RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Jokioisten kirkko ja pappilat
Jokioinen, Kanta-Häme, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kellotapuli, kirkko, pappila
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Jokioinen
- Region
- Kanta-Häme
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.81242, 23.46311
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 300
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Jokioisten 1631 rakennettua pitkäkirkkoa pidetään yhtenä Suomen vanhimmista puukirkoista. Merkittävän osan rakennettua ympäristöä muodostavat kirkon ohella tapuli, pappila, hautausmaa muistomerkkeineen sekä kappalaisen pappila.
Kirkon koristeellinen ulkoasu suurine ikkunoineen, eteishuoneen katoksineen ja länsitorneineen omaa 1800-luvun jälkipuolen uusgotiikan puuhun sovellettuja muotoaineksia. Kirkkosalin yleisilme sivulehtereineen, saarnastuoleineen ja alttarikaiteineen on myös 1860-luvulla tehdystä uudistuksesta. Matalaseinäisessä kellotapulissa on huippuna nelipäätyinen kattorakennelma. Kellotapuli, joka edustaa varhaista tolpparakenteeseen perustuvaa tyyppiä, on mahdollisesti kirkon ikäinen tai 1700-luvun alkupuolelta. Kirkonkelloista toinen on 1630-luvulta.
Kirkon itäpuolella on useaan otteeseen laajennettu kaunis hautausmaa sankarihautoineen ja Armas Tirrosen tekemine sankaripatsaineen. Lisäksi siellä on Ilmari Wirkkalan suunnittelema viehättävä suihkukaivo. Kirkon vieressä oleva maaherra Carl Johan Stjernvallin pyramidin muotoinen, punaisista hiekkakivilaatoista rakennettu hautamuistomerkki on edustava esimerkki 1800-luvun alun uudesta hautausmaakulttuurista ja ajan suosimasta klassisesta muotokielestä.
Kirkon luona oleva nykyinen kirkkoherranpappila on kookas 1900-luvun vaihteen kansallisromanttisia piirteitä omaava poikkipäätyinen rakennus.
Kauempana kirkosta, Loimijoen eteläpuolella sijaitseva mansardikattoinen, leveärunkoinen entinen kappalaisenpappila on rakennettu savesta ja vuorattu tiilellä. Pappilan mäeltä aukeaa edustava näköala Loimijoen viljelymaisemaan.
Historia
Tammelan kappeliksi 1631 perustetun Jokioisten kirkon on perimätiedon mukaan rakennuttanut Johan Kruus Jespersson, kenraali, ritari, amiraali Ruotsissa ja sotakomisaari Tanskassa omilla varoillaan (Jockis Capell kyrka skall vara uppbygd 1631 af herr Gen. Johan Kruus Jesperson Riddaren, Amiralen i Sverige Krigskomissarie i Danmark). Kirkon perinpohjainen uudistus toteutettiin 1862 lääninarkkitehti A. Edelfeltin piirustusten mukaan. Itsenäinen seurakunta Jokioisista tuli 1892.
Valistuksen aikana kehittyi uusi hautausmaakulttuuri, jonka taustalla oli hygieeniset ja esteettiset näkökannat. Suomessa kirkkoon hautaaminen lopetettiin 1815, jolloin merkkihenkilöiden haudat siirtyivät hautausmaalle. Aikakauden uusklassiset tyyli-ihanteet näkyivät tällöin myös hautausmaalla, joista hyvänä esimerkkinä oli 1814 kuolleen maaherra Stjernvallin ja hänen lastensa hautamuistomerkki. Stjernvall oli naimisissa Jokioisten kartanon omistaneen Ernst Willenbrandin tyttären kanssa.
Kirkon läheisyyteen 1877 rakennettu uusi pappila paloi 1903. Sen korvannut arkkitehtitoimisto Geselius - Lindgren - Saarinen piirtämä kirkkoherranpappila valmistui seuraavana vuonna.
Entinen kappalaisenpappila rakennettiin 1800 Jokioisten kartanon omistajan maaherra E.G. von Willebrandin toimesta. Seurakuntalaiset olivat keränneet hirsiä pappilaa varten. Von Willebrand sai hirret käyttöönsä luvattuaan rakentaa pappilan, mutta hän tekikin rakennuksen savesta, oljesta ja sammalista sekä tiilestä. Pappila on yksi harvoista rakennuksista, joita rakennettiin 1790-luvulla Talousseuran piirissä kehitellyllä uudella rakennustekniikalla. Kokeilun tarkoituksena oli löytää uusia edullisia rakennusmateriaaleja ja kokeilla niiden ominaisuuksia ja kestävyyttä. Rakennus toimi pappilana 1800-1877, jonka jälkeen siitä muodostettiin lukkarinpuustelli. Kappalaisenpappila on vuokrattu kotiseutuyhdistykselle ja rakennukseen avattiin pappilamuseo 1959.
Further reading (as the agency lists it)
E.V. Elovaara, Jokioisten seurakunta, Jokioisten kirkko ja Jokioisten papit ja pappilat. Jokioinen 1631-1931 Juhlajulkaisu. Forssa 1931.
Alli Brander, Pääpiirteitä Jokioisten nähtävyyksistä. Jokioisten pitäjännumero. Lounais-Hämeen luonto 60, 1977.
Pasi Siistonen, Jokioisten kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö. Alueiden käyttö. Ympäristöministeriö. Helsinki 1997.
Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003.
Marja-Terttu Knapas, Hautausmaa ja sepulkraalitaide valistuksen ajan muutoksissa. Taidehistoriallisia tutkimuksia 28. 2004.
Marja-Terttu Knapas, Pappila-arkkitehtuurista. Marja Terttu Knapas et al., Suomalaiset pappilat, kulttuuri-, talous- ja rakennushistoriaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1238/Tieto. 2009.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The long church of Jokioinen, built in 1631, is considered one of the oldest wooden churches in Finland. Alongside the church, the built environment includes an important group of buildings: the bell tower, the parsonage, the cemetery with its memorials, and the chaplain's parsonage.
The church's decorative exterior, with its large windows, vestibule canopy and western towers, displays neo-Gothic architectural elements from the late 19th century adapted to timber. The general character of the nave, with its side galleries, pulpits and altar rails, also dates from the renovation carried out in the 1860s. The low-walled bell tower is topped by a hipped roof structure. The bell tower, which represents an early type based on post-frame construction, is possibly contemporary with the church or dates from the first half of the 18th century. One of the church bells dates from the 1630s.
On the east side of the church is a beautiful cemetery, extended on several occasions, with war hero graves and hero statues by Armas Tirronen. There is also an attractive fountain designed by Ilmari Wirkkala. The pyramid-shaped grave monument of governor Carl Johan Stjernvall, built of red sandstone slabs, beside the church is a representative example of the new cemetery culture of the early 19th century and of the classical formal language favoured at the time.
The present vicar's parsonage beside the church is a large, cross-gabled building with National Romantic features from the turn of the 20th century.
Further from the church, on the south side of the Loimijoki river, stands the former chaplain's parsonage, a mansard-roofed, broad-bodied building built of clay and clad with brick. From the parsonage hill there is a fine view over the Loimijoki farmland.
History
According to tradition, the church of Jokioinen, established in 1631 as a chapel of Tammela, was built at his own expense by Johan Kruus Jespersson, general, knight, admiral in Sweden and war commissary in Denmark (Jockis Capell kyrka skall vara uppbygd 1631 af herr Gen. Johan Kruus Jesperson Riddaren, Amiralen i Sverige Krigskomissarie i Danmark). The church was thoroughly renovated in 1862 to drawings by provincial architect A. Edelfelt. Jokioinen became an independent parish in 1892.
During the Enlightenment a new cemetery culture developed, based on hygienic and aesthetic considerations. In Finland, burial inside churches was stopped in 1815, when the graves of prominent persons were moved to the cemetery. The neoclassical stylistic ideals of the period were then also visible in the cemetery; a good example is the grave monument of governor Stjernvall, who died in 1814, and of his children. Stjernvall was married to a daughter of Ernst Willenbrand, who owned the Jokioinen manor.
The new parsonage built near the church in 1877 burned down in 1903. The vicar's parsonage that replaced it, designed by the architectural firm Geselius - Lindgren - Saarinen, was completed the following year.
The former chaplain's parsonage was built in 1800 by governor E.G. von Willebrand, owner of the Jokioinen manor. The parishioners had gathered logs for the parsonage. Von Willebrand obtained the logs for his use on promise of building the parsonage, but he in fact built the building of clay, straw and moss, and brick. The parsonage is one of the few buildings constructed in the 1790s using a new building technique developed within the Talousseura. The purpose of the experiment was to find new inexpensive building materials and to test their properties and durability. The building served as a parsonage from 1800 to 1877, after which it was converted into a lukkarinpuustelli. The chaplain's parsonage has been leased to a local heritage association, and a parsonage museum (pappilamuseo) was opened in the building in 1959.