RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Päivärinteen parantola
Muhos, Pohjois-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- sairaala, parantola
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema, taajama
- Municipality
- Muhos
- Region
- Pohjois-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 64.88217, 25.86148
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4347
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Päivärinteen parantola on sekä sijoituspaikaltaan että arkkitehtuuriltaan hyvä esimerkki 1930-luvulla Suomeen rakennetuista keuhkotautiparantoloista.
Parantolan tiiviin rakennusryhmän kokonaisuuteen kuuluu Jussi ja Toivo Paatelan 1931 suunnitteleman funktionalistisen sairaalarakennuksen lisäksi tähän liittyvät kiviportaat, entinen ylilääkärin asunto, ns. lääkärien talo sekä neljä asuinkerrostaloa 1950-luvulta.
Viisikerroksisen sairaalarakennuksen Oulujoen puoleinen osa ja lounaispääty ovat alkuperäiset, mutta laajennukset ovat muuttaneet rakennuksen ulkoasua. Samaan aikaan suunniteltu entinen lääkärien talo edustaa pohjoismaista klassismia, jossa on funktionalismin piirteitä.
Jokirantaan rajoittuva lähiympäristö on alun perin luonteeltaan puistomainen. Sairaalan alue sisältyy Oulujoen kulttuurimaisemaan ja sairaalarakennus on huomattava maamerkki jokilaaksossa. Oulujoen laakso on valtakunnallisesti arvokas maisema-alue.
Historia
1800-luvun lopulla keuhkotautikuolleisuus Suomessa lisääntyi, minkä vuoksi 1900-luvun alussa rakennettiin useita pieniä tuberkuloosiparantoloita ja hoitolaitoksia kuntien ja järjestöjen toimesta. Parantoloiden rakentaminen oli vilkasta erityisesti 1920- ja 1930-luvulla, kun 1927 oli säädetty tuberkuloosiasetus ja 1929 laki kunnallisten tuberkuloosiparantoloiden ja mielisairaanhoitolaitosten valtionavusta.
Parantolat sijoitettiin kuivalle kangasmaalle. Sijainnin tuli olla suojattu ja sumuton. Puhtaaseen ilmaan hiekkaharjulle rakennetussa valoisassa parantolassa ajateltiin parantumisen edellytysten toteutuvan. Auringonvalon vaikutus paranemiseen huomioitiin suuntaamalla rakennus ja potilashuoneet luonnonvalon kannalta optimaalisesti. Ravintoa ja lepoa käytettiin parannuskeinoina ja hoitoon kuului ns. hallimakuu, jonka takia laajat makuuhallit ja lepoparvekkeet olivat tyypillisiä arkkitehtonisia piirteitä. Ensimmäisen maailmansodan jälkeisessä modernistisessa arkkitehtuurissa pelkistetty rakennus haluttiin suunnitella paitsi toiminnalliseksi myös terveelliseksi, hygieeniseksi ja valoisaksi.
Päivärinnan tuberkuloosiparantolan sairaalarakennus valmistui Toivo ja Jussi Paatelan suunnittelemana 1931. Lääkärien asuinrakennus suunniteltiin samanaikaisesti. Parantolarakennusta laajennettiin 1950-luvun puolivälissä korottamalla ruokasalisiipeä. Henkilökunnan asuintalot valmistuivat 1959 Jaakko Paatelan suunnitelmin. Tuberkuloosipotilaiden vähentyessä parantola muutettiin 1970-luvun aikana keuhko- ja reumasairaalaksi ja sittemmin kuntoutussairaalaksi.
Further reading (as the agency lists it)
Matti Huurre ja Jouko Vahtola, Oulujokilaakson historia. 1991.
Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö, osa 2. Helsinki 1993.
Maija-Liisa Bäckström. Päivärinteen parantola – Päivärinteen sairaala 1932-1982. Sl, sa.
Liisa Ahlstén, Päivärinteen kuntoutus- ja opetussairaala elää opiskelun tahdissa. Sairaalalehti 1-2/2001.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Päivärinne sanatorium is, both in its site and in its architecture, a good example of the tuberculosis sanatoria built in Finland in the 1930s.
The compact building group of the sanatorium comprises, in addition to the functionalist hospital building designed in 1931 by Jussi and Toivo Paatela, the stone steps associated with it, the former residence of the chief physician, the so-called doctors' house, and four residential blocks of flats from the 1950s.
The Oulujoki-facing part and the south-western end of the five-storey hospital building are original, but the extensions have changed the building's exterior. The former doctors' house, designed at the same time, represents Nordic Classicism with features of functionalism.
The immediate surroundings, bordering the riverbank, were originally park-like in character. The hospital area is included in the cultural landscape of Oulujoki, and the hospital building is a prominent landmark in the river valley. The Oulujoki valley is a nationally valuable landscape area.
History
At the end of the 19th century, tuberculosis mortality in Finland increased, and as a result several small tuberculosis sanatoria and care institutions were built at the beginning of the 20th century by municipalities and organisations. The construction of sanatoria was especially active in the 1920s and 1930s, when the Tuberculosis Decree had been enacted in 1927 and the Act on State Subsidies for Municipal Tuberculosis Sanatoria and Psychiatric Care Institutions in 1929.
Sanatoria were sited on dry upland ground. The location had to be sheltered and free of fog. It was believed that the conditions for recovery would be met in a bright sanatorium built on a sand ridge in clean air. The effect of sunlight on recovery was taken into account by orienting the building and patient rooms optimally with respect to natural light. Food and rest were used as remedies, and the treatment included the so-called hallimakuu, which is why extensive sleeping halls and rest balconies were typical architectural features. In modernist architecture after the First World War, the reduced building was intended to be not only functional but also healthy, hygienic and bright.
The hospital building of the Päivärinta Tuberculosis Sanatorium was completed in 1931, designed by Toivo and Jussi Paatela. The doctors' residential building was designed at the same time. The sanatorium building was extended in the mid-1950s by raising the dining-hall wing. The staff residential buildings were completed in 1959 to designs by Jaakko Paatela. As the number of tuberculosis patients declined, the sanatorium was converted during the 1970s into a pulmonary and rheumatic hospital and later into a rehabilitation hospital.