RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kemiönsaaren ulkosaariston kyläasutus (Bybebyggelsen i Kimitoöns yttre skärgård)
Kemiönsaari (Kimitoön), Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kylä, luotsiasema, matkailurakennus, piensatama, talonpoikaistalo, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- merialue
- Municipality
- Kemiönsaari (Kimitoön)
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 59.95463, 22.36130
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 5189
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kemiönsaaren ulkosaarilla Saaristomerelle ominainen asutus ja kylän vakiintunut rakenne on erinomaisesti edustettuna Högsåran, Holman ja Rosalan saarten kylissä. Jo keskiajalla asutetuilla kylillä on pitkä asutushistoria ja ne edustavat monipuolisesti alueen historiallisia elinkeinoja kalastusta, merenkulkua ja matkailua.
Saaristomeri on laaja Ahvenanmaan ja Lounais-Suomen rannikon välinen merialue, joka käsittää Turunmaan ja Ahvenanmaan saaristot sekä pohjoisen saariston. Saarten koko vaihtelee pienistä luodoista suuriin saariin ja saariryhmiin. Harvaan asutussa saaristossa kyläasutus sijoittuu usein pienten saariryhmien keskellä olevalle suojaiselle saarelle. Saarilla on tavallisesti vain yksi kylä, jossa on muutama talo. Asutus on levinnyt tasaisesti niin merivyöhykkeellä ja ulkosaaristossa oleville pienille, karuille saarille kuin sisäsaariston rehevämmille ja puustoisemmille saarille.
Saaristomeren kyläympäristöt muodostuvat keskiajalta periytyvästä, pysyvästä merellisten elinkeinojen synnyttämästä saaristolaisasutuksesta. Monet ulko- ja välisaariston kylistä ovat säilyneet yhtenäisinä kokonaisuuksina punamullattuine rakennuksineen. Tyypilliseen saaristokylään kuuluvat asuin- ja talousrakennusten ohella satama laitureineen ja aallonmurtajineen, ranta-aittoineen ja venesuojineen sekä peltotilkut kiviaitoineen. Kylien syntyyn ovat kalastuksen lisäksi vaikuttaneet saarten ohi kulkeneet merireitit ja laivaväylät. Keskeisissä kylissä rakennettuun ympäristöön kuuluvat myös kappelit, koulut ja luotsiasemat. Saarilla on myös linnoituslaitteita, jatulintarhoja sekä pronssikautisia hautaröykkiöitä. Myöhemmin saarille on rakennettu myös matkailuelinkeinon ja kesäasutuksen tarvitsemaa rakennuskantaa.
Högsåran luotsi- ja kalastajakylän rakennuskanta muodostuu maatilojen asuinrakennuksista ja sataman venevajoista ja sille on antanut leimansa myös kylän pitkä täysihoitolaperinne. Niityillä on tärkeä merkitys kylän kulttuurimaisemalle. Backagårdin 1700-luvulta oleva luotsitalo muodostaa piharakennuksineen neliömäisen pihapiirin. Seurantalo valmistui kylän eteläpuolelle 1925. Kylän elinkeinot ovat liittyneet merenkulkuun ja myöhemmin matkailuun, kalastus ja maanviljely ovat olleet pienimuotoista.
Holman kylä muodostuu muutamasta vanhasta kalastajatalosta, jotka ovat keskittyneet tiiviisti kallioiden väliseen painanteeseen sataman tuntumaan. Varsinaisen kylän koossa ja sijainnissa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia keskiajan jälkeen, mutta saaren rannoille on muodostunut uudempaa loma-asumista. Uppgårdin talon asuinrakennus on rakennettu yksinäistuvaksi 1768 ja laajennettu parituvaksi 1788.
Rosalan kylän Byvikenin rannalla olevat lukuisat venevajat ja laiturit antavat saarelle ainutlaatuisen ominaisleiman. Kyläasutus on keskittynyt sataman ympäristöön. Rakennuskannan lisäksi maisemaan liittyvät metsäiset kallioalueet ja avoimet niityt. Toisen, pienemmän ja hyvin säilyneen, kylämaiseman muodostaa Rosalan itäpuolella oleva Bölen kylä, jossa tiiviin kylämaiseman muodostavat talot, laiturit ja venevajat.
Kemiönsaaren ulkosaarista Högsåra ja Holma kuuluvat valtakunnallisesti arvokkaaseen Saaristomeren maisema-alueeseen. Ympäristöministeriö on luokitellut Saaristomeren yhdeksi Suomen kansallismaisemista.
Historia
kemiönsaaren suurkuntaan liitetyn historiallisen Hiittisten saaristopitäjän suurimpien saarten kyläasutus sai alkunsa jo keskiajan alkupuolella, jolloin saaristoon tuli asutusta sekä mantereelta että Ruotsista. Uuden ajan alkupuolella 1560-luvulla, suurimpia kyliä oli 13-taloiset Högsåran luotsikylä ja Rosala sekä viereisen Böle, jossa oli seitsemän taloa. Pienempi, neljä taloa käsittänyt Holman kalastuskylä sijaitsi kauempana ulkosaaristossa.
Högsåran kylä ja satama sijaitsivat merenkulullisesti tärkeän pääväylän, Jungfrusundin varrella. Kalastuksen, merenkulun ja erityisesti luotsitoimen ansioista kylä kasvoi jo keskiajalla taloluvultaan merkittäväksi. Ruotsinvallan aikana luotsiasema oli kylän pohjoispuolella, Lindholmin saarella, mutta se siirrettiin Högsåran kylään 1862.
Matkailukohteeksi Högsåra alkoi kehittyä jo 1800-luvun loppupuolella. Keisareista Aleksanteri III vieraili useasti ja Nikolai II kerran Högsårassa purjehdusretkillään. Ankkuripaikkana ollut lahti sai vierailujen seurauksena nimen Keisarinlahti. Täysihoitoloita kylään perustettiin 1912, 1930-luvulla ja 1970. 1900-luvun alkupuolella kylässä oli myös kolme kauppaa ja koulu. Åbolands Ungdomsföreningenin nuorisoseurantalo Sunnanland rakennettiin kylän eteläpuolelle vuonna 1925.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Skärgårdshavets typiska bosättning och etablerade bystruktur representeras på ett utmärkt sätt i Kimitoöns yttre skärgård av byarna Högsåra, Holma och Rosala. Dessa byar har haft bosättning sedan medeltiden och de representerar traktens historiska näringar: fiske, sjöfart och turism.
Skärgårdshavet är ett omfattande havsområde mellan Åland och Finlands sydvästra kust och innefattar både Åbolands och Ålands skärgårdar samt skärgården utanför Åbos kust. Öarnas storlek varierar från små kobbar till stora öar och ögrupper. I den glest bebyggda skärgården är bybebyggelsen ofta koncentrerad till en skyddad ö mitt bland de små ögrupperna. På öarna finns vanligen endast en by med några få gårdar. Bosättningen har spridit sig jämnt på de små karga öarna i havet och den yttre skärgården liksom även på de frodiga och trädbevuxna öarna i inre skärgården.
Bymiljöerna i Skärgårdshavet har bildats av en bestående skärgårdsbosättning som härstammar ända från medeltiden och som uppstått kring de maritima näringarna. Många av byarna i den yttre skärgården och i mellanområdet har bevarat sitt enhetliga utseende och sina rödmyllade hus. En typisk skärgårdsby omfattar både bostads- och ekonomibyggnader, hamn med bryggor och vågbrytare, strandbodar och båtskjul samt åkerlappar med gärdsgårdar av sten. Byarna har kommit till både tack vare fisket och de intilliggande sjölederna och fartygsrutterna. De viktigaste byarna har också kapell, skolor och lotsstationer. På många öar finns befästningsverk, jungfrudanser och gravrösen från bronsåldern. Senare har också tillkommit byggbestånd som hänför sig till turistnäring och sommargäster.
Byggbeståndet i Högsåra lots- och fiskarby består av lantgårdarnas bostadshus och båtskjulen i hamnen. Bymiljön präglas även av att där länge funnits pensionat. Ängarna har en viktig roll för kulturlandskapet. Backagård lotshemman från 1700-talet med sina gårdsbyggnader bildar ett fyrkantigt gårdstun. Föreningshuset på södra sidan av byn färdigställdes 1925. Byns näringar har varit anknutna till sjöfart och senare till turism, medan fiske och jordbruk har förekommit i mindre skala.
Byn Holma består av några få gamla fiskarhemman tätt intill en svacka mellan bergsklackarna nära hamnen. Byns storlek och läge är nästan desamma som på medeltiden, men nyare semesterbebyggelse har uppstått längs öns stränder. Bostadshuset som tillhör Uppgårds hemman har byggts som en enstaka stuga 1768 och utbyggts till en parstuga 1788.
De talrika båtskjulen och bryggorna i Rosala by vid Byviken ger ön en unik särprägel. Byns bebyggelse är koncentrerad till området invid hamnen. Utöver byggbeståndet präglas landskapet skogbevuxna berg och öppna ängar. Ett annat, mindre och välbevarat bylandskap utgörs av Böle by öster om Rosala. Landskapet karaktäriseras av hus som ligger tätt intill varandra samt bryggor och båtskjul.
Av Kimitoöns yttre skärgård tillhör Högsåra och Holma Skärgårdshavets nationellt värdefulla landskapsområde. Miljöministeriet har klassificerat Skärgårdshavet som ett av Finlands nationallandskap.
Historia (på svenska)
Bybebyggelsen på de största öarna i den historiska skärgårdssocknen Hitis, som införlivats med Kimitoöns storsocken, uppstod redan i början av medeltiden, då folk både från fastlandet och från Sverige flyttade ut till skärgården. I början av nya tiden på 1560-talet var de största byarna Högsåra lotsby med 13 gårdar samt Rosala och intilliggande Böle med 7 gårdar. Den mindre fiskarbyn Holma längre ut i havsbandet bestod av fyra gårdar.
Högsåra by och hamn låg vid Jungfrusund, som var den viktiga huvudleden för sjöfarten. Tack vare fisket, sjöfarten och framför allt lotsväsendet växte byn redan på medeltiden och fick ett betydande antal gårdar. Under svenska tiden låg lotsstationen på Lindholmen norr om byn men flyttades till Högsåra by 1862.
Högsåra började redan i slutet av 1800-talet utvecklas till en turistort. Kejsaren Alexander III besökte ofta Högsåra och Nikolai II besökte ön en gång under en segelfärd. Viken som tjänade som ankarplats fick till följd av dessa besök namnet Kejsarviken. I byn grundades flera pensionat år 1912, på 1930-talet och 1970. I början av 1900-talet hade byn även tre butiker och en skola. Åbolands Ungdomsförenings ungdomsgård Sunnanland uppfördes på södra sidan av byn 1925.
Further reading (as the agency lists it)
Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. 1973.
Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. 1973.
Juhani Vainio, Asutusrakenteen kehitys Varsinais-Suomessa, Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1984.
Hokos, Warma, Voloi... taloja ja kyliä saaristosta, Karjalasta ja Inkeristä. gårder och byar från skärgården, Karelen och Ingermanland. Mittauspiirustuksia Teknillisen korkeakoulun arkkitehtiosastolta arkkitehtuurin historian kokoelmista, vuosilta 1990-96. Helsinki 1997.
Kari Suistoranta ja Henrik Asplund, Kemiön suurpitäjän historia 1. Sagalundin museon kuntayhtymä 1997.
Jorma Tuomi-Nikula, Keisarit kesälomalla Suomessa, Jyväskylä 2002.
Jussi Nordquist, Turunmaan ulkosaariston kyliä koskeva asutusselvitys, Turunmaan seutu ry, Parainen 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The outer islands of Kemiönsaari have an settlement and village structure typical of the Archipelago Sea, which is excellently represented in the villages of Högsåra, Holma and Rosala. The villages, already inhabited in the Middle Ages, have a long settlement history and represent a broad range of the region's historical livelihoods: fishing, seafaring and tourism.
Saaristomeri is a wide sea area between Åland and the coast of Southwest Finland, comprising the Turunmaa and Åland archipelagos as well as the northern archipelago. Islands vary in size from small skerries to large islands and island groups. In the sparsely populated archipelago, village settlement is often located on a sheltered island in the middle of a small island group. Islands usually have only one village, with a few houses. Settlement has spread evenly both to the small, barren islands of the open sea and outer archipelago and to the more fertile and wooded islands of the inner archipelago.
The village environments of the Archipelago Sea consist of a permanent archipelago settlement inherited from the Middle Ages and shaped by maritime livelihoods. Many villages of the outer and middle archipelago have survived as coherent wholes with their red-ochre-painted buildings. A typical archipelago village includes residential and farm buildings, as well as a harbour with its quays and breakwaters, shore granaries and boat sheds, and small fields enclosed by stone fences. Alongside fishing, the villages came into being due to the sea routes and shipping lanes passing the islands. In the central villages, the built environment also includes chapels, schools and pilot stations. The islands also contain fortification installations, jatulintarhoja and Bronze Age burial cairns. Later, building stock serving tourism and summer residence has also been built on the islands.
The building stock of the pilot and fishing village of Högsåra consists of the residential buildings of farms and the boathouses of the harbour, and the village's long tradition of full-board guesthouses has also left its mark on it. Meadows are important to the village's cultural landscape. The pilot's house at Backagård, dating from the 18th century, together with its outbuildings forms a square courtyard. The community hall was completed to the south of the village in 1925. The village's livelihoods have been linked to seafaring and later to tourism; fishing and agriculture have been on a small scale.
The village of Holma consists of a few old fishermen's houses, closely concentrated in a hollow between the rocks near the harbour. There have been no significant changes to the location and layout of the actual village since the Middle Ages, but newer holiday homes have developed along the island's shores. The residential building of the Uppgård farm was built as a single-room dwelling in 1768 and extended into a two-room dwelling in 1788.
The numerous boathouses and quays on the shore of Byviken in Rosala give the island its unique character. Village settlement is concentrated around the harbour. In addition to the building stock, the landscape is associated with wooded rocky areas and open meadows. A second, smaller and well-preserved village landscape is formed by the village of Bölen, east of Rosala, where the closely built houses, quays and boathouses form a compact village landscape.
Of the outer islands of Kemiönsaari, Högsåra and Holma belong to the nationally valuable Saaristomeri landscape area. The Ympäristöministeriö has classified the Saaristomeri as one of Finland's national landscapes.
History
The village settlement on the largest islands of the historical Hiittinen archipelago parish, now part of the municipality of Kemiönsaari, began in the early Middle Ages, when people settled the archipelago both from the mainland and from Sweden. In the early modern period, in the 1560s, the largest villages were the 13-farm pilot village of Högsåra and Rosala, and the neighbouring Böle, which had seven farms. The smaller fishing village of Holman, which comprised four farms, lay farther out in the outer archipelago.
The village and harbour of Högsåra lay along Jungfrusund, an important main sea route for shipping. Thanks to fishing, seafaring and especially the pilot service, the village grew to a significant size in terms of farms already in the Middle Ages. During the Swedish rule, the pilot station was on Lindholm island to the north of the village, but it was moved to the village of Högsåra in 1862.
Högsåra began to develop as a tourist destination already in the late 19th century. Of the emperors, Alexander III visited several times, and Nikolai II once visited Högsåra on his sailing trips. The bay that had served as an anchorage came to be called Keisarinlahti as a result of the visits. Boarding houses were established in the village in 1912, in the 1930s and in 1970. In the early 20th century the village also had three shops and a school. The youth society building Sunnanland of Åbolands Ungdomsföreningen was built on the south side of the village in 1925.