RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Merimaskun kirkko
Naantali, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautakappeli, hautausmaa, kellotapuli, kirkko
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Naantali
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.48185, 21.87009
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 4043
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Korkeahkolla harjulla sijaitseva tunnelmallinen pieni Merimaskun puukirkko kuuluu maamme varhaisten ristikirkkojen joukkoon. 1726 valmistunut saariston kappeliseurakunnan kirkko ja sen kellotapuli, hautakappeli ja kirkkomaata ympäröivä hirsiaita katettuine portteineen muodostaa rakennushistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävän kokonaisuuden Merimaskun salmen lähituntumassa.
Kirkko on pohjamuodoltaan lähes tasavartinen ristikirkko. Sakaristo sijaitsee pohjoisen ristivarren pohjoispäässä. Etelä- ja länsiristien oviaukkojen edessä on myöhemmät lautarakenteiset eteishuoneet. Punamullatuissa ulkoseinissä on takonauloilla kiinnitetty leveä pystysuuntainen ulkovuoraus. Pitkänurkalle salvottujen hirsiseinien ulkonurkissa on nurkkaketjuja suojaava pilasterimainen vaakalaudoitus. Vesikatto on tehty paanuista.
Kirkkosalin seinissä on pystylaudoitus, ja niiden juovitettu marmoria imitoiva maalaus on peräisin vuodelta 1850. Ristivarsien kaarevat tynnyriholvit yhdistyvät ristikeskuksessa. Länsi- ja pohjoisristissä on lehterit. Barokkityylinen saarnastuoli, jonka korissa on Turussa toimineen puunleikkaaja Mathias Reimanin tekemät apostoliveistokset, on lahjoitettu 1658 seurakunnan edellisen kirkkoon. Kaikukatoksessa on latinankielinen kehotus: Kirottu olkoon se, joka Herran työn laiskasti tekee. Turun seudun kirkoille luonteenomainen kaappikello ja kauppafregattia esittävä kirkkolaiva ovat 1800-luvun alkupuolelta.
Kirkon ympärillä olevaa pohjois-eteläsuuntaista pitkänomaista kirkkotarhaa ympäröi hirsiaita. Sen luoteiskulmassa oleva kellotapuli on vuodelta 1769. Lounaiskulmassa on hirsistä salvottu harjakattoinen porttihuone ja kaakkoiskulmassa hirsistä salvottu hautakappeli 1700-luvun puolivälistä. Viime sotien sankarihauta-alueen muistomerkki on Vilho Aallon tekemä.
Historia
Merimasku kuului kappelina Maskuun ja myöhemmin vuodesta 1577 Naantaliin. Seurakunta itsenäistyi 1904. Merimaskun kirkko valmistui vanhalle kirkonpaikalle 1726 Merimaskun Killaisista kotoisin olleen Carl Jacobssonin johdolla. 1830-luvun alussa kirkko korjattiin nykyiseen ulkoasuunsa. Kirkkosalia restauroitiin 1954 arkkitehti Lauri Sipilän ja konservaattori Thorvald Lindquistin johdolla, jolloin mm. holveja peittänyt vaalea liimamaali pestiin pois ja penkit uusittiin.
Kellotapulin, joka toimi alun perin kirkkomaan sisäänkäyntinä, rakensi 1769 rakennusmestari Juha Lindmark. Kirkkotarhan ympärille 1889 rakennettu hirsiaita uusittiin 1995.
Further reading (as the agency lists it)
Tove Riska, Merimaskun kirkko. Suomen kirkot 6. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1972.
Rafael Saartio, Merimaskun kirkko. Lahti 1976.
Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars Suomen taide 3. Keuruu 1989.
Sanna Kupila, Merimaskun kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 4. Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto. Jyväskylä 1996.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Standing on a relatively high esker, the atmospheric small wooden church of Merimasku is among the country's early cross churches. The church of the island chapel parish, completed in 1726, together with its bell tower, mausoleum and the log fence surrounding the churchyard with its roofed gates, forms an architecturally and scenically significant ensemble in the immediate vicinity of the Merimasku strait.
The church is a cross church with an almost equal-armed ground plan. The sacristy is located at the northern end of the north transept arm. The doorways in the south and west arms are fronted by later board-built vestibules. The red ochre-painted outer walls have a wide vertical exterior cladding fixed with wrought nails. The outer corners of the log walls, notched at the long corners, have pilaster-like horizontal boarding that protects the corner chains. The roof is made of shingles.
The walls of the nave hall are vertically boarded, and their striped painting imitating marble dates from 1850. The curved barrel vaults of the transept arms meet at the centre of the cross. There are galleries in the west and north arms. The Baroque-style pulpit, whose basket contains apostle sculptures made by the Turku woodcarver Mathias Reiman, was donated in 1658 to the parish's previous church. In the sounding board is a Latin inscription: Cursed be he who does the work of the Lord slackly. The case clock, typical of churches in the Turku region, and the church ship depicting a merchant frigate date from the early 19th century.
The churchyard around the church, which is long and narrow and runs north to south, is enclosed by a log fence. The bell tower in its north-western corner dates from 1769. In the south-western corner stands a gatehouse of notched logs with a gabled roof, and in the south-eastern corner a log mausoleum from the mid-18th century. The monument in the war heroes' grave area of the most recent wars is by Vilho Aalto.
History
Merimasku belonged as a chapel to Masku and later, from 1577, to Naantali. The parish became independent in 1904. The Merimasku church was completed on its old church site in 1726 under the direction of Carl Jacobsson, who came from Killaiset in Merimasku. In the early 1830s the church was repaired to its present exterior appearance. The nave hall was restored in 1954 under the direction of architect Lauri Sipilä and conservator Thorvald Lindquist, when, among other things, the light-coloured distemper that had covered the vaults was washed off and the pews were renewed.
The bell tower, which originally served as the entrance to the churchyard, was built in 1769 by master builder Juha Lindmark. The log fence built around the churchyard in 1889 was renewed in 1995.