RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Jokelan teollisuusalue
Tuusula, Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, muu hallintorakennus, muu teollisuusrakennus, muu teollisuusrakennus, puisto, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipality
- Tuusula
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.55008, 24.97630
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4835
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Jokela on varhainen esimerkki rautatien varrelle rakentuneesta monipuolisesta teollisuusalueesta. Jokelan tiilitehdas, jonka ympärille teollisuustaajama on kehittynyt, on tuotantoalansa keskeinen ja hyvin säilynyt edustaja.
Jokelan rautatieaseman eteläpuolella, Palojoen varrella oleva neljän teollisuuslaitoksen ryhmä muodostaa savupiipuineen ja rakennuksineen edelleen maisemallisesti ja historiallisesti nykyisen taajaman teollisen ytimen. Vaikka teollisuustoiminta on päättynyt ja tehtaisiin liittynyttä moninaista rakennuskantaa on purettu, liittyy alue olennaisesti Suomen teollistumiseen. Jokelan 1874 perustettu tiilitehdas on teollisuushistoriallisesti merkittävä, yksi harvoista säilyneistä tiiliteollisuuden varhaisvaiheen toimipaikoista maassamme. Tiilitehtaan rakennuskantaan kuuluu ns. Jokelan kartano, maatilan rakennuksia ja työväen asuinrakennuksia. Tiilitehtaan lisäksi Jokelassa on tulitikku-, laatikko- ja vanutehtaan rakennuksia. Tehtaiden ja rautatien lisäksi merkittävän osan taajaman maisemakuvaa muodostavat tiilitehtaiden savenotosta syntyneet savikuopat, jotka nykyisin lukuisina lampina muistuttavat alueen teollisuusperinnöstä.
Jokelan tiilitehtaan aluetta hallitsee 1946 valmistunut rankorakenteinen mittava tuotanto- ja varastorakennus, johon liittyy tiilinen kaksikerroksinen, 1953 valmistunut konehuone ja tiiliuunin savupiippu. Tiilitehtaan ydin ja yksi sen teollisuushistoriallisen arvon perustekijöistä on 1937-1938 rakennettu polttouuni. Se on noin 57 metriä pitkä, pohjaltaan soikiomaisen renkaan muotoinen tiilestä holvattu rakenne. Uuni koostuu kuudestatoista erillisestä polttokamarista, joiden ansiosta prosessin eri vaiheet saattoivat olla käynnissä samanaikaisesti. tehtaan ruokala ja asunto- ja verstasrakennus sijaitsevat omassa pihapiirissään. Yhteys pääradalle on hoidettu pistoraidetta myöten, tästä yhteydestä muistuttaa enää veturitalli.
Tiilitehtaaseen liittyvät radan itäpuolella Jokelan kartanona tunnettu tiilitehtaan omistajan asuinrakennus 1880-luvulta ja 1908 valmistunut ns. uusi huvila, jonka piirustukset tilattiin Lars Sonckin toimistolta. Rakennuksiin liittyy puisto, jossa on mm. lehtikuusikujia. Tiilitehtaan muuta rakennuskantaa ovat tehtaan perustamisen ajalta oleva isännöitsijän talo sekä konttori, Jokelantalon työväenasuntokasarmi ja meijerirakennus.
Oy Suomen Vanutehdas Ab:n rakennuskannasta on säilynyt teollisuusalueen länsireunalla useaan otteeseen laajennettu tehdasrakennus.
Laatikkotehtaan rakennuskantaan kuuluu pitkä, 1938 valmistunut, kaksikerroksinen tiilirunkoinen teollisuusrakennus ja siihen liittyvä lautarakenteinen varastorakennus. Samaan aikakauteen liittyvät näyttävä valkeaksi rapattu konttorirakennus, muuntaja ja työväen asuinrakennus.
Tulitikkutehtaan ympäristön muodostavat kahdessa vaiheessa rakennettu tehdasrakennus ja toimintaan liittynyt vesiallas. Nykyisin tehdasrakennus on Jokelan vankilan käytössä. Tulitikkutehtaaseen kuuluvat arkkitehti Pekka Saareman sotien jälkeen suunnittelemat työntekijöiden, virkailijoiden ja insinöörien asuinrakennukset, jotka antavat hyvän kuvan sodanjälkeisen tehdasyhteisön sisäisestä hierarkiasta.
Historia
Pohjois-Tuusula oli ennen rautatien rakentamista harvaanasuttua. Alueen savialueet ja rautatie loivat hyvät edellytykset tiiliteollisuudelle. Raaka-aineen ja kuljetusmahdollisuuksien lisäksi kolmas syy tehtaiden perustamiseen oli nopeasti kasvavan ja kaupungistuvan Helsingin läheisyys, joka tarjosi laajan kysynnän radan varrella olevien tehtaiden tuotteille.
Helsingin ja Hämeenlinnan välinen rautatie valmistui 1862 ja rautatiehen tukeutuva Jokelan teollisuusyhdyskunta sai alkunsa 1874 perustetun tiilitehtaan myötä. Rautatieasema perustettiin seuraavana vuonna. Jokelasta kasvoi jo 1900-luvun alkupuolella merkittävä ja monipuolinen teollisuusyhdyskunta, jossa tuotettiin tiilien lisäksi mm. kattohuopaa, laatikoita, vanua ja tulitikkuja. Jokelan tiilitehtaan lisäksi taajamaan perustettiin useita tiilitehtaita, joista Kolsan tiilitehdas oli merkittävin.
Jokelan tiilitehdas oli alansa ensimmäinen suuryritys. Suomessa toimi 1900-luvun alkupuolella kolmatta sataa tiilitehdasta, joista Jokela oli tuotannoltaan suurin. Helsinkiläisten rautatietä rakentamassa olleiden insinöörien yhtiömuotoisena yrityksenä perustama tehdas siirtyi 1877 kauppaneuvos Paul Chmelevskin omistukseen. Chmelevski oli Suomen tiiliteollisuuden uranuurtaja, jolla oli omistuksessaan tai vuokralla tiilitehtaita myös Espoossa, Janakkalassa ja Hausjärvellä.
Jatkuvapolttoinen rengasuuni keksittiin 1850-luvulla ja yksi maamme ensimmäisiä rengasuuneja rakennettiin juuri Jokelan tehtaille 1880-luvulla. Jokelan tiiliuuneista on ainoana säilynyt nykyinen, vuosina 1937-38 muurattu uuni.
Tehtaan toiminnan turvaamiseksi yritys rakensi teollisuuslaitosten lisäksi työväen asuinrakennukset ja perusti suuren maatilan turvaamaan elintarvikkeiden saantia. Myöhemmin, 1930-luvun lamavuosina, tilan suureen navettaan perustettiin Fennia-Pesula.
Jokelan tiilitehdas valmisti tuotteita rakennusteollisuuden tarpeisiin, jolloin rakennustoiminnan suhdannevaihtelut heijastuivat suoraan tehtaan toimintaan. Tuotantoprosessin ja laitteiden modernisoinnista huolimatta Jokela jouduttiin lakkauttamaan 1959, jolloin uusien rakennusmateriaalien teollinen tuotanto syrjäytti poltetun tiilen.
Oy Suomen vanutehdas Ab perustettiin 1904 Hyvinkään Kaukakselle. Konkurssin ja omistajanvaihdoksen jälkeen toimintaa laajennettiin Jokelaan, josta hankittiin entiset tärkkelystehtaan rakennukset. Vanutehtaan tuotanto Jokelassa aloitettiin 1915. Kahden tulipalon seurauksena tehdas rakennettiin uudestaan 1917 ja 1920. Nykyisen kuutiomaisen asun tehdas sai 1938 ja 1956 tehdyissä laajennuksissa. 1970-luvulla Oy Tamro Ab osti yrityksen ja aloitti tiloissa ambulanssien valmistuksen.
Tulitikku Oy perustettiin 1932 taistelemaan Ivar Kreugerin johtamaa tulitikkutrustia vastaan. Tehdas aloitti toimintansa Jokelassa 1933 ja seuraavana vuonna valmistui tehdasrakennus rautatien varteen. Tehdasta laajennettiin nykyiseen laajuuteen 1964 arkkitehti Pekka Saareman suunnittelmin. Tehtaan asuinalue ns. Pikku-Mikkeli sekä johtajien ja virkailijoiden asuinrakennukset rakennettiin tiilitehtaan puistoon Saareman suunnitelmin 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa. Tehtaan ja asuinalueen väliin valmistui haapatukkien säilytystä varten vesiallas 1960-luvulla. Samassa yhteydessä Palojoki sai uuden uoman. Suomen suurimman tulitikkutehtaan toiminta päättyi 1980-luvun alussa.
Helsingin Vallilassa toiminut ja 1888 perustettu laatikkotehdas Sörnäs Ab siirtyi 1930-luvulla Jokelaan. Toiminta päättyi konkurssiin 1960-luvulla uuden materiaalin, muovin tullessa markkinoille. Oy Machine toolin omistukseen rakennukset siirtyivät 1970-luvulla.
Tehtaiden ympärille kasvoi taajama. Taajaman synnyttäneet tehtaat lopettivat toimintansa 1900-luvun loppupuolella uusien materiaalien ja tuotantotapojen tultua markkinoille.
Further reading (as the agency lists it)
Rauno Kuokkanen, Tiilen lyönti ja käyttö ristiretkiajalta 1850-luvulle. Suomen tiiliteollisuuden historia, I osa. Helsinki 1981.
Kauko Leiponen, Suomen tiiliteollisuus 1860-1978. Suomen tiiliteollisuuden historia, II osa. Helsinki 1981.
Mikko Härö, Tuusulan kulttuurimaisema ja rakennettu ympäristö. Kulttuurihistoriallinen inventointi. Tuusulan kunta 1986.
Sanna Kaisa Spoof, Savikkojen valtias. Jokelan Tiilitehtaan sosiaalinen ja fyysinen miljöö. Kansatieteellinen Arkisto 43. Suomen Muinaismuistoyhdistys. Helsinki 1997.
http://tiilitehdasperinne.com/
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Jokela is an early example of a diversified industrial area that grew up along a railway line. The Jokela brick factory, around which the industrial settlement developed, is a central and well-preserved representative of its production sector.
South of Jokela railway station, along the Palojoki river, a group of four industrial plants with their chimneys and buildings still forms the industrial core of the present-day settlement, both in its landscape and historically. Although industrial activity has ended and much of the varied building stock associated with the factories has been demolished, the area is essentially linked to the industrialisation of Finland. The Jokela brick factory, established in 1874, is historically significant to industry and is one of the few surviving production sites from the early phase of the brick industry in our country. The building stock of the brick factory includes the so-called Jokela manor, farm buildings and workers' residential buildings. Besides the brick factory, Jokela has buildings of the match, box and wadding factories. Apart from the factories and the railway, the clay pits created by clay extraction for the brick factories make up a significant part of the settlement's landscape; today, as numerous ponds, they serve as a reminder of the area's industrial heritage.
The Jokela brick factory area is dominated by a large production and storage building with a framed structure (rankorakenteinen), completed in 1946, to which is attached a two-storey brick machine house completed in 1953, and a brick kiln chimney. The core of the brick factory, and one of the foundations of its industrial-historical value, is the firing kiln built in 1937-1938. It is a brick-vaulted structure about 57 metres long, with an oval, ring-shaped plan. The kiln consists of sixteen separate firing chambers, thanks to which the different stages of the process could be carried out simultaneously. The factory canteen, and the residential and workshop building are located in their own courtyard. The connection to the main line was arranged via a siding, of which only the engine shed remains as a reminder.
Connected to the brick factory, on the east side of the railway, are the residence of the factory owner, known as Jokela manor, built in the 1880s, and the so-called new villa, completed in 1908, for which the drawings were ordered from the office of Lars Sonck. The buildings are associated with a park containing, among other things, larch avenues. Other building stock of the brick factory includes the manager's house and office from the time the factory was founded, the Jokelantalo workers' barracks and the dairy building.
From the building stock of Oy Suomen Vanutehdas Ab, a factory building extended several times has survived on the western edge of the industrial area.
The building stock of the box factory includes a long, two-storey brick-framed (tiilirunkoinen) industrial building completed in 1938, and an associated storage building with a board structure (lautarakenteinen). From the same period are a striking office building rendered white, a transformer and a workers' residential building.
The surroundings of the match factory are formed by a factory building constructed in two phases and a water basin associated with its operation. Today the factory building is used by Jokela Prison. The match factory includes residential buildings for workers, white-collar staff and engineers, designed by architect Pekka Saarema after the wars, which give a good picture of the internal hierarchy of the post-war factory community.
History
Before the railway was built, North Tuusula was sparsely populated. The area's clay deposits and the railway created good conditions for the brick industry. Apart from the raw materials and transport links, a third reason for founding the factories was the proximity of the rapidly growing and urbanising Helsinki, which offered a broad demand for the products of the factories along the line.
The railway between Helsinki and Hämeenlinna was completed in 1862, and the Jokela industrial community, which depended on the railway, began with the brick factory founded in 1874. The railway station was established the following year. Jokela had grown into a significant and diversified industrial community by the early part of the 20th century, producing bricks as well as roofing felt, boxes, wadding and matches, among other things. In addition to the Jokela brick factory, several other brick factories were founded in the urban settlement, of which the Kolsa brick factory was the most important.
The Jokela brick factory was the first large enterprise in its field. In the early part of the 20th century there were some three hundred brick factories in Finland, and Jokela was the largest in terms of production. The factory, founded in 1877 as a company by engineers from Helsinki who were building the railway, passed to the ownership of Commercial Counsellor (kauppaneuvos) Paul Chmelevski. Chmelevski was a pioneer of the Finnish brick industry, who owned or leased brick factories also in Espoo, Janakkala and Hausjärvi.
The continuous-firing ring kiln was invented in the 1850s, and one of the first ring kilns in our country was built precisely for the Jokela factories in the 1880s. Of the Jokela brick kilns, the only one to survive is the present kiln, built in 1937-38.
To secure the operation of the factory, the company built workers' housing alongside the industrial plants and established a large farm to secure the supply of food. Later, in the Depression years of the 1930s, the Fennia-Pesula laundry was set up in the large cowshed of the farm.
The Jokela brick factory produced goods for the needs of the construction industry, so the cyclical fluctuations of building activity were reflected directly in the factory's operations. Despite the modernisation of the production process and equipment, Jokela had to be closed down in 1959, when the industrial production of new building materials displaced fired brick.
Oy Suomen vanutehdas Ab was founded in 1904 at Kaukas in Hyvinkää. After bankruptcy and a change of ownership, operations were expanded to Jokela, where the former buildings of a starch factory were acquired. Wadding production at Jokela began in 1915. As a result of two fires, the factory was rebuilt in 1917 and 1920. The factory received its present cubic form in extensions made in 1938 and 1956. In the 1970s Oy Tamro Ab bought the company and began manufacturing ambulances on the premises.
Tulitikku Oy was founded in 1932 to fight the match trust led by Ivar Kreuger. The factory began operations in Jokela in 1933, and the following year a factory building was completed beside the railway. The factory was extended to its present size in 1964 to designs by the architect Pekka Saarema. The factory's residential area, the so-called Pikku-Mikkeli, and the housing for managers and clerks were built in the park of the brick factory to Saarema's designs at the turn of the 1940s and 1950s. A water basin for storing aspen logs was completed between the factory and the residential area in the 1960s. In connection with this, the Palojoki was given a new channel. The operation of Finland's largest match factory ended at the beginning of the 1980s.
The box factory Sörnäs Ab, which operated in Vallila, Helsinki and was founded in 1888, moved to Jokela in the 1930s. Operations ended in bankruptcy in the 1960s, when the new material, plastic, came onto the market. The buildings passed to the ownership of Oy Machine tool in the 1970s.
An urban settlement grew up around the factories. The factories that gave rise to the urban settlement ceased operations in the latter half of the 20th century, after new materials and production methods came onto the market.