RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Luvian saariston kalastajatilat
Eurajoki, Satakunta, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- pienasumus, pihapiiri, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- merialue
- Municipality
- Eurajoki
- Region
- Satakunta
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.38899, 21.40777
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4124
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Luvian rikkonaisessa, useista saarista ja luodoista muodostuvassa ulko- ja sisäsaaristossa on säilynyt arvokkaita kalastuselinkeinoon liittyviä entisiä kalastustiloja ja kalastajakulttuurista kertovaa rakennuskantaa, vaikka ympäristö ja elinkeinot ovatkin muuttuneet.
Yksittäisten kalastustilojen ja -torppien lisäksi saaristossa on myöhempää huvila-asutusta. Kalastustilojen sijoittelu poikkeaa myöhemmästä rakentamisesta. Kalastustilat ovat sijoittuneet selkeästi erilleen, usein omille saarilleen ja rakennuspaikaksi on valikoitunut saaren suojaisa paikka.
Kohde jakautuu kahteen alueeseen, laajaan ulkosaaristoon ja suppeampaan sisäsaaristoon. Ulkosaaristossa saariketjun muodostavat Pastuskerin, Kuiskerin, Kinaskerin, Parskerin, Pirskerin ja Etelän-Pirskerin saaret.
Ehyitä ja säilyneitä pihapiirejä ovat Pastuskerin Takholmin kalastustila (päärakennus 1832). Kuiskerin eteläpuolella olevan Väipäreenkarin kalastustorpan päärakennus on valmistunut 1883. Kinaskerin itärannalla olevan kalastustilan rakennuskanta on 1900-luvun alkupuolelta. Vanhempaa asutusta edustaa Pohjan Pirskerin entinen luotsitalo, jonka päärakennuksen ensimmäinen vaihe on valmistunut 1786. Etelän-Pirskerissä on neljä 1800-luvun alkupuolella perustettua kalastustilaa. Saaren pohjoispäässä ovat Haapaniemi (päärakennus 1925) ja Saaristo (1800-luvulta), joiden yhteydessä on säilynyt myös pieni peltoalue. Saaren eteläosassa, Ulko-Rounoorissa, on kaksi kalastustilaa, joiden päärakennukset on rakennettu 1850 ja 1890.
Sisäsaaristossa Hyviluodon saaressa on kolme vanhaa kalastustilaa. Saaren itärannalla olevan Hyviluodon 1700-luvulla perustetun torpan rakennuskanta on säilynyt tiiviinä kokonaisuutena. Päärakennus on 1800-luvun puolivälistä. Takskerin kalastustilan neliöpihan asuinrakennuksen ulkoasu on 1920-luvulta. Anteskerin kalastustilan päärakennus on 1910-luvulta. Sen pihapiirissä on muinaisjäännöksiksi luettuja historiallisen ajan kiviröykkiöitä.
Historia
Luvian saariston muodostuminen ja asutus liittyy länsirannikolla esiintyvään maankohoamisilmiöön. Varhaiskeskiajalla veden pinta oli noin kuusi metriä korkeammalla kuin nykyisin. Tällöin nykyinen Lankoorin niemimaa muodostui vielä neljästä luodosta. Luvian saaristo muodostui vähitellen asutuskelpoiseksi. Ensimmäiset kalastustilat tai -torpat perustettiin 1700-luvun loppupuolella. Varsinainen asuttaminen tapahtui 1800-luvun aikana. Maannousun lisäksi vaikutti asukasluvun kasvu ja maanjakoprosessien käynnistyminen 1700-luvun loppupuolella. Saarten keskeinen elinkeino oli kalastus, mutta asuinpaikat valittiin suojaisan aseman lisäksi paikoista, joissa oli mahdollisuus pienimuotoiseen viljelyyn tai laitumiin. Harva asutus muodostui yksittäisistä kalastustiloista ja torpista. Ensimmäisiä asuinpaikkoja 1700-luvulla olivat Hyviluodon ja Säpin saarien kalastustorpat sekä Pohjan Pirskerin luotsitalo.
Kalastuksen lisäksi rannikolla ja saaristossa harjoitettiin laivanrakennusta. Ulkosaariston pohjoisosassa olevasta Klopan saaresta kerättiin katukiviä ja louhittiin kiveä Poriin 1900-luvun alkupuolella. Varhaisimmat huvilat rakennettiin 1800-luvun loppupuolella ja 1900-luvun alkupuolella yleensä mantereen puolelle mm. Lankooriin.
Sotien jälkeen elinkeinoissa ja asutuksessa tapahtui suuria muutoksia. Kalastuksen rinnalle tuli rannikolla turkistarhaus ja saariston kalastustilat alkoivat autioitua, varsinainen autioituminen tapahtui 1960- ja 70-luvuilla. Kinnaskerissa kalastustilan käyttäjäksi tuli merivartiosto 1961. Osa kalastustiloista ja saarista on muuttui 1900-luvun loppupuolella vapaa-ajan asunnoiksi ja kesämökkitonteiksi.
Ulkosaariston länsipuolella oleva pienten saarien ja luotojen ryhmä on määritetty Natura-alueeksi.
Further reading (as the agency lists it)
Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto. Sarja A:177. Pori 1990.
Lasse Wahlroos, Luvian rannikon asutushistoriasta 1700 - 1950. Kotiseutuyhdistys luvia Seor r.y. 1/1994. Ikaalinen 1994.
Rantaosayleiskaava-alueen rakennusinventointi. Elmar Baderman. Ympäristösuunnittelu Oy. 1996.
Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The fragmented outer and inner archipelago of Luvia, formed of many islands and skerries, has preserved valuable former fishing holdings and building stock relating to the fishing industry and telling of fishing culture, although the environment and livelihoods have changed.
In addition to individual fishing holdings and fishing crofts, the archipelago has later villa settlement. The siting of fishing holdings differs from later building. Fishing holdings are located clearly apart, often on their own islands, and a sheltered spot on the island was chosen as the building site.
The site is divided into two areas, the extensive outer archipelago and the smaller inner archipelago. In the outer archipelago, the chain of islands consists of Pastuskeri, Kuiskeri, Kinaskeri, Parskeri, Pirskeri and Etelän-Pirskeri.
Intact and preserved farmyards include the fishing holding Takholmi on Pastuskeri (main building 1832). The main building of the fishing croft Väipäreenkari, south of Kuiskeri, was completed in 1883. The building stock of the fishing holding on the east shore of Kinaskeri dates from the early 20th century. Older settlement is represented by the former pilot house on Pohjan Pirskeri, whose first phase of the main building was completed in 1786. Etelän-Pirskeri has four fishing holdings founded in the early 19th century. At the northern end of the island are Haapaniemi (main building 1925) and Saaristo (from the 19th century), with which a small field area has also been preserved. In the southern part of the island, at Ulko-Rounoori, there are two fishing holdings whose main buildings were built in 1850 and 1890.
In the inner archipelago, on the island of Hyviluoto, there are three old fishing holdings. The building stock of the Hyviluoto fishing croft, founded in the 18th century on the east shore of the island, has been preserved as a compact whole. The main building dates from the mid-19th century. The exterior of the residential building of the square-courtyard Takskeri fishing holding dates from the 1920s. The main building of the Anteskeri fishing holding dates from the 1910s. In its farmyard are stone cairns counted as ancient monuments from the historical period.
History
The formation of the Luvia archipelago and its settlement are linked to the land uplift phenomenon on the west coast. In the Early Middle Ages the water level was about six metres higher than today. At that time the present Lankoori peninsula still consisted of four islets. The Luvia archipelago gradually became suitable for settlement. The first fishing holdings or crofts were founded in the late 18th century. Actual settlement took place during the 19th century. In addition to land uplift, population growth and the start of land partition processes at the end of the 18th century had an effect.
The main livelihood of the islands was fishing, but settlement sites were chosen, in addition to a sheltered position, from places where small-scale cultivation or pastures were possible. Sparse settlement consisted of individual fishing holdings and crofts. The first settlements in the 18th century were the fishing crofts of the islands of Hyviluoto and Säppi, and the pilot house of Pohjan Pirskeri.
In addition to fishing, shipbuilding was practised on the coast and in the archipelago. On the island of Klopa in the northern part of the outer archipelago, paving stones were collected and stone was quarried for Pori in the early 20th century. The earliest villas were built at the end of the 19th century and in the early 20th century, usually on the mainland side, e.g. at Lankoori.
After the wars, major changes took place in livelihoods and settlement. Fur farming came to the coast alongside fishing, and the fishing holdings of the archipelago began to be abandoned; the actual desertion took place in the 1960s and 70s. At Kinnaskeri, the Coast Guard became the user of the fishing holding in 1961. Some fishing holdings and islands have changed in the late 20th century into holiday homes and summer cottage plots.
The group of small islands and skerries west of the outer archipelago has been designated a Natura area.