RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kaprakan kuntoutuslaitos
Liperi, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- oppilaitos, sairaala, parantola
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipality
- Liperi
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.63888, 29.37850
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 3983
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kaprakan kuntoutuslaitoksen rakennusryhmä on esimerkki aineellisesti niukkana jälleenrakennuskauden aikana luodusta laadukkaasta arkkitehtuurista. Arkkitehti Viljo Revell on sijoittanut tuberkuloottisten sotainvalidien kuntoutusta ja uudelleenkoulutusta varten suunnitellun oppilaitoksen rakennukset taidokkaasti pohjoiskarjalalaiseen harjumaisemaan. Laitos kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan.
Liperin Käsämän kylässä sijaitsevan oppilaitoksen eri työsalit, asunnot ja yhteistilat on ryhmitelty kaavamaista laitosratkaisua välttäen itsenäisiksi yksiköiksi harjun laelle. Matalat rakennukset lomittuvat väljästi sen mäntykangasmaastoon. Vilpoloiden ja lepoterassien tilasarjat ja katokset liittävät rakennukset harjun etelärinteen luonnonmaisemaan.
Hallinto- ja varastosiivet muodostavat suojatun sisäpihan 89 metriä pitkän työpajarakennuksen edustalle. Katettu vilpola yhdistää ravintola- ja päärakennuksen toimistotiloiksi muutettuun sairaalaan. Alempana rinteessä on asuntolana käytetty asuinkerrostalo, nk. Norjantalo. Myös rantasauna ja pesutupa alhaalla Huttulammen rannalla on porrastettu rinteeseen.
Korkealle harjun laelle sijoittuva rakennusryhmä on hahmoltaan korostetun vaakasuuntainen. Sementtitiilikattojen voimakkaat räystäslinjat ulottuvat pitkälle matalien ulkoseinien vaaleiden, rapattujen pintojen yli. Yksinkertaisten rakenteiden ja karkean viimeistelyn vastapainona harkitut puurakenteet ja luonnonkiven käyttö sekä ennen muuta rakennusten sisä- ja ulkotilojen luonteva toisiinsa lomittuminen luovat laadukkaan ja monipuolisen ympäristön.
Historia
Kaprakka rakennettiin tuberkuloottisten sotainvalidien kuntoutus- ja oppilaitokseksi heti sodan jälkeen 1946-1949. Aloitteen sen perustamisesta tekivät sotainvalidien työhuoltovirasto ja Sotatuberkuloottiset ry.
Sotainvalidien Veljesliitto osti puolustusministeriöltä Liperin varuskuntakylän maa-alueen oppilaitoksen tarpeisiin. Rakennusten suunnittelijaksi valittiin arkkitehti Viljo Revell. Jälleenrakennusaikainen varojen puute ja rakennusaineiden säännöstely sekä mm. teräspula vaikeuttivat laitoksen rakentamista. Rakennusajan aineellinen niukkuus osaltaan perusteli arkkitehtuurin toista leimallista piirrettä: pyrkimystä rakentamisen rationalisoimiseen kehittämällä rakennusosien standardointia ja sarjatuotantomenetelmiä. Seinät muurattiin paikalla valetuista betoniharkoista, betonilattiat tehtiin maanvaraisiksi. Vesikatot ladottiin sementtikattotiilistä. Arkkitehti Revell oli 1942-1944 Suomen arkkitehtiliitto SAFA:n jälleenrakennustoimiston johtaja. Toimisto osallistui rakennusalan käytäntöjen rationalisointiin ja jälleenrakennusaikaisen rakennustyön laadun takaamiseen.
Oppilaitos suunniteltiin 150 oppilaalle, jotka opiskelivat puu- ja veneenveistoalaa, metallialaa sekä varasto-, sähkö- ja verhoilualaa. Oppilaitos toimii edelleen ammatillisena koulutuskeskuksena. Aluetta täydennettiin 1960-1990-luvulla uudisrakennuksilla vanhan rakennusryhmän länsi- ja eteläpuolelle. Rakennusryhmän betonitiilikatot ja julkisivurappaukset uusittiin 1980-luvulla. Sairaalasiipi (Maijantupa) muutettiin hallintosiiveksi 1990-luvulla. Norjantalo peruskorjattiin 1990-luvulla, koulu- ja työpajarakennus 2000-luvun alussa.
Further reading (as the agency lists it)
Viljo Rewell, Sotainvaliidien Veljesliiton ammattioppilaitos, Liperi. Arkkitehti 1949.
Vilhelm Helander ja Simo Rista, Suomalainen rakennustaide. 1989.
Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto Akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002.
Eija Rauske, Finnish Architecture 1900-2000. Museum of Finnish Architecture. Helsinki 2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The building group of the Kaprakka rehabilitation institution is an example of high-quality architecture created during the post-war reconstruction period, when materials were scarce. Architect Viljo Revell skilfully situated the buildings of the educational institution designed for the rehabilitation and retraining of tuberculous war invalids in the esker landscape of North Karelia. The institution belongs to the selection of landmark works of Finnish modern architecture approved by the international DOCOMOMO organisation.
In the village of Käsämä in Liperi, the various workrooms, dwellings and common spaces of the educational institution are grouped on the crest of the esker as independent units, avoiding a schematic institutional solution. The low buildings loosely interlock with its pine-heath terrain. The sequences of vilpola and rest terraces and canopies connect the buildings to the natural landscape of the esker's southern slope.
The administrative and storage wings form a sheltered inner courtyard in front of the 89-metre-long workshop building. A covered vilpola connects the restaurant and main building with the hospital, which has been converted into office premises. Lower down the slope is a residential block used as a hostel, the so-called Norjantalo. The lakeside sauna and laundry house at the bottom by the shore of Huttulampi are also stepped into the slope.
The building group on the high crest of the esker is markedly horizontal in form. The strong eave lines of the cement-tile roofs extend far beyond the pale, rendered surfaces of the low exterior walls. As a counterweight to the simple structures and rough finishing, the deliberately designed timber structures and use of natural stone, and above all the natural interlocking of the buildings' interior and exterior spaces, create a high-quality and varied environment.
History
Kaprakka was built as a rehabilitation and educational institution for tuberculous war invalids immediately after the war, 1946-1949. The initiative for its establishment was taken by the sotainvalidien työhuoltovirasto and Sotatuberkuloottiset ry.
The Sotainvalidien Veljesliitto bought the land of the Liperi garrison village from the Ministry of Defence for the needs of the institution. Architect Viljo Revell was chosen as the designer of the buildings. The shortage of funds during the reconstruction period, the rationing of building materials and, among other things, the steel shortage made the construction of the institution difficult. The material scarcity of the building period in part justified the second characteristic feature of the architecture: the aim of rationalising construction by developing the standardisation of building components and serial production methods. The walls were built of on-site cast concrete blocks; the concrete floors were laid directly on the ground. The roofs were laid with cement roof tiles. Architect Revell was head of the reconstruction office of the Finnish Association of Architects SAFA from 1942-1944. The office took part in rationalising building-sector practices and in ensuring the quality of building work during the reconstruction period.
The institution was designed for 150 students, who studied woodworking and boatbuilding, metalwork, and storage, electrical and upholstery trades. The institution still operates as a vocational training centre. The area was supplemented from the 1960s to the 1990s with new buildings to the west and south of the old building group. The concrete-tile roofs and façade renders of the building group were renewed in the 1980s. The hospital wing (Maijantupa) was converted into an administrative wing in the 1990s. Norjantalo was thoroughly renovated in the 1990s, and the school and workshop building at the beginning of the 2000s.