RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Irjanteen kylä
Eurajoki, Satakunta, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kellotapuli, kirkko, kylä, kylä, museo, mylly, saha, silta, talonpoikaistalo, tie
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Eurajoki
- Region
- Satakunta
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.23833, 21.78407
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 271
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Irjanteen kylässä on säilynyt tiivis ja monipuolinen rakennusryhmä Eurajoen ja vanhan maantien risteyksessä kosken partaalla, paikalla, joka vielä keskiajalla on ollut meren rannalla. Tärkeitä kylän historiaa taustoittavia ja maisemaa muodostavia elementtejä ovat kylää ympäröivät ns. rintapellot sekä jokivarret mylly- ja sahapaikkoineen. Irjanne on Satakunnan vanhimpia tunnettuja sahanpaikkoja.
Irjanteen kylän keskeisiä elementtejä ovat vanha tielinjaus, jokimaisema, punamullattu kirkko, lounaissuomalaista tyyppiä oleva sipulikupolinen kellotapuli, kotiseutumuseona toimiva lainamakasiini, ruiskuhuone, meijeri, Faltun saha ja mylly sekä keskustan maatilojen vanhat rakennukset.
Irjanteen kirkolla on pitkä perinne. Se on jo kolmas samalla paikalla sijainnut kirkko ja muistona Ala-Satakunnan ns. uhrikirkoista.
Vanha maantielinja kiemurtelee peltojen keskellä harjua pitkin halki kylän. Maantie jatkuu Irjanteelta etelään kohti kirkonkylää ja sen varrella on Lavilan kartanon maamerkinomaisesti kohoava P.J. Gylichin suunnittelema kivinen viljamakasiini.
Faltun talon saha ja mylly - myös Mullilan nimellä tunnettu - on rakennettu 1800-luvun lopulla. Yksityisomistuksessa oleva saha on nykyisin käyttämätön, utta toimintakuntoon palautettavissa. Faltun saha ja mylly ovat edustavia esimerkkejä talonpoikien harjoittamasta pienimuotoisesta kotiteollisesta tuotannosta.
Historia
Irjanteen kylä asutettiin varhaiskeskiajalla. Kylässä oli kirkko 1300-luvulla. Nykyinen Eurajoen kirkonkylä perustettiin 1400-luvulla, ja Irjanne jäi tuolloin omaksi rukoushuonekunnaksi.
Irjanteen nykyinen kirkko rakennettiin 1731 Merimaskusta kotoisin olevan Carl Jacobsson Killaisen johdolla. Kellotapulin rakennusmestarina toimi porilainen Thomas Ravonius ja se valmistui 1758. Tapulin vieressä oleva lainajyvästö valmistui 1833 ja ruiskuhuone 1908.
Irjanteen ensimmäisen sahan rakennuttajana toimi sotamarsalkka Åke Tott 1630-luvun alussa. Vesimyllyjen rinnalla koskien varrella on sittemmin sijainnut useita vesisahoja. Sahalaitoksella vesivoima korvattiin 1924 joksikin aikaa höyrykoneella, jonka turvin pieni laitos harjoitti sahausta vientiin. Sittemmin kotitarvesahaukseen riitti taas vesivoima.
Further reading (as the agency lists it)
Ulla Heino, Eurajoen historia III. Kokemäki 1992.
Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliiton julkaisu A:177. Pori 1990.
Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
In the village of Irjanne a compact and varied group of buildings has survived at the junction of the Eurajoki and the old main road, on the edge of the rapids, a site that was still on the seashore in the Middle Ages. Important elements that illuminate the village's history and form its landscape are the so-called rintapellot surrounding the village, and the river banks with their mill and sawmill sites. Irjanne is one of the oldest known sawmill sites in Satakunta.
Central elements of the village of Irjanne are the old road alignment, the river landscape, the red-ochre-painted church, the onion-domed bell tower of south-western Finnish type, the lainamakasiini operating as a local heritage museum, the ruiskuhuone, the dairy, the Faltu sawmill and mill, and the old buildings of the farms in the village centre.
Irjanne church has a long tradition. It is already the third church to have stood on the same site, and it is a reminder of the so-called uhrikirkot (sacrifice churches) of Ala-Satakunta.
The old main road winds across the fields, following the esker through the village. Beyond Irjanne the road continues south towards the church village, and along it stands the stone grain storehouse of Lavila manor, designed by P.J. Gylich, rising like a landmark.
The Faltu farm sawmill and mill, also known by the name Mullila, was built at the end of the 19th century. Privately owned, the sawmill is now unused but can be restored to working condition. The Faltu sawmill and mill are representative examples of the small-scale domestic industrial production practised by peasants.
History
Irjanne village was settled in the early Middle Ages. The village had a church in the 14th century. The present-day Eurajoki kirkonkylä was founded in the 15th century, and Irjanne then remained its own rukoushuonekunta.
The present church at Irjanne was built in 1731 under the direction of Carl Jacobsson Killainen, who came from Merimasku. The master builder of the bell tower was Thomas Ravonius from Pori, and it was completed in 1758. The loan granary beside the bell tower was completed in 1833, and the ruiskuhuone in 1908.
The first sawmill at Irjanne was built by Field Marshal Åke Tott in the early 1630s. Alongside the watermills, several water-powered sawmills have subsequently been located along the rapids. At the sawmill, water power was replaced in 1924 for a time by a steam engine, with the help of which the small plant carried on sawing for export. Later, water power was again sufficient for sawing for domestic use.