RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Karjalankylä ja Karjalan kirkko
Mynämäki, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kauppa- ja liikerakennus, kirkko, kylä, mylly, saha
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipality
- Mynämäki
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.82890, 22.01908
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 5140
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Karjalan kylä on keskiajalla kehittynyt Mynämäen pitäjän syrjäinen kylä, joka on ollut mylly- ja sahatoiminnan myötä maaseutupitäjän pieni kaupan ja liiketoiminnan keskus.
Mynälahdelle laskevan Laajoen mutkassa sijaitsevassa Karjalankylässä on toiminut mylly, saha, meijeri ja kyläkauppa ja se kuvastaa syrjäisen maaseutukeskuksen kehittymistä maatalousvaltaisessa pitäjässä. Seudun pitkästä asutushistoriasta kertovat Laajoen varren kivikautiset asuinpaikat. Laajoen rannassa, 1600-luvulta periytyvällä kirkon paikalla, on kylän rukoushuone.
Karjalan nykyinen mylly on rakennettu mahdollisesti 1920-luvulla, mutta paikalla tiedetään sijainneen myllyn jo 1700-luvulla. Mansardikattoisen, pystyllä peiterimoituksella vuoratun myllyn koneisto on säilynyt. Nykyinen mylly on ollut yhteisomistuksessa ja käytössä vielä sotien jälkeen. Myllyn vieressä on myllärin torppa. Perinteisesti avointa viljelysmaisemaa on hallinnut puurakenteisen, satulakattoisen sahan tiilipiippu. Sähkömoottorilla toiminut saha sijaitsee myllyn ja joen välillä. Vanhan kylätien varrella sijaitsevat mansardikattoinen, asuinkäyttöön muutettu meijerirakennus sekä entinen kyläkauppa. Kyläasutus on joen pohjoisrannalla.
1600-luvun kirkon paikalla seisova hirsirakenteinen rukoushuone on suorakaiteen muotoinen ja satulakattoinen. Julkisivu on koristettu listoituksilla. Kirkkotarhaa on laajennettu edellisen kirkon aikana 1833 ja kiviaitaa on uusittu 1900-luvun alkupuolella.
Karjalan ja Vehmalaisten kappeliseurakuntien yhdistymisen ajalta periytyvä kirkko on rakennettu kylien puolimatkaan, seitsemisen kilometriä Karjalan kylästä etelään. Uusgoottilainen puukirkko on muodoltaan länsitornillinen pitkäkirkko. Rakennusaikansa asussa säilyneen kirkon runkohuoneeseen liittyy pitkillä sivuilla sakaristo ja eteishuone. Pohjaltaan neliömäinen torni on kaksinivelinen. Kirkkoa ympäröi vanha hautausmaa. Viereisessä hirsirakenteisessa lainamakasiinissa vuodelta 1891 toimii kotiseutumuseo.
Historia
Mynämäen pitäjän vanhin asutus seurasi Mynä- ja Laajoen rantoja ja Karjalan kylän alueelle syntyi asutusta 1200-luvulla. Vuoden 1692 piispantarkastuksen mukaan kylässä oli 16 talollista. Laajoesta saatiin vesivoimaa myllyihin, ja kylässä oli 1700-luvulla isompia myllyjä neljä.
Karjalan kylään rakennettiin rukoushuone 1600-luvun loppupuolella ja Karjalasta tuli Mynämäen kappeliseurakunta 1797. Vanhalle kirkon paikalle valmistui uusi puukirkko 1801, mutta se purettiin, kun Karjalaan yhdistettiin Vehmalaisten kappeliseurakunta 1860. Uusi kirkko päätettiin rakentaa Karppisten kylään Suojoelle. Kirkko valmistui 1869 Georg Th. Chiewitzin suunnitelmin.
Omaksi seurakunnaksi Karjala erotettiin 1906 ja Karjalan vanhalle kirkon paikalle Karjalankylään rakennettiin rukoushuone 1911. Kunnallishallinnollisesti Karjala oli erotettuna Mynämäestä 1868-1977.
Further reading (as the agency lists it)
Tove Riska, Karjalan kirkko. Suomen kirkot 2. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1961.
Toivo Perälä, Mynämäki 1260-1960. Turku 1963.
Varsinais-Suomen suojelualueet ja –kohteet. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1979.
Sinikka Jalo (toim.), Karjala-kirja. Mynämäki 1979.
Arja Hyvönen - Pirkko Hakala, Metsänkylä, Mynämäen kunnan museo- ja kotiseutusuunnitelma. TMM 1981. Moniste.
Tiina Rajamäki, "Vanha mylly kuoriutui jauhojen alta…” Helsingin Sanomat 23.8.2004.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The village of Karjala developed in the Middle Ages into a remote village in the parish of Mynämäki, which, thanks to its milling and sawmilling activity, became a small centre of trade and business in the rural parish.
In a bend of the Laajoki river, which flows into Mynälahti, the village of Karjala has had a mill, a sawmill, a dairy and a village shop, and it illustrates the development of a remote rural centre in an agricultural parish. The Stone Age settlement sites along the Laajoki bear witness to the region's long settlement history. On the bank of the Laajoki, on the site of a church dating from the 17th century, stands the village's prayer house.
The present mill in Karjala was possibly built in the 1920s, but a mill is known to have stood on the site already in the 18th century. The machinery of the mansard-roofed mill, clad in vertical board-and-batten, has survived. The present mill was jointly owned and still in use after the wars. Next to the mill is the miller's croft. The brick chimney of the timber-built, gable-roofed sawmill has traditionally dominated the open farmland landscape. The sawmill, powered by an electric motor, stands between the mill and the river. Along the old village road are the mansard-roofed dairy building, converted for residential use, and the former village shop. The village settlement is on the north bank of the river.
The log-built prayer house standing on the site of the 17th-century church is rectangular and gable-roofed. The façade is decorated with mouldings. The churchyard was enlarged during the time of the previous church, in 1833, and the stone wall was renewed in the early 20th century.
The church, dating from the time when the chapel parishes of Karjala and Vehmalainen were united, has been built halfway between the villages, some seven kilometres south of the village of Karjala. The Neo-Gothic wooden church is a west-towered long church. The nave, which has retained its appearance from the time of construction, has a sacristy and a vestibule attached on its long sides. The tower, square in plan, has two stages. The church is surrounded by an old cemetery. The neighbouring log-built lainamakasiini dating from 1891 houses a local heritage museum.
History
The oldest settlement in the parish of Mynämäki followed the banks of the Mynä and Laajoki rivers, and settlement arose in the area of Karjala village in the 13th century. According to the bishop's visitation of 1692, the village had 16 farmers. Water power from the Laajoki was used for mills, and in the 18th century the village had four larger mills.
A prayer house was built in Karjala village in the late 17th century, and Karjala became a chapel parish of Mynämäki in 1797. A new wooden church was completed on the old church site in 1801, but it was demolished when the chapel parish of Vehmalainen was united with Karjala in 1860. It was decided to build the new church in Karppinen village on the Suojoki. The church was completed in 1869 to designs by Georg Th. Chiewitz.
Karjala was separated as a parish of its own in 1906, and a prayer house was built in 1911 on the old church site in Karjala village. For municipal administration, Karjala was separate from Mynämäki from 1868-1977.