RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Pälkäneen pitäjänkeskus
Pälkäne, Pirkanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kauppa- ja liikerakennus, kirkko, kylä, muinaisjäännös, pappila, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema, kirkonkylä
- Municipality
- Pälkäne
- Region
- Pirkanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.35046, 24.26752
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 360
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pälkäneen pitäjänkeskus jakautuu kahteen eriaikaiseen osa-alueeseen.
Vanhin, agraarivaiheeseen liittyvä pitäjänkeskus on Syrjänharjun ja Pälkäneveden välisellä Epaalan - Kuulialan viljelytasangolla. Alueella on rautakautinen kalmisto ja asuinpaikka, Pälkäneen keskiaikaisen kirkon rauniot, Onkkaalan vanhassa kyläkeskuksessa sijaitsevat kantatilat ja kirkkoherranpappila. Tyylillisesti rakennus edustaa myöhäistä uusklassismia. Onkkaalan kylän vanhalta tonttimaalta uuteen kirkonkylään johtavan tien varrella on osa kantatiloista.
Kirkonkylän uudempi, maakaupan vapautumisen jälkeen 1800-luvun lopulla syntynyt osa sijaitsee Syrjänharjun ja Kostianvirran välisellä alueella. Siellä ovat 1830-luvulla rakennettu tiilikirkko, käytöstä jäänyt Pälkäneen vanha hautausmaa sekä raitin varrella 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa rakennetut entinen nimismiehen talo, lääkärin talo, seurojentalo Nuija, WPK:n tanssipaviljonki ja puhvetti, Kuulialan tilan tuulimylly, entiset tyttö- ja poikakansakoulut 1800-luvun lopulta sekä tyypilliset kirkonkylien urbanisoitumisvaihetta edustavat pankki- ja liikerakennukset. Pälkäneen kirkko on uusklassismin kauden ensimmäisiä peittämättömästä tiilestä rakennettuja kirkkoja. Tornin uusgoottilainen huippu on 1890-luvulta.
Kolmannen osa-alueen muodostaa Kostianvirta sen molemmin puolin olevine taistelupaikkoineen ja sotahistoriaan liittyvine historiallisen ajan kiinteine muinaisjäännöksineen sekä huvila- ja mökkiasutuksineen. Virran pohjoispuolella on runsaasti Suuren Pohjansodan aikaisia puolustuslaitteiden ja taisteluhautojen jäännöksiä.
Historia
Pälkäneen pitäjän keskus sijaitsi 1800-luvulle asti Onkkaalassa Syrjänharjun ja Pälkäneveden välisellä Epaalan - Kuulialan viljelytasangolla vanhan talvitien varressa. Vuonna 1831 tapahtuneen tulipalon jälkeen kylä rakennettiin osittain uudelle paikalleen Syrjänharjulle Tampereelle johtavan maantien varteen. Kylä kasvoi voimakkaasti 1800-luvun kuluessa, mutta varsinainen taaja-asutus syntyi 1920- ja 1930-luvuilta alkaen.
Myöhäiskeskiaikainen P. Mikaelin harmaakivikirkko jätettiin autioksi Uuden kirkon valmistuttua 1830-luvulla. Rappeutuneen kirkon vesikatto ja itäpääty romahtivat 1890. Pälkäneen uusi kirkko rakennettiin intendentinkonttorissa C.L. Engelin johdolla laadittujen piirustusten mukaan.
Kostianvirta syntyi 1604 luonnonmullistuksessa, kun ylävesistöjen vedet mursivat uuden uoman Pälkäneveden ja Mallasveden välisen kannaksen läpi. Suuren Pohjan sodan aikana 1713 käytiin Kostianvirran taistelu, jossa ylivoimaiset venäläiset joukot pakottivat suomalaiset perääntymään.
Further reading (as the agency lists it)
Viljo Nissilä, Pälkäneen historia. Pälkäneen kunta 1972.
Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto, arkeologian osasto 2001.
Pälkäneen rauniokirkon ympäristön maisemaselvitys. Maisemasuunnittelu Hemgård 2005.
Pälkäneen Onkkaalan kylä, Pirkanmaan Osuuskaupan suunnittelualueen maisema- ja rakennushistoriaselvitys, Arkkitehtitoimisto Hanna Lyytinen oy 2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The parish centre of Pälkäne is divided into two sub-areas of different ages.
The oldest parish centre, associated with the agrarian phase, is on the Epaala - Kuulia cultivation plain between Syrjänharju and Pälkänevesi. The area has an Iron Age cemetery and settlement site, the ruins of Pälkäne's medieval church, the kantatilat located in the old village centre of Onkkaala, and the vicar's parsonage. Stylistically, the building represents late Neoclassicism. Part of the kantatilat lies along the road leading from Onkkaala village's old plot land to the new church village.
The newer part of the church village, which came into being at the end of the 19th century after the liberalisation of land trade, is located in the area between Syrjänharju and Kostianvirta. There are the brick church built in the 1830s, the abandoned old cemetery of Pälkäne, and, along the raitti, the former district constable's house, doctor's house, the Nuija society house, the WPK dance pavilion and buffet, the windmill of the Kuulia farm, the former girls' and boys' folk schools from the late 19th century, and typical bank and commercial buildings representing the urbanisation phase of church villages. Pälkäne church is one of the first churches of the Neoclassical period built of unrendered brick. The neo-Gothic spire of the tower dates from the 1890s.
The third sub-area is formed by Kostianvirta, with the battle sites on both sides, the immovable historic-period ancient monuments associated with its military history, and its villa and cottage settlements. On the north side of the stream there are abundant remains of defensive installations and trench lines from the Great Northern War.
History
Until the 19th century, the centre of Pälkäne parish was at Onkkaala, on the Epaala - Kuulia cultivation plain between Syrjänharju and Pälkänevesi, along the old winter road. After a fire in 1831, the village was partly rebuilt at a new site at Syrjänharju, along the main road leading to Tampere. The village grew strongly during the 19th century, but the actual built-up settlement emerged from the 1920s and 1930s onwards.
The late medieval P. Mikael granite church was abandoned after the new church was completed in the 1830s. The roof and east gable of the deteriorated church collapsed in 1890. The new church of Pälkäne was built according to drawings prepared under the direction of C.L. Engel in the Intendant's Office.
Kostianvirta came into being in 1604 in a natural upheaval, when waters from the upper catchment areas broke a new channel through the isthmus between Pälkänevesi and Mallasvesi. During the Great Northern War, in 1713, the Battle of Kostianvirta was fought, in which superior Russian forces forced the Finnish troops to retreat.