RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Utsjoen kirkkomaisema
Utsjoki, Lappi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kausiasunto, kirkko, kylä, pappila, pienasumus, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- tunturimaisema
- Municipality
- Utsjoki
- Region
- Lappi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 69.86266, 27.00828
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 382
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Utsjoen kirkko, pappila ja kirkkotuvat muodostavat maisemallisesti vaikuttavassa kehyksessä 1700-luvulta 1850-luvulle rakentuneen kirkollisen ympäristön. Utsjoen kirkko ja pappila pihapiireineen ovat osa valtiollisen rakennustavan pohjoisinta sillanpääasemaa Lapissa ja eri-ikäiset kunnostetut kirkkotuvat tekevät alueesta Suomessa ainutlaatuisen historiallisen kirkkomiljöön.
Utsjoki virtaa kapeassa, syväuurteisessa laaksossa taustanaan Pohjois-Lapin tunturiseudulle tyypilliset ylätasangon suurpiirteiset maisemat. Mantojärveksi levenevän jokiuoman kohdalla maisemaa hallitsee järvestä jyrkästi nousevan rinteen tasanteelle rakennettu kirkko, pappilan pihapiiri sekä kirkkotupien ryhmä.
Intendentti Lohrmannin piirustusten mukaan valtion toimesta 1850-53 rakennetun tornillisen pitkäkirkon harmaa graniitti on louhittu läheisestä kirkkopahdasta.
Kirkkoherran pappilan edustava empiretyylinen päärakennus on sekin rakennettu valtion kustannuksella, se on valmistunut intendentinkonttorin suunnittelemana 1843. Pappilan vieressä sijaitsevan vanhan hautausmaan laidalla on Utsjoen vanhan, Pyhän Ulriikan kirkon hirsinen sakasti vuodelta 1776. Pappilan pihapiirissä on punamullattuja talousrakennuksia, joista vanhimmat ovat 1700-luvulta.
Mantojärven rantatöyräällä sijaitsevat kirkkotuvat ovat vanhoja paikallisten asukkaiden kokoontumishuoneita, joihin on majoituttu suurten kirkkopyhien ja markkinoiden aikaan. Kirkkotupa-alue on ollut Utsjoen keskeisin paikka. Nykyiset kirkkotuvat ovat peräisin eri ajoilta. Aikoinaan niitä on ollut kaikkiaan parisen kymmentä, mutta nykyään paikalla on 14 osin palautettua ja entisöityä kirkkotupaa.
Lähimpänä maantietä ja pappilaa sijaitsevat
- Käräjätupa eli kunnantupa, jossa on pidetty kunnan kokouksia ja käräjiä, kiertokoulua ja rippikoulua; kunnantuvan kahdessa kamarissa ovat yöpyneet mm. nimismies ja erilaiset tarkastajat
- Utsjoen seurakunnan 1959 rakennuttama kahviorakennus, joka on pystytetty vanhan voudintuvan paikalle
- Utsjoen kunnan vanhan tallin tarpeista 1958 rakennettu varasto- ja käymälärakennus
- Voudintupa eli Hans ja Terttu Guttormin tupa on alunperin nykyisen kahvion paikalla sijainnut voudintupa, joka on siirretty 1959 Koululompolon luusuaan ja pystytetty nykyiselle paikallleen Museoviraston toimesta 1986.
Voudintuvan vieressä on Helanderin suvun on turvekammi, joka on entistämistöiden ja peruskorjausten aikana rakennettu uudestaan, viimeksi 2003. Keskellä kenttää sijaitsevat Mieraslompolon Aikioiden tupa, jonka on rakennuttanut nykyisellle paikalleen 1863 syntynyt Samuli Aikio, sekä Vetsikon Aslak Lukkarin tupa ja talli. Talli on rakennettu vanhan tuvan jäännöksistä ja ollut välillä siirrettynä muualle.
Mantojärven rannan puolella kirkkotupa-alueella on lähinnä pappilan talousrakennuksia Museoviraston 1970-luvulla Nils Holmbergin rakennusrykelmän pohjalta tekemä rekonstruktio, joka koostuu tuvasta, kahdesta tallista ja käymälästä. Rakennuksen eteläpuolella on pistekota ja pohjoispuolella Länsmanin suvun tupa. Holmbergin suvun entinen kauppahuone on siirretty 1940-luvulla Tcohkavaaran poroerotuspaikalle ja palautettu nykyiselle paikalleen 1970-luvulla. Rannassa on myös 1923 rakennettu katekeetta Nils Holmbergin tupa. Pohjoisimpana rannassa on saunatupa ja Museoviraston 1970-luvulla pystyttämä kalakellari.
Utsjoen kirkko, pappila ja kirkkotuvat muodostavat Mantojärven rannalla kansallismaisemaksi luokitellun Utsjokilaakson valtakunnallisesti arvokkaan maisema-alueen pohjoisosan.
Historia
Ensimmäinen kappelikirkko kristikansan äärirajoille Utsjoelle rakennettiin 1700. Se kuului tällöin Härnösandin hiippakuntaan ja Kautokeinon emäseurakuntaan. Ruotsin ja Tanskan välisissä rajajärjestelyissä 1747 Kautokeino jäi Norjan puolelle. Tenojoen eteläpuolisista alueista muodostettiin Turun hiippakunnan alaisuuteen Utsjoen emäseurakunta, johon myös aiemmin Kuusamoon kuulunut Inarin kappeliseurakunta liitettiin.
Utsjoen pientä 1700 rakennettua puukirkkoa laajennettiin 1740-luvun alussa, jolloin sen yhteyteen pystytettiin myös kellotorni. Uusi sakaristo kirkkoon tehtiin 1770-luvulla. 1820-luvulla kirkko oli niin huonossa kunnossa, että kirkon korjaamista pidettiin toivottomana tehtävänä. Senaatti antoi vihdoin 1839 Turun tuomiokapitulin esityksestä intendentinkonttorille tehtäväksi piirustuksen laatimisen Utsjoen uutta kirkkoa ja kellotapulia varten. Arkkitehti Carl Alexander Engelin, intendentti C.L. Engelin pojan tekemä pyörökirkkosuunnitelma valmistui huhtikuussa 1840. Suunnitelmaa ei toteutettu.
Keisarin helmikuussa 1849 myöntämällä lisärahoituksella rakentaminen alkoi kesällä 1850 oululaisen läkkiseppämestari Magnus Dahlbäckin urakoimana ja nykyinen kivikirkko valmistui 1854. Tiilet pyörökaaristen ikkunoiden pielimuuraukseen, tornin yläosaan sekä sakaristoon valmistettiin paikalla. Sopivaa savea löytyi Tenojoen varresta.
Mantojärven rannassa sijainnut vanha kirkko purettiin sakaristoa lukuun ottamatta 1854. Sen kirkkotarhaa käytetään edelleenkin seurakunnan hautausmaana. Kirkon läheisyyteen rakennettiin aikanaan myös kirkkotupia, joissa kirkolle suurina juhlapyhinä saapuneet seurakuntalaiset yöpyivät usein parikin viikkoa. Tällöin tavattiin tuttuja, mutta myös hoidettiin viralliset asiat, kasteet, häät, rippikoulut, käräjät, veronmaksut. Tupia oli parhaimmillaan kolmattakymmentä ja ne olivat käytössä toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti. Museovirasto on kunnostanut jäljellä olevat tuvat, muutama pois siirretty on tuotu takaisin, ja paikalla olleista turvekammista ja pistekodasta on tehty rekonstruktiot.
Further reading (as the agency lists it)
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. 1993.
Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993.
Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut nr 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus. 1999.
Vuokko Hirvonen, Utsjoen kirkkotuvat. Markkinapaikasta museoksi. Utsjokisuun kyläyhdistys ry:n julkaisuja no 1. 2004.
Maria Sofia Aikio, Tenon- ja Utsjoenlaaksojen kulttuuri-inventointi. Loppuraportti. Sámi museum – Saamelaismuseosäätiö 2003-2004. Saamelaismuseon julkaisuja no 6. 2005.
Ritva Kylli, Kirkon ja saamelaisten kohtaaminen Utsjoella ja Inarissa 1742-1886. Studia historica septentrionalia 47. Pohjois-Suomen historiallinen yhdistys. Rovaniemi 2005.
"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.
Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The church, parsonage and church huts of Utsjoki form, in a scenically striking setting, a church environment built from the 18th century to the 1850s. The church and parsonage with their courtyards are part of the northernmost bridgehead of state building practice in Lapland, and the church huts of different ages, restored, make the area a unique historical church milieu in Finland.
The Utsjoki river flows through a narrow, deeply incised valley, with the broad landscapes of the upland plateau typical of the Northern Lapland fell region as its backdrop. Where the river widens into Mantojärvi, the landscape is dominated by the church built on a terrace of the steep slope rising from the lake, the parsonage courtyard, and the group of church huts.
According to drawings by Intendant Lohrmann, the towered long church built by the state in 1850-53 is of grey granite quarried from the nearby kirkkopahta.
The representative Empire-style main building of the church rectory was also built at state expense; it was completed in 1843 to a design by the intendant's office. At the edge of the old cemetery beside the parsonage is the log sacristy of the old Utsjoki church of Pyhä Ulriikka, dating from 1776. The parsonage courtyard has red-ochre-painted outbuildings, the oldest of which date from the 18th century.
The church huts on the terrace of the Mantojärvi shore are old meeting rooms of the local residents, which were used as lodgings during the great church festivals and markets. The church hut area has been the central place of Utsjoki. The present church huts are from different periods. There were once some twenty of them, but today there are 14 partly reconstructed and restored church huts on the site.
Located closest to the road and the parsonage are:
- The court hut, or kunnantupa, where municipal meetings and court sessions, travelling school and confirmation classes have been held; in the two chambers of the municipal hut have stayed, among others, the nimismies and various inspectors
- The café building built in 1959 by the Utsjoki parish, erected on the site of the old voudintupa
- The storage and privy building erected in 1958 to meet the needs of the old stable of Utsjoki municipality
- The voudintupa, or the hut of Hans and Terttu Guttorm, which was originally a voudintupa situated on the site of the present café; it was moved in 1959 to the luusua at Koululompolo and erected on its present site by Museovirasto in 1986.
Next to the voudintupa is the turvekammi of the Helander family, which was rebuilt during restoration and basic repair work, most recently in 2003. In the middle of the field are the hut of the Aikio family of Mieraslompolo, built on its present site by Samuli Aikio, born in 1863, and the hut and stable of Aslak Lukkari of Vetsikko. The stable was built from the remains of an old hut and has at times been moved elsewhere.
On the Mantojärvi shore side of the church hut area, mainly among the parsonage's outbuildings, is a reconstruction made by Museovirasto in the 1970s on the basis of the building group of Nils Holmberg, consisting of a hut, two stables and a privy. South of the building is a pistekota, and north of it is the hut of the Länsman family. The former shop of the Holmberg family was moved in the 1940s to the reindeer separation site at Tcohkavaara and returned to its present site in the 1970s. On the shore is also the hut of catechist Nils Holmberg, built in 1923. Furthest north on the shore are a sauna hut and a kalakellari erected by Museovirasto in the 1970s.
On the shore of Mantojärvi, the Utsjoki church, parsonage and church huts form the northern part of the nationally valuable Utsjokilaakso landscape area, classified as a national landscape.
History
The first chapel church at the far northern edge of Christendom, at Utsjoki, was built in 1700. It then belonged to the Härnösand diocese and to the mother parish of Kautokeino. In the 1747 border arrangements between Sweden and Denmark, Kautokeino remained on the Norwegian side. The areas south of the Tenojoki were then organised into the Utsjoki mother parish under the Turku diocese, to which the Inari chapel parish, previously part of Kuusamo, was also attached.
The small wooden church of Utsjoki, built in 1700, was extended at the beginning of the 1740s, when a bell tower was also erected in connection with it. A new sacristy was added to the church in the 1770s. In the 1820s the church was in such poor condition that repairing it was considered a hopeless task. Finally, in 1839, the Senate, on the proposal of the Turku Cathedral Chapter, assigned the Intendant's Office the task of drawing up a plan for a new church and bell tower for Utsjoki. The round-church design by architect Carl Alexander Engel, son of Intendent C.L. Engel, was completed in April 1840. The plan was never carried out.
With additional funding granted by the Emperor in February 1849, construction began in summer 1850 under the contract of Magnus Dahlbäck, a master tinsmith from Oulu, and the present stone church was completed in 1854. The bricks for the masonry of the round-arched window reveals, for the upper part of the tower and for the sacristy were made on site. Suitable clay was found on the banks of the Tenojoki.
The old church, which stood on the shore of Mantojärvi, was demolished in 1854, except for the sacristy. Its churchyard is still used as the parish cemetery. Church cottages were also built near the church over time, in which parishioners arriving for the great holy festivals often stayed for as much as two weeks. During these visits acquaintances were met, but official business was also handled: baptisms, weddings, confirmation classes, court sessions and tax payments. At their peak there were some thirty of these cottages, and they remained in use until the period after the Second World War. The Museovirasto has restored the cottages that survive, several that had been moved away have been brought back, and reconstructions have been made of the turf chambers and the pistekoti that once stood on the site.