RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Anerionjärven kyläasutus
Salo, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kylä, pihapiiri, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Salo
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.38581, 23.57019
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4731
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Anerionjärven poikkeuksellisen laajassa viljelymaisemassa kyläasutus sijoittuu perinteiseen tapaan viljelyksiä reunustaville kumpareille. Alueen pitkästä asutushistoriasta kertovat seudun lukuisat kivikautiset asuinpaikat. Kyläasutus on säilyttänyt uus- ja isojaon jälkeenkin tiiviinä säilyneen rakenteensa ja kuvastaa vauraan viljelysseudun talonpoikaista rakentamista 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta.
Anerionjärven kyläasutuksen muodostavat Varesjärvestä Anerionjärveen laskevan Varesjoen laaksossa sijaitseva Yltäkylä sekä Anerionjärven pohjukkaan sijoittuneet Laperlan ja Häntälän kylät. Laajat viljelykset sijaitsevat alavalla savikolla ja asutus on sijoittunut niiden viereisille kumpareille. Kyläasutus on tyypillistä Varsinais-Suomen lounaiselle viljelysseudulle, ja kylät ovat iso- ja uusjaosta huolimatta edelleen melko tiiviitä ja selvästi toisistaan rajautuvia.
Varesjoen länsirannalla Yltäkylän vanhalla kylätontilla ovat alkuperäisillä, isojakoa edeltävillä paikoillaan Ylilääpän, Alikriipin ja Yli-Anttilan talouskeskukset. Vanhan maantien varteen ovat sijoittuneet Kiion ja Ylikriipin tilat. Niiden eteläpuolella sijaitsevassa Yli-Anttilan parituvallisessa päärakennuksessa vuodelta 1872 on toiminut koulu 1928-1950.
Laperlan vanhalla kylätontilla 1-tien eteläpuolella on Mattilan tilan talouskeskus. Häntäläntien varrella on lisäksi vanha kappalaisen pappila Kevo 1870-luvulta ja Nikkarin talouskeskus 1856 valmistuneine päärakennuksineen. Isojaon järjestelyjen myötä kylään on syntynyt toinen kantatilojen keskus pohjoisemmaksi pelloilta nousevaan rinteeseen, missä Yli-Jaakkolan, Ali-Jaakkolan ja Isoperheen talot ovat sijoittuneet ketjuun tien suuntaisesti. Rinteellä sijaitsee myös Laperlaan 1914 avattu entinen kansakoulu.
Laperlan kyläasutus jatkuu Anerionjärven länsirantaa seuraavan Häntäläntien varressa katkeamatta etelään Häntälän kylään. Tieltä avautuu maisema järven suuntaan yli viljelysten. Vanhalla Häntälän kylätontilla on Revän kantatilan talouskeskus, muut talouskeskukset ovat sijoittuneet nykyisille paikoilleen 1800-luvulla. Etelässä muista taloista erillään sijaitsevat Sepän ja Sakon kantatilat.
Historia
Kivikaudella Anerionjärvi oli etelään maannousun myötä siirtyvän meren lahti ja sen rannoilla oli yhtenäinen asuinvyöhyke. Varhaisen kivikauden vaihetta noin 8000–5000 eKr. kutsutaankin Suomusjärven kulttuuriksi Suomusjärveltä tehtyjen löytöjen perusteella. Pronssi- ja rautakaudelta Suomusjärven seudulta tunnetaan vain vähän löytöjä. Keskiajan kuluessa alue on viimeistään taas asuttu.
Suomusjärven pitäjän Häntälän ja Laperlan kylistä vanhimmat säilyneet historialliset maininnat ovat vuosilta 1439 ja 1442 ja Kiikalan Yltäkylä mainitaan ensimmäisessä säilyneessä lähteessä 1477. Vuonna 1540 Häntälässä oli viisi, Laperlassa kuusi ja Yltäkylässä seitsemän taloa. Laperlan Kevon talo (Alppila) toimi kappalaisen virkatalona 1651-1958. Kylissä suoritettiin isojako 1771, jonka jälkeen kantatiloja siirrettiin pois vanhoilta kylätonteilta.
Anerionjärven ranta-alueen kylät sijoittuivat liikenteellisesti keskeiselle paikalle; niiden halki kulki Turun ja Helsingin välistä liikennettä samoin kuin rannikolta pohjoiseen kulkenutta väkeä. Laperlan läpi kulki Ylinen Uudenmaantie eli Lohjan tie viimeistään 1600-luvulla. 1930-luvulla laakson halki rakennettiin Turun ja Helsingin välinen valtatie 1. Saloon Kiikalan ja Suomusjärven kunnat liittyivät 2009.
Further reading (as the agency lists it)
Anja Sarvas - Erik von Hertzen, Kiikalan Historia. Kiikalan kunta, Kiikalan seurakunta. Jyväskylä 1987.
Matti Huurre, 9000 vuotta Suomen esihistoriaa. Helsinki 1995.
Anja Sarvas – Seija Väärä, Kiskon ja Suomusjärven historia I. Jyväskylä 1998.
Anna Mikkonen (toim.), Näkökulmia kulttuuriympäristöön. Ympäristön tila Lounais-Suomessa 2. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Turku 2001.
Kiikalan kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. Sarakum 2000-2004 projektiraportti. Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Salon seudun kunnat, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005.
Suomusjärven kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. Sarakum 2000-2004 projektiraportti. Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Salon seudun kunnat, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The village settlement in the exceptionally extensive cultivated landscape of Anerionjärvi follows the traditional pattern of sitting on the knolls that border the fields. The long settlement history of the area is attested by the many Stone Age settlement sites in the district. Even after the uusjako and isojako land redivisions, the village settlement has kept its compact structure, and it reflects the farmhouse building of this prosperous farming district from the 19th century and the early part of the 20th century.
The village settlement of Anerionjärvi consists of Yltäkylä, located in the valley of the Varesjoki river, which flows from Varesjärvi into Anerionjärvi, and of the villages of Laperla and Häntälä, situated at the head of Anerionjärvi. The extensive fields lie on low clay soil, and the settlement is located on the knolls beside them. The village settlement is typical of the south-western farming district of Southwest Finland, and despite the isojako and uusjako, the villages remain fairly compact and clearly delimited from one another.
On the western bank of Varesjoki, on the old village site of Yltäkylä, the farm centres of Ylilääppä, Alikriippi and Yli-Anttila are still on their original sites, dating from before the isojako. The Kiio and Ylikriippi farms are situated along the old main road. South of them stands the parituvallinen main building of Yli-Anttila, dating from 1872, which served as a school from 1928 to 1950.
On the old village site of Laperla, south of the 1-tie, is the farm centre of the Mattila farm. Along the Häntälä road there is also the old chaplain's parsonage Kevo from the 1870s, and the farm centre of Nikkari, with its main building completed in 1856. The isojako led to the emergence in the village of a second parent farm centre on the slope rising from the fields further north, where the farmhouses of Yli-Jaakkola, Ali-Jaakkola and Isoperhe are placed in a chain parallel to the road. On the same slope is the folk school of Laperla, opened in 1914.
The village settlement of Laperla continues without a break southward to the village of Häntälä along the Häntälä road, which follows the western shore of Anerionjärvi. From the road, a view opens towards the lake across the fields. On the old village site of Häntälä is the farm centre of the parent farm Revä; the other farm centres were established in their present locations during the 19th century. Further south, set apart from the other farms, are the parent farms Seppä and Sakko.
History
In the Stone Age, Anerionjärvi was a bay of the sea, which moved southwards as the land rose, and there was a continuous residential zone along its shores. The early Stone Age phase, c. 8000–5000 BC, is therefore called the Suomusjärvi culture, based on finds made at Suomusjärvi. Only a few finds are known from the Suomusjärvi area from the Bronze and Iron Ages. The area was resettled again in the Middle Ages at the latest.
The oldest surviving historical references to the villages of Häntälä and Laperla in the parish of Suomusjärvi date from 1439 and 1442, and Yltäkylä in Kiikala is first mentioned in the earliest surviving source, from 1477. In 1540 Häntälä had five farms, Laperla six and Yltäkylä seven. Kevo farm (Alppila) in Laperla served as the curate's official farm (virkatalo) from 1651 to 1958. An isojako was carried out in the villages in 1771, after which the kantatilat were moved away from the old village sites.
The villages on the shore of Anerionjärvi were located in a central position for traffic; traffic between Turku and Helsinki, as well as people travelling north from the coast, passed through them. Ylinen Uudenmaantie, also called the Lohjan tie, ran through Laperla at the latest in the 17th century. In the 1930s, main road 1 between Turku and Helsinki was built across the valley. The municipalities of Kiikala and Suomusjärvi joined Salo in 2009.