RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Karjalohjan kirkonkylän kulttuurimaisema (Kulturlandskapet i Karislojo kyrkby)
Lohja (Lojo), Uusimaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- huvila, kauppa- ja liikerakennus, kirkko, koulu, kylä, muu hallintorakennus, pappila, pihapiiri, seurantalo, talonpoikaistalo, tie
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Lohja (Lojo)
- Region
- Uusimaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.24101, 23.73762
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4823
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Karjalohjan kirkonkylän kulttuurimaiseman arvo perustuu kirkonkylän maisemallisesti poikkeukselliseen sijaintiin ja maantien varren rakennuskantaan. Raitti rakennuksineen on suomalaiselle kirkokylälle tyypillinen, yhtenäinen ja hyvin säilynyt.
Karjalohjan kirkonkylä sijaitsee Lohjanjärven ja Puujärven välisellä, kapealla Pukkilanharjulla, joka on osa toista Salpausselkää. Puujärven puoleinen harjun rinne kohoaa jyrkästi 30-40 m ympäristöstään ja harjun kaakkois- ja itäpuolella viljelyyn otetut savitasangot laskeutuvat loivasti kohti Lohjanjärveä.
Nykyinen rakennuskanta seuraa nauhamaisesti Pukkilanharjua ja sen itäreunalla kulkevaa kirkonkylän raittia. Raitin varressa on pääasiassa 1900-luvun alkupuolella rakennettuja julkisia rakennuksia kuten seurantalo, kunnantalo, kauppoja, pankkeja, koulu sekä käsityöläisten ja seurakunnan ja kirkon virkamiesten asuinrakennuksia. Raitin varressa ovat myös Pukkilan ja Hakosen kantatilojen päärakennukset. Harjun satulakohdassa sijaitseva 1800-luvun loppupuolella rakennettu harmaakivikirkko, joka on palanut ja kunnostettu uudelleen käyttöön. Sen vieressä on uusi, matala monitoimirakennus, ns. lasikirkko.
Pappila sijaitsee Lohjanjärven rannassa ja viljelyaukean etelälaidassa on Kourjoen tilakeskus.
Historia
Kirkonkylä käsittää osia Lohjantaipaleen, Pappilan, Ilmoniemen ja myöhemmin muodostetun Ahtialan (osa Kuorjokea) maarekisterikylistä. Kirkonkylän raitti on osa keskiaikaista yhdystietä Suurelta rantatieltä Pohjasta ns. Yliselle Uudenmaantielle.
Karjalohja oli Karjaan seurakunnan kappelina ainakin vuodesta 1531 lähtien. Seurakunta itsenäistyi 1614. Ensimmäinen kirkko rakennettiin lähelle nykyistä pappilaa, Pappilanniemeen. Pitäjän neljäs kirkko oli lääninarkkitehti Jean Wiikin suunnittelema, vuosina 1857-60 harmaakivestä rakennettu päätytornillinen pitkäkirkko. Kirkko tuhoutui tulipalossa 21.9.1970. Palaneen kirkon viereen on rakennettu ns. lasikirkko eli monitoimikirkko 1977. Uuden kirkon ovat suunnitelleet arkkitehdit Sakari Laitinen ja Paavo Mänttäri.
Karjalohjan kirkkoherranpappila on ollut samalla paikalla 1600-luvulta. Nykyinen päärakennus rakennettiin 1828-30 H.J. Svahnin johdolla.
Kirkonkylän koulu on 1870-luvulta, kunnantalo vuosilta 1908-09, Nuoriso- ja maamiesseurantalo vuodelta 1911 ja rukoushuone vuodelta 1914. Käsityöläisten taloista esimerkiksi kyläsuutarin talo on vuodelta 1888 ja nahkurin talo vuodelta 1924. Raitin varressa sijaitseville tonteille ominaisia piirteitä ovat terassoinnit ja kivipengerrykset sekä puutarha- ja puistomaisuus.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Värdet av kulturlandskapet i Karislojo kyrkby bygger på kyrkbyns landskapsmässigt exceptionella läge och byggnadsbeståndet längs landsvägen. Byavägen med sina byggnader är typisk för finska kyrkbyar, enhetlig och välbevarad.
Karislojo kyrkby ligger på den smala åsen Pukkilanharju mellan sjön Puujärvi och Lojo sjö som utgör en del av andra Stängselåsen. Åsens sluttning mot Puujärvi stiger brant med 30–40 meter från sin omgivning och på sydöstra och östra sidan av åsen sluttar de odlade lerslätterna svagt mot Lojo sjö.
Det nuvarande byggnadsbeståndet följer åsen Pukkilanharju och vägen genom kyrkbyn på dess östra kant som ett band. Längs vägen finns offentliga byggnader som huvudsakligen har byggts i början av 1900-talet, såsom föreningshuset, kommunalhuset, butiker, banker, en skola samt bostadshus för hantverkare och församlings- samt kyrkbetjänte. Även huvudbyggnaderna av stamgårdarna Pukkila och Hakonen står vid byavägen. Gråstenskyrkan från sent 1800-tal vid åsens smalaste punkt har brunnit ned och restaurerats i ett senare skede. Bredvid den står en ny låg allaktivitetsbyggnad, den så kallade glaskyrkan.
Prästgården ligger på Lojo sjöstrand och på södra kanten av åkerslätten finns Kourjoki gård.
Historia (på svenska)
Kyrkbyn omfattar delar av jordregisterbyarna Lohjantaipale, Pappila, Ilmoniemi och Ahtiala som bildades senare (en del av Kuorjoki). Byavägen genom kyrkbyn är en del av en medeltida förbindelseväg från Stora strandvägen i Pojo till en medeltida byväg.
Karislojo var Karis församlings kapell åtminstone från 1531. Församlingen blev självständig 1614. Den första kyrkan byggdes nära den nuvarande prästgården i Pappilanniemi. Den fjärde kyrkan i socknen var den av länsarkitekten Jean Wiik planerade långhuskyrkan med gaveltorn, som byggdes av gråsten under 1857–60. Kyrkan förstördes i en brand den 21 september 1970. Bredvid den brända kyrkan byggde man 1977 en så kallad glaskyrka eller allaktivitetskyrka. Den nya kyrkan planerades av arkitekterna Sakari Laitinen och Paavo Mänttäri.
Kyrkoherdegården i Karislojo har stått på samma plats sedan 1600-talet. Den nuvarande huvudbyggnaden byggdes 1828–30 under ledning av H. J. Svahn.
Skolan i kyrkbyn härstammar från 1870-talet, kommunalhuset från 1908–09, ungdomsförenings- och lantmannaföreningshuset från 1911 och bönehuset från 1914. Av hantverkarbostäderna härstammar till exempel byaskomakarens hus från 1888 och garvarens hus från 1924. Karakteristiskt för tomterna vid byavägen är terrasseringar och stenvallar i en trädgårds- eller parkliknande omgivning.
Further reading (as the agency lists it)
Päivi Tahvanainen, Länsi-Uudenmaan kulttuurimaisemainventointi. Länsi-Uudenmaan seutukaavaliitto. Lohja 1990.
Tauno Tukkinen, Karjalohjan vanhat rakennukset I. Uudenmaan liiton julkaisuja E28 - 1996. Helsinki 1996.
Veikko Kallio (toim.), Karjalohja. Itsenäisen väen pitäjä. Vammala 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The value of the cultural landscape of the Karjalohja church village is based on the church village's exceptional location in the landscape and on the building stock along the road. The raitti with its buildings is a cohesive and well-preserved example typical of a Finnish church village.
Karjalohja church village lies on the narrow Pukkilanharju ridge between Lohjanjärvi and Puujärvi, which is part of the second Salpausselkä. The slope of the ridge facing Puujärvi rises steeply 30-40 m above its surroundings, and the clay plains taken into cultivation on the south-east and east side of the ridge slope gently down towards Lohjanjärvi.
The present building stock follows the Pukkilanharju ridge in a ribbon pattern, along the church village's raitti running along its eastern edge. Along the raitti are mainly public buildings from the early 20th century, such as a community hall, municipal hall, shops, banks and school, as well as residential buildings of craftsmen and of parish and church officials. Along the raitti are also the main buildings of the Pukkila and Hakonen parent farms. The grey stone church, built in the late 19th century and located at the saddle point of the ridge, has burned and been restored to use. Beside it is a new, low multipurpose building, the so-called lasikirkko.
The parsonage is located on the shore of Lohjanjärvi, and on the southern edge of the cultivated clearing is the Kourjoki farm centre.
History
The church village comprises parts of the cadastral villages of Lohjantaipale, Pappila, Ilmoniemi and the later-formed Ahtiala (part of Kuorjoki). The church village's raitti is part of a medieval connecting road from Suuri rantatie in Pohja to the so-called Ylinen Uudenmaantie.
Karjalohja was a chapel of the Karjaa parish at least from 1531 onwards. The parish became independent in 1614. The first church was built near the present parsonage, on Pappilanniemi. The parish's fourth church, designed by provincial architect Jean Wiik, was a long church with an end tower, built of grey stone in 1857-60. The church was destroyed by fire on 21.9.1970. Beside the burnt church the so-called lasikirkko, or multipurpose church, was built in 1977. The new church was designed by architects Sakari Laitinen and Paavo Mänttäri.
The vicarage of Karjalohja has been on the same site since the 17th century. The present main building was built in 1828-30 under H.J. Svahn.
The church village school dates from the 1870s, the municipal hall from 1908-09, the Youth and Farmers' Community Hall from 1911, and the prayer house from 1914. Among the craftsmen's houses, for example, the village shoemaker's house dates from 1888 and the tanner's house from 1924. Characteristic features of the plots along the raitti include terracing and stone embankments, as well as garden and park-like qualities.