RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Jatkosodan tapahtuma- ja muistopaikat
Enontekiö, Rovaniemi, Sodankylä, Lappi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautakappeli, linnoitus, silta
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema, tunturimaisema
- Municipalities
- Enontekiö, Rovaniemi, Sodankylä
- Region
- Lappi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 68.51784, 22.10299
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 5176
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Enontekiön Lätäsenon (Sturmbock-Stellung) ja Sodankylän Tankavaaran (Schutzstellung) saksalaiset asemat ovat merkittävimmät saksalaisten joukkojen jatkosodan aikana Lappiin rakentamat puolustusasemat. Rovaniemellä on Norvajärven rannassa Lapin sodassa kaatuneiden saksalaisten lepopaikaksi 1959-1963 rakennettu vaikuttava muistokappeli, jonka hallin alla olevaan kellariin on haudattu 3000 saksalaissotilaan jäännökset. Lätäsenon saksalaiseen asemaan liittyy suomalaisten samanaikainen puolustusasema Enontekiön Markkinassa, joka on myös historiallinen markkina- ja kirkonpaikka. Kilpisjärvellä on toisen maailmansodan aikana rakennettu, tiehallinnon museosillaksi nimeämä Ahdaskurun kiviholvisilta.
Norjaan Jäämeren satamiin johtavan maantien varressa, avoimessa tunturimaastossa sijaitseva Lätäsenon saksalainen asema "Sturmbock-Stellung" eli Järämä on saksalaisten rakentama, yhteensä 25 km pitkä linnoitusalue Käsivarren poikki vuodelta 1944. Alueen eteläosan osittain entistetyssä osassa on taistelu-, yhdys- ja juoksuhautaa yhteensä yli 1,2 km sekä 16 korjattua taisteluhaudan erityyppistä ampumapesäkettä (konekivääri ja raskasase) sekä viisi erityyppistä alkuperäisille paikoilleen kunnostettua korsua.
Saksalaisten vahvasti linnoittamaa Järämää vastassa ollut suomalaisten hyödyntämä Markkina muodostavat parin. Niiden välissä oli toisen maailmansodan viimeinen "asemasotalinja". Markkinan entinen kirkkomaa on erikoinen suomalaisten toisen maailmasodan sodankäynnin päätöspaikka, vaikka se ei ollutkaan varsinainen taistelupaikka. Kaivannot ovat entisellä kirkkomaalla ja sen edustalla.
Sodankylän Tankavaarassa on Petsamoon johtavan entisen Jäämerentien poikki rakennetun saksalaisten "Schutzwall"-linjan entistettyjä varustuksia ja korsuja. Linnoitustöiden yhteydessä muutaman kilometrin päähän Jäämerentiestä rakennettu Huuhkajanpäänpaistaman kurun yli kulkeva kenttäsilta on yksi harvoista suuremmista siltakokonaisuuksista, joka on jäänyt sodan loppuvaiheessa räjäyttämättä. Huuhkajanpäänpaistaman ja Jäämerentien välisellä suolla on matalampi arkkusilta.
Norvajärven rannassa on saksalaisen veteraanijärjestön aloitteesta 1950- ja 1960-luvun taitteessa Lapin sodassa kaatuneiden saksalaisten hautapaikaksi rakennettu muistopaikka. Aluetta ympäröi noin metrin korkuinen kiviaita, jonka portista johtaa polku kuusimetsän halki kappelille. Saksalaisen arkkitehti Otto Kindtin suunnitteleman punagraniittisen mausoleumin eteisaulassa on Ursula Qernerin suunnittelma veistos "Äiti ja poika". Päätilassa on kahdeksan kalkkikiviriviä, joihin on kaiverrettu kappelin hallin alle on kerättyjen 3000 saksalaissotilaan tiedot. Hautausmaa-alueella on myös järven selkää vasten näkyvä kookas teräksinen risti.
Enontekiön Ahdaskurun yksiaukkoinen kiviholvisilta (1943) on museosiltojen joukossa tyyppinsä ainoa edustaja. Siltaa ja sen ympäristöä on kunnostettu nykyliikenteen ja matkailukäytön ehdoilla. Silta on otettu Tiehallinnon nimeämäksi museokohteeksi 1983.
Historia
Suomen solmittua aselevon Neuvostoliiton kanssa syyskuussa 1944 poliitttinen tilanne muuttui. Saksalaiset päättivät strategian muutoksesta, rintama kääntyi Lapin poikki itä-länsisuuntaiseksi. Tavoitteena oli katkaista kulkuyhteydet Jäämerelle Norjan ja Muurmanskin satamiin ja laivastotukikohtiin.
Saksan 20. Vuoristoarmeija linnoitti puolustusaseman, Lätäsenon saksalainen aseman "Sturmbock-Stellung" Käsivarren kapeimpaan kohtaan kesällä 1944. Alue rakennettiin vuosina 1942-1944 pääosin kallioon louhimalla. Rakentajina olivat saksalaiset rakentajapioneerit, Organisation Todtin siviilirakentajat ja sotavangit. Saksalaisten 7. vuoristodivisioona oli Lätäsenolla asemissa lokakuusta 1944 tammikuuhun 1945, jolloin alueesta luovuttiin taisteluitta. Suomalaisista varusmiehistä koostuvat joukot olivat asemissa noin 8 km saksalaisista etelään Markkinassa, entisellä kirkon- ja markkinapaikalla, joka oli ollut Länsi-Lapin hallinnollinen ja kirkollinen keskus 1600-luvulta alkaen.
Saksalaiset rakensivat vetäytymisensä turvaksi Kilpisjärvelle Saanan rinteille ja lähistölle laajat mutta kevytrakenteiset puolustusasemat, jotka he tuhosivat. Tämän sotahistoriallisen kohteet useat jäännökset ovat säilyneet raunioituneina luonnonympäristön osina.
Toinen vetäytymisen edellyttämä puolustus- ja viivytysasema rakennettiin Sodankylän Tankavaaraan Jäämerentien varteen.
Linnoitustöiden yhteydessä tärkeänä rakennuskohteena olivat myös puolustukselle tarpeelliset poikkitiet Jäämerentiestä itään ja länteen. Tankavaaran itäpuolelle Huuhkajanpäänpaistaman kuruun ja suolle rakennettiin kaksi kenttäsiltaa 1944.
Ahdaskurun silta oli rakennettu jo 1943 Suomen ja Norjan välisen rajan tuntumaan. Kiviholvisillan piti kestää raskasta saksalaisten Barbarossa-suunnitelman mukaista sotilasliikennettä Atlantilta Suomen rintamalle. Sillan suunnitteli ja rakennutti Tie- ja vesirakennushallitus ja sen rakentamiseen osallistuivat myös saksalaiset. Toisen maailmansodan viimeinen aseellinen yhteenotto Suomessa käytiin Kilpisjärven raja-alueella ja Norjaan perääntyvät saksalaiset tuhosivat Kilpisjärventien mm. siltapaikkojen osalta. Ainoastaan pieni ja huomaamaton Ahdaskurun silta säilyi.
Vuosina 1959-1963 rakennettiin Rovaniemen silloiseen maalaiskuntaan Norvajärven rantaan kappeli Lapin sodassa kaatuneiden saksalaisten sotilaiden hautapaikaksi saksalaisten veteraanijärjestöjen aloitteesta. Vuonna 1964 valmistuneen mausoleumin suunnitteli saksalainen arkkitehti Otto Kindt.
Further reading (as the agency lists it)
Sampo Ahto, Aseveljet vastakkain. Lapin sota 1944-1945. Helsinki 1980.
Tie yhdistää. Toim. Leena Sälejoki-Hiekkanen. Tiemuseo 1986.
Jouni Kallioniemi, Lapin sota 1944-1945. Suursodan loppunäytös pohjoisessa. Raisio 1989.
Kaisa Korpijaakko, Saamelaisesta oikeusasemasta Suomessa. Mänttä 1989.
Pertti Huttunen, Saksalaisten linnoittamistyöt Lapin sodassa. Pohjois-Suomen Historiallinen Yhdistys, Faravid-vuosikirja 13. Rovaniemi 1989.
Pertti Huttunen, Sodankylä Vuotso Tankavaara. Toisen maailmansodan aikaisen linnoitusvyöhykkeen kohdeinventointi. Erkki Saari Oy 1990.
Eero Elfvengren, "Sota Lapissa". Jatkosodan historia 5. Sotatieteen Laitoksen Sotahistorian Toimisto. 1992.
Teppo Korhonen (toim.), Enontekiön Lätäsenon saksalaisten asemien (Sturmbock-Stellung) entistäminen 1987–1989. Museovirasto, rakennushistorian osasto. Raportti N:o 2 1991.
Tapani Postila, Schutzwall: sodanaikainen puolustusasema Urho Kekkosen kansallispuistossa. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja A No 71. Metsähallitus 1997.
Marianne Junila, Deutscher Soldatenfriedhof - Pohjois-Suomen sanomalehdet saksalaisen sotilashautausmaan puolesta ja vastaan. Teoksessa: Rohkea, reima, horjumaton. Scripta Historica XXVII. Oulu 1998.
Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001.
Mirja Rauhala, Enontekiön kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 540. Ympäristöministeriö 2002.
Kirsi Liimatainen, Tiehallinnon museotiet ja -sillat. Museokohdeselvitys. Tiehallinto. Tiehallinnon sisäisiä julkaisuja 11/2007. Tampere 2007. http://alk.tiehallinto.fi/julkaisut/pdf2/4000555-vtieh_museotiet_ja_sillat.pdf
"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The German positions at Lätäseno in Enontekiö ("Sturmbock-Stellung") and at Tankavaara in Sodankylä ("Schutzstellung") are the most significant defensive positions built by German forces in Lapland during the Continuation War. On the shore of Norvajärvi in Rovaniemi stands an impressive memorial chapel, built in 1959-1963 as the resting place for German soldiers who fell in the Lapland War; the remains of 3000 German soldiers are interred in the crypt beneath its hall. The German position at Lätäseno is linked to a simultaneous Finnish defensive position at Markkina in Enontekiö, which is also a historic market and church site. At Kilpisjärvi there is the Ahdaskuru stone-vault bridge, built during the Second World War and designated a museum bridge by Tiehallinto.
The Lätäseno German position "Sturmbock-Stellung", also known as Järämä, is a fortified area 25 km long in total, built by the Germans across Käsivarsi in 1944. It lies along the road to the Norwegian ports on the Arctic Ocean, in open fell terrain. In the partly restored southern part of the area there are over 1.2 km of combat, communication and trench lines in total, 16 repaired firing positions of various types for combat trenches (machine gun and heavy weapon), and five dugouts of various types restored to their original locations.
Markkina, held by the Finns, faced the heavily fortified Järämä of the Germans, and the two form a pair. Between them ran the last "positional warfare line" of the Second World War. The former churchyard of Markkina is a unique final location of Finnish warfare in the Second World War, although it was not actually a battle site. The trenches are on the former churchyard and in front of it.
In Tankavaara, Sodankylä, there are restored fortifications and dugouts of the German "Schutzwall" line, built across the former Jäämerentie leading to Petsamo. Built in connection with the fortification works a few kilometres from the Jäämerentie, the field bridge across the Huuhkajanpäänpaistama gorge is one of the few large bridge complexes that was left unblown at the end of the war. On the bog between the Huuhkajanpäänpaistama and the Jäämerentie is a lower box bridge.
On the shore of Norvajärvi is a memorial site built at the turn of the 1950s and 1960s, on the initiative of a German veterans' organisation, as a burial place for German soldiers who fell in the Lapland War. The area is surrounded by a stone wall about one metre high, from whose gate a path leads through spruce forest to the chapel. In the vestibule of the red granite mausoleum designed by the German architect Otto Kindt is the sculpture "Äiti ja poika" designed by Ursula Qerner. The main chamber has eight rows of limestone slabs inscribed with the details of the 3000 German soldiers gathered beneath the hall of the chapel. In the cemetery area there is also a large steel cross visible against the surface of the lake.
The single-arch stone-vault bridge at Ahdaskuru in Enontekiö (1943) is the only example of its type among the museum bridges. The bridge and its surroundings have been restored to suit present-day traffic and tourist use. The bridge was designated a museum site by Tiehallinto in 1983.
History
After Finland concluded an armistice with the Soviet Union in September 1944, the political situation changed. The Germans decided to change their strategy, and the front turned east-west across Lapland. The aim was to cut the transport links to the Arctic Ocean and to the ports and naval bases of Norway and Murmansk.
The German 20th Mountain Army fortified a defensive position, the German "Sturmbock-Stellung" at Lätäseno, at the narrowest point of Käsivarsi in the summer of 1944. The area was built between 1942 and 1944, mainly by blasting into rock. The builders were German construction pioneers, civilian construction workers of the Organisation Todt, and prisoners of war. The German 7th Mountain Division held the position at Lätäseno from October 1944 to January 1945, when the area was abandoned without a battle. Units made up of Finnish conscripts were stationed about 8 km south of the Germans, at Markkina, the former church and market site that had been the administrative and ecclesiastical centre of Western Lapland from the 17th century onwards.
To cover their withdrawal, the Germans built extensive but lightly constructed defensive positions on the slopes of Saana at Kilpisjärvi and in the surrounding area, and then destroyed them. Many remains of this military-historical site have survived as ruins within the natural environment.
Another defensive and delaying position needed for the withdrawal was built at Tankavaara in Sodankylä, along the Jäämerentie road.
As part of the fortification work, the cross roads running east and west from the Jäämerentie were also important construction sites for defence. East of Tankavaara, two field bridges were built in 1944, over the gorge and bog of Huuhkajanpäänpaistama.
The Ahdaskuru bridge had already been built in 1943, near the border between Finland and Norway. The stone vault bridge was intended to bear the heavy military traffic from the Atlantic to the Finnish front, as envisaged in the German Barbarossa plan. The bridge was designed and built by the Finnish Road and Waterways Administration (Tie- ja vesirakennushallitus), and Germans also took part in its construction. The last armed engagement of the Second World War in Finland took place in the Kilpisjärvi border area, and the Germans retreating into Norway destroyed the Kilpisjärventie road, including its bridge sites, among other things. Only the small and inconspicuous Ahdaskuru bridge survived.
In 1959 to 1963, a chapel was built on the shore of Norvajärvi in the then rural municipality of Rovaniemi, as a burial place for German soldiers who fell in the Lapland War, on the initiative of German veterans' organisations. The mausoleum, completed in 1964, was designed by the German architect Otto Kindt.