RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Ulkokrunnin majakka- ja luotsiyhdyskunta
Ii, Pohjois-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- luotsiasema, majakka, muinaisjäännös
- Character (as the agency lists it)
- merialue
- Municipality
- Ii
- Region
- Pohjois-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 65.38894, 24.84353
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2918
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Ulkokrunnin merenkulkuun liittyvä rakennuskanta ovat hyvä esimerkki eristyneissä oloissa toimineesta merenkulun virkamiesyhdykunnasta. Hyvin säilynyt ja monipuolinen rakennuskanta sijaitsee ympäristössä, jossa ei ole tapahtunut mainittavia muutoksia luotsiaseman lakkauttamisen jälkeen.
Ulkokrunnin ja Ykspihlaja 1874 valmistuneet tunnusmajakat liittyvät Pohjanlahden purjehduskelpoisuuden parannustöihin 1870-luvulla. Molemmat merimerkit on suunnitellut Oulun lääninarkkitehti F.W. Lüchou. TUlkokrunnin tunnusmajakalla ei ole säilyneitä vastineita, mutta sen esikuvana on käytetty Hailuodon Hiidenniemen tunnusmajakkaa. Ulkokrunnin tunnusmajakka on selkeäpiirteinen ja pelkistetty merimerkki. Muodoltaan ja sijainniltaan se on tyypillinen 1800-luvun tunnusmajakka. Rakennus on hallitseva maisemaelementti.
Ulkokrunnin metsäinen saari sijaitsee Oulun ja Kemin välisen väylän varrella. Vaarallisten matalikkojen ympäröimä saari on noin 20 kilometrin päässä mantereelta. Sen eteläkärjessä on pieni kalastajakylä ja pohjoiskärjessä tunnusmajakka ja luotsiasema ulkorakennuksineen. Saaren länsirannalla on jatulintarhoja ja kivikummeli.
Vuonna 1874 rakennettu Ulkokrunnin tunnusmajakka on 29,6 metriä korkea, teräväpiirteinen puutorni. Sen runko-osan seinät on maalattu punaisiksi ja suippo vesikatto mustaksi. Vesikaton alla on luotsien käyttämä tähystystila ja tornin pohjalla on hirsikehikon varaan nostettu, luonnon kivistä koottu tuuliankkuri.
Saaren luotsiasema on rakennettu 1872. Sen ulkoasu periytyy 1930-luvulta. Valkoiseksi maalatussa rakennuksessa on kaksi kerrosta ja muutaman metrin korkuinen tähystystorni. Luotsiaseman ulkorakennuksia ovat vaja, käymälä ja maakellari. Luotsiasemasta noin 300 metriä länteen sijaitsee 1936 valmistunut, korkealle rautaristikkojalustalle sijoitettu loisto.
Historia
Olhavan lasiruukin patruuna rakennutti Ulkokrunnille merimerkin jo 1700-luvun lopulla. Merkin ylläpidosta lasiruukki sai oikeuden kantaa majakkamaksua. Vuosien 1830-1851 aikana suoritettiin laaja venäläis-skandinaavinen astemittaus, jonka yksi havainnointipiste rakennettiin Ulkokrunnille. Vuonna 1841 rakennettua havainnointitornia ruvettiin käyttämään myös navigoinnin kiintopisteenä. Rakennelma lunastettiin 1849 luotsilaitokselle, joka pystytti sen paikalle tunnusmajakan 1874. Ulkokrunnin luotsit käyttivät tunnusmajakkaa tähystykseen ja laivoille suunnattuun merkinantoon. Ruotsin puolella nuotan vedossa käyneet kalastajat käyttivät pookia myös tilapäisenä hevostallina.
Ulkokrunnin luotsipaikka perustettiin 1872. Sitä ennen luotsaamista olivat hoitaneet saarella asuneet kalastajat. Uuden aseman henkilökuntaan kuului luotsivanhin, 4-5 luotsia ja kaksi luotsioppilasta. Asema oli miehitettynä toukokuun lopusta lokakuun alkuun. Luotsiasema lakkautettiin jo 1934. Nykyisin luotseille kuuluneet rakennukset ovat Oulun yliopiston käytössä.
Further reading (as the agency lists it)
Raili Rytkönen, Suur-Iin historia 1870-1925. Haukiputaan kunta ja seurakunta, Iin kunta ja seurakunta, Kiimingin kunta ja seurakunta, Kuivaniemen kunta ja seurakunta, Pudasjärven kunta ja seurakunta, Ranuan kunta ja seurakunta, Taivalkosken kunta ja seurakunta, Yli-Iin kunta ja seurakunta, Ylikiimingin kunta ja seurakunta 1978.
Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 1. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.
Seppo Laurell, Suomen majakat. Nemo. Merenkulkulaitos 1999.
Maiseman muisti. Valtakunnallisesti merkittävät muinaisjäännökset. Museovirasto 2001.
Harri Nyman, Meriväylien rakennusperintö. Toim. Marja-Leena Ikkala. Museoviraston rakennushistorian osaston raportteja 21. Museovirasto 2009.
https://www.museovirasto.fi/uploads/Arkisto-ja-kokoelmapalvelut/Julkaisut/merivaylien-rakennusperinto.pdf (haettu 21.9.2018).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The buildings associated with navigation at Ulkokrunni are a good example of a navigation officials' community that operated in isolated conditions. The well-preserved and varied building stock is located in an environment where no significant changes have taken place since the closure of the pilot station.
The daymarks completed in 1874 at Ulkokrunni and Ykspihlaja are linked to the improvement works to the navigability of the Gulf of Bothnia in the 1870s. Both sea marks were designed by Oulu provincial architect F.W. Lüchou. The TUlkokrunni daymark has no surviving counterparts, but its model was the daymark at Hiidenniemi on Hailuoto. The Ulkokrunni daymark is a clear-profiled and simplified sea mark. In form and location it is a typical 19th-century daymark. The building is a dominant landscape element.
Ulkokrunni is a wooded island located along the fairway between Oulu and Kemi. Surrounded by dangerous shoals, the island lies about 20 kilometres from the mainland. At its southern tip is a small fishing village, and at its northern tip the daymark and the pilot station with its outbuildings. On the island's western shore there are jatulintarha stone enclosures and a kivikummeli.
The Ulkokrunni daymark, built in 1874, is a sharp-profiled wooden tower 29.6 metres high. The walls of its main body are painted red and its pointed roof black. Beneath the roof is a lookout space used by the pilots, and at the foot of the tower is a tuuliankkuri made of natural stones, raised on a log frame.
The island's pilot station was built in 1872. Its external appearance dates from the 1930s. The white-painted building has two storeys and a lookout tower a few metres high. The pilot station's outbuildings are a vaja, a käymälä and a maakellari. About 300 metres west of the pilot station stands the light completed in 1936, set on a high iron lattice base.
History
The proprietor of the Olhava glassworks had a sea mark built at Ulkokrunni as early as the end of the 18th century. For the upkeep of the mark, the glassworks was granted the right to collect lighthouse dues. During the years 1830-1851 a large Russo-Scandinavian arc measurement was carried out, one observation point of which was built on Ulkokrunni. The observation tower built in 1841 also began to be used as a fixed navigation point. The structure was bought by the pilotage service in 1849, which erected the daymark on its site in 1874. The Ulkokrunni pilots used the daymark for lookout and for signalling to ships. Fishermen who hauled seine nets on the Swedish side also used the pooki as a temporary horse stable.
The Ulkokrunni pilotage station was established in 1872. Before that, pilotage had been carried out by fishermen living on the island. The staff of the new station included a senior pilot, 4-5 pilots and two pilot trainees. The station was manned from the end of May to the beginning of October. The pilot station was closed as early as 1934. The buildings that once belonged to the pilots are now used by the University of Oulu.