RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Urajärven kartano
Asikkala, Päijät-Häme, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautakappeli, kartano, museo, puisto, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Asikkala
- Region
- Päijät-Häme
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.13608, 25.79010
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 26
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Urajärven kartano edustaa syrjäiseen paikkaan, pienimuotoiseen, topografialtaan vaihtelevaan viljelymaisemaan syntynyttä pientä itähämäläistä kartanoa, jonka rakennuskanta on muotoutunut 1700-luvun lopun ja 1900-luvun alun välisenä aikana. Kartanoon liittyy lisäksi poikkeuksellista puisto- ja puutarharakentamista, kulttuuri- ja henkilöhistoriaa sekä pitkäaikaista museotoimintaa.
Veden äärellä sijaitsevan, puiston ympäröimän päärakennuksen klassistinen ulkoasu ja korotus ovat peräisin 1840-luvulta. Kartanoon perustettu museo kuvastaa romantiikan värittämää kulttuuri-ilmapiiriä itähämäläisessä säätyläiskodissa. Kartanopihan mansardikattoinen toinen asuinrakennus on rakennettu kahdessa osassa 1780-luvulla: pohjoispäädyn tupa on vanhempi ja toinen tupa, sali sekä eteinen ja eteiskamari on lisätty laajennusvaiheessa. Kartanopiha, jonka kolmatta sivua rajaa pitkä aittarivi, avautuu poikkeuksellisesti kohti järveä eikä tulotielle. Päärakennuksen etupiha on muotoiltu geometriseksi puutarhaksi.
Kartanon talousrakennukset, navetta, meijeri, vaunu- ja liiterivaja sekä väentupa muodostavat yhtenäisen rivin niemen itäreunaan.
Kartanon omistajan Hugo von Heidemanin suunnittelema vapaamuotoinen maisemapuisto polveilee polkuineen järven rannalla ja puistometsässä, jonne on järjestetty maisemankatselupaikkoja ja pystytetty historiallis-romanttisia rakennelmia. Puistometsässä on myös antiikin temppeliä jäljittelevä, Harry Röneholmin suunnittelema von Heidemanien sukuhauta ja järveltä nousevan maisemaperspektiivin huipentumana kohoaa 1913 rakennettu puolipyöreä Valhalla-pylväikkö.
Kartano sijaitsee II Salpausselän tuntumassa olevan viljelylaakson pohjoisreunalla, Urajärven rannalla. Kartanon eteläreunalla oleva vanha tielinjaus seuraa Toisen Salpausselän harjumuodostelmaa.
Historia
Kartanon eteläpuolella, vanhan maantien varrella olevassa Urajärven kylässä oli 1560-luvulla 19 taloa. Vanhin Urajärven kartanoa koskeva asiakirja on vuodelta 1613, jolloin alue läänitettiin Claes Paikullille. Kartano muodostui 1653 luutnantti Berent Möllerin ottaessa viljelykseen viisi lahjoituksina saamaansa autiotilaa.
Päärakennus rakennettiin 1806 yksikerroksiseksi ja mansardikattoiseksi, empiretyylinen kaksikerroksinen ulkoasu on peräisin 1840-luvulta.
Urajärven kartano oli Heideman-suvun omistuksessa 1670-luvulta lähtien aina Suomen itsenäistymiseen saakka, jonka jälkeen kartano siirtyi testamentin mukaisesti Suomen muinaismuistoyhdistykselle.
Urajärven kartano avattiin museona yleisölle 1928. Talousrakennukset kunnostettiin 1930-1950-luvuilla täyshoitola- ja matkailukäyttöön. 1830-luvun kivinavettaan sisustettiin 1950-luvulla Helsingin yliopiston varastokirjasto arkkitehti Olof Hanssonin suunnitelmien mukaan. 1960-luvulla rakennettiin Hanssonin suunnitelmien mukaan yliopiston tutkijoille kirjasto-, tutkija- ja asuintiloja aiemman tilanhoitajan asunnon paikalle.
1986 alkaen kartanomuseo puistoineen siirtyi valtion omistukseen.
Further reading (as the agency lists it)
Tyyni Vahter, Asikkalan Urajärvi ja von Heideman -suvun muistoja. Osma 1955.
Raija Järvelä-Hynynen (toim.), Urajärven kartanomuseo. Opas. Helsinki 1987.
Näköaloja Urajärven kartanoympäristöön. Toim. Marja Ivars. Museovirasto 1997.
Marja Ivars, Urajärven kartanon puisto. Hortus fennicus, Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001.
Kartanoelämää Urajärvellä. Urajärven kuva-albumi. Toimittaja Lea Värtinen. Museovirasto 2003.
Teija Ahola, Rakennusinventointi - Asikkala. Hämeen ympäristökeskuksen moniste 108/2006. Hämeen ympäristökeskus, Asikkalan kunta 2006.
Henrik Wager, Päijät-Hämeen rakennettu kulttuuriympäristö. Päijät-Hämeen liitto 2006.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Urajärvi Manor represents a small Itähäme manor that developed in a remote location, in a small-scale cultivated landscape with varied topography. Its building stock took shape between the end of the 18th century and the early 20th century. The manor is also notable for its exceptional park and garden construction, its cultural and personal history, and its long-standing museum activity.
The classicist exterior and raising of the main building, which stands by the water surrounded by a park, date from the 1840s. The museum established at the manor reflects the romantic cultural atmosphere of an Itähäme gentry home. The mansard-roofed second residential building in the manor yard was built in two parts in the 1780s: the tupa at the northern end is older, while the second tupa, the hall, and the eteinen with its eteiskamari were added in an extension phase. The manor yard, whose third side is bounded by a long row of aittas, opens unusually towards the lake rather than the access road. The forecourt of the main building is laid out as a geometric garden.
The manor's outbuildings, namely the cowshed, dairy, carriage and shed annex, and the väentupa, form a continuous row along the east edge of the promontory.
The free-form landscape park designed by the manor's owner, Hugo von Heideman, winds along paths on the lakeshore and in the park forest, where viewpoints have been arranged and historical-romantic structures erected. The park forest also contains the von Heideman family tomb, designed by Harry Röneholm and imitating an ancient temple. The climax of the landscape perspective rising from the lake is the semicircular Valhalla colonnade, built in 1913.
The manor is located on the northern edge of a farming valley near the Second Salpausselkä, on the shore of Urajärvi. The old road alignment along the southern edge of the manor follows the ridge formation of the Toinen Salpausselkä.
History
To the south of the manor, in the village of Urajärvi along the old main road, there were 19 houses in the 1560s. The oldest document concerning Urajärvi manor dates from 1613, when the area was granted as a fief to Claes Paikull. The manor was formed in 1653, when Lieutenant Berent Möller brought under cultivation five abandoned farms he had received as gifts.
The main building was built in 1806 as a single-storey building with a mansard roof. Its Empire-style two-storey exterior dates from the 1840s.
Urajärvi manor was owned by the Heideman family from the 1670s until Finland's independence, after which the manor passed, in accordance with a will, to Suomen muinaismuistoyhdistys.
Urajärvi manor was opened to the public as a museum in 1928. The outbuildings were renovated in the 1930s-1950s for use as a full-board inn and for tourism. The stone cowshed of the 1830s was fitted out in the 1950s as a storage library of the University of Helsinki, according to the plans of architect Olof Hansson. In the 1960s, according to Olof Hansson's plans, library, research and residential premises for university researchers were built on the site of the former estate manager's dwelling.
From 1986 onwards, the manor museum with its park passed into state ownership.