RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Isojokilaakson kyläasutus ja Isojoen kirkkomaisema
Isojoki, Etelä-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kellotapuli, kirkko, kylä, lainamakasiini, pappila, pihapiiri
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Isojoki
- Region
- Etelä-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.11389, 21.93862
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4259
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Isojoen kirkko on Isojokilaakson peltomaiseman ja kylärakenteen kiintopiste. Isojokilaakson kirkonkylän ympärillä sekä joen yläjuoksulla Koppelonkylässä on säilynyt perinteistä jokilaakson viereisille mäenharjanteille syntynyttä asutusta. Isojokilaakson vanhoille talonpoikaistaloille ominaista ovat puolitoistakerroksiset pitkät päärakennukset ja niiden suljetut neliömäiset pihapiirit. Alueella on säilynyt runsaasti vanhoja maanteitä reunustavia kiviaitoja.
Isojoen kookas hirsinen ristikirkko kuuluu 1800-luvun alkupuolen ristikirkkoihin. Vanhan hautausmaan ympäröimä kirkko noudattaa C.L. Engelin Alajärvelle ja Lapualle kehittelemää kirkkotyyppiä. Empirekirkon sisäkulmat on viistetty ja ristikeskusta kattavan kookkaan kupolin huipentaa lyhty. Ristivarsia kattavat puuholvit. Kirkon vierellä on puinen kellotapuli vuodelta 1859 ja kirkon kaakkoispuolella on vanha kirkonpaikka.
Kirkon läheisyydessä joen itärannalla on tiettävästi 1700-luvulta peräisin oleva entinen kappalaisen virkatalo, joka toimii Isojoen kotiseutumuseona. Museotoimintaa ennen se toimi pitkään paikkakunnan rippikoulutupana. Samassa pihapiirissä on 1800-luvun puolivälissä kahdessa osassa rakennettu komea Isojoen pappila, joka nykyään palvelee kotiseututalona.
Isojoen länsirannalta avautuu laaja näkymä kirkolle yli jokivarren avoimen viljelymaiseman. Matkan päässä joesta mäenkumpareella ovat mm. Sorilan, Hakolan ja Pietarin tilat. Paikalle on sijoittunut talonpoikaista rakennuskantaa sekä pienempiä asuinrakennuksia 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alkupuolelta.
Isojokea länsirannalla, hieman kirkolta alavirtaan sijaitsevan Pihlajan pihasta aukeaa näkymä avoimen jokilaakson yli Isojoen kirkolle. Päärakennus on 1800-luvun lopusta ja sijoitettu pihaan pohjois-eteläsuunnassa. Talousrakennuksiin kuuluu vanha luttiaitta sekä pieni otsa-aitta sekä uusia karjatalouden tuotantorakennuksia. Asuinrakennuksessa on kahdella sisäänkäynnillä varustettu kuisti. Koko rakennuksen ulkoverhous on viimeistelty taidokkaasti ja harkiten ikkunoiden pielilautoja ja räystäiden aluslaudoitusta myöten.
Viereisen Wiitalähteen (Viitalan) tilalle johtava tie on reunustettu molemmin puolin korkein kiviaidoin ja koivu- ja kuusirivein. Päärakennus, jota on kunnostettu 2006, on varustettu poikkipäädyin ja kuistilla. Tilaan kuuluu vanhoja ulkorakennuksia. Perinteistä rakennuskantaa on myös läheisillä Kankaanpään ja Keskipihlajan tiloilla. Keskipihlajan punamullattu asuinrakennus on sijoitettu maantien varteen. Kookas kuisti on keltamullattu. Pihan pohjoissivua suojaa hirsirakenteinen navetta ja pihapiiriin kuuluu lisäksi sauna, kaksi aitta ja liiveri.
Isojoen ylävirralla mäenharjanteelle rakentuneelta Koppelonkylältä avautuu viljelymaisema Isojoen laaksoon. Kylän rakennuskanta on säilynyt perinteisenä rakentamisen mittakaavalta ja sijoittelulta. Taloista voidaan mainita Koppelokorven umpipiha, jossa on viimeistään 1800-luvulta periytyvä päärakennus sekä ns. pikkutupa 1900-luvun alusta. Tien länsipuolella on talousrakennuksia. Niskalan talon pihapiiristä avautuvat näkymät Kortteenkylään joen vastarannalle.
Historia
Isojoki oli eräaluetta, kunnes Vaasa-aikana erämaita asutettiin ja otettiin viljelyksille. Asutus asettui jokilaakson viljaville maille. Metsä olivat isoonjakoon saakka yhteismetsiä, joissa harjoitettiin runsaasti tervanpolttoa 1700-luvulla.
Isojokelaiset kuuluivat aluksi Närpiön seurakuntaan, mutta vuodesta 1594 Lapväärtin kappeliin ja vuodesta 1607 Lapväärtin kirkkoherrakuntaan. Isojoen kirkon rakennuspaikaksi oli esillä mm. Vanhankylän seutu mutta silloisen mahtimiehen Luukas Svartin toimesta ryhdyttiin ensitöiksi rakentamaan saarnahuonetta nykyiseen kirkonkylään. Hanke oli suuri silloisen Isojoen 30:lle perheelle mutta saarnahuone valmistui 1733 ja oli käytössä noin sata vuotta.
1820-luvulla aloitettiin toimet uuden kirkon rakentamiseksi. Monien kokousten jälkeen kirkon piirustukset tilattiin Carl Ludvig Engeliltä. Kirkon rakennustyöhön ryhdyttiin heti suunnitelmien valmistuttua. Työmaan mestariksi palkattiin Erik Kuorikoski. Ristikirkko valmistui 1833.
Isojoen seurakunta itsenäistyi 1855. Isojoki eriytyi omaksi nimismiespiiriksi 1884 ja omaksi käräjäkunnaksi 1888. Ensimmäinen itsenäinen kuntakokous pidettiin pappilassa 1868.
Further reading (as the agency lists it)
Olavi A. Antila (toim.), Perinnealbumi: Etelä-Pohjanmaa 1. Vaasa 1981.
Mirjam Pihlaja, Isojoen pitäjän kirja. Vaasa 1984.
Esko Hernesharju (toim.), Vanhankylän kyläkirja. Vaasa 1990.
Matti Salomäki, Vaasan läänin vanhat pappilat. Vaasan lääninhallituksen julkaisusarja 1994:11. Vaasa 1994.
Päivi Anttila, Mika Sivil, Mirkka Niemi ja Liisa Maria Rautio, Siironjoen ja Vesijärven nykytila ja kehittämismahdollisuudet. Länsi-Suomen ympäristökeskus 2001.
Esko Hernesharju, Ei otsikkoa. Kotiseutumme, Kaskinen-Kristiinankaupunki- Lapväärtti-Sipyy-Tiukka- Karijoki-Isojoki. 2005.
Tiina Lehtisaari - Sari Tallgren - Eija-Liisa Kangas, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Isojoki Church is a focal point of the Isojokilaakso farmland landscape and village structure. Around the church village of Isojokilaakso, and on the upper reaches of the river in Koppelonkylä, traditional settlement has survived that developed on the ridges beside the river valley. The old farmhouses of Isojokilaakso are characterised by one-and-a-half-storey long main buildings and their enclosed square courtyards. The area has preserved an abundance of old stone fences bordering the old main roads.
The large log cruciform church of Isojoki belongs to the cruciform churches of the first half of the 19th century. Surrounded by an old churchyard, the church follows the church type developed by C.L. Engel for Alajärvi and Lapua. The Empire-style church has chamfered interior corners, and a large dome covering the centre of the cross is topped by a lantern. Timber vaults cover the arms of the cross. Beside the church stands a wooden bell tower dating from 1859, and on the south-east side of the church is the site of the old church.
Near the church, on the east bank of the river, is the former chaplain's official residence, reportedly dating from the 18th century, which now serves as the Isojoki local heritage museum. Before that, it was for a long time used as a confirmation school room in the parish. In the same farmyard is the handsome Isojoki parsonage, built in two parts in the mid-19th century, which now serves as a local heritage centre.
From the west bank of the Isojoki River there is a wide view across the open river valley to the church. At some distance from the river, on a hillock, are the Sorila, Hakola and Pietari farms, among others. Farmhouse-type building stock, as well as smaller residential buildings from the late 19th century and the early 20th century, has been located on the site.
From the Pihlaja farmyard, on the west bank of the Isojoki River slightly downstream from the church, there is a view across the open river valley to Isojoki church. The main building dates from the late 19th century and is set in the yard in a north-south direction. The outbuildings include an old luttiaitta and a small otsa-aitta, as well as new livestock production buildings. The residential building has a porch fitted with two entrances. The external cladding of the whole building is finished skilfully and with care, right down to the window architraves and the soffit boarding of the eaves.
The road leading to the neighbouring Wiitalähde (Viitala) farm is bordered on both sides by high stone fences and rows of birch and spruce. The main building, renovated in 2006, has cross gables and a porch. Old outbuildings belong to the farm. Traditional building stock is also found at the nearby Kankaanpää and Keskipihlaja farms. The red-ochre painted residential building of Keskipihlaja is sited along the roadside. The large porch is painted yellow ochre. The north side of the yard is sheltered by a log-built cowshed, and the yard also includes a sauna, two granary storehouses and a liiveri.
From Koppelonkylä, a village built on a ridge upstream on the Isojoki River, a farmland landscape opens out over the Isojoki valley. The village's building stock has retained its traditional scale and layout. Among the farms, the enclosed courtyard of Koppelokorpi can be mentioned, with a main building dating from the 19th century at the latest, and a so-called pikkutupa from the early 20th century. On the west side of the road are outbuildings. Views from the yard of Niskala farm open out to Kortteenkylä on the opposite bank of the river.
History
Isojoki was a wilderness area until the Vaasa period, when the wilderness was settled and brought under cultivation. Settlement took place on the fertile lands of the river valley. Until the Great Partition, the forests were common forests in which extensive tar burning took place in the 18th century.
The people of Isojoki initially belonged to the parish of Närpiö, but from 1594 to the chapel of Lapväärtti, and from 1607 to the Lapväärtti parish. The site considered for the Isojoki church included, among others, the Vanhankylä area, but at the instigation of the then powerful man Luukas Svart, work first began on building a preaching house in the present church village. The project was large for the then 30 families of Isojoki, but the preaching house was completed in 1733 and remained in use for about a hundred years.
In the 1820s, steps were taken to build a new church. After many meetings, drawings for the church were ordered from Carl Ludvig Engel. Construction work began immediately once the plans were complete. Erik Kuorikoski was hired as master of the works. The cruciform church was completed in 1833.
The Isojoki parish became independent in 1855. Isojoki became a separate police district in 1884 and a separate court district in 1888. The first independent municipal meeting was held at the parsonage in 1868.