possible German attack on Pietari. The main defensive position was placed at the narrowest point of the Suomenlahti, between Tallinna and Porkkalanniemi. On the Finnish side, forts were built at Utö, Örö and Russarö, and Åland was fortified.
Russia compulsorily purchased Örö island, which had belonged to the villages of Rosala and Böle in Hiittinen. Construction began in 1915. On the island, cobbled roads, a narrow-gauge railway, barracks and other accommodation buildings, a canteen, service buildings and piers were built. The most powerful artillery at the Örö fort consisted of four 305 mm guns manufactured by the Obuhov steel factory. In addition to the heavy battery, the island had two heavy batteries and an anti-aircraft battery.
Independent Finland received from the Örö fort a modern and powerful coastal fortress. The fortress was used, among other things, for training, and its equipment was renewed. In the Continuation War, Örö took part in the battles on the Hanko front in a flanking support role during the Battle of Bengtskär in 1941. After the wars, Örö served first as the Hanko Rannikkopatteristo, then as the Turku Rannikkopatteristo, and later as a training and guard fort of the Saaristomeren Meripuolustusalue.