RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Isohaaran voimalaitos ja Vallitunsaaren voimalaitosyhdyskunta
Kemi, Keminmaa, Useita maakuntia, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, silta, työväen asuintalo, voimalaitos
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipalities
- Kemi, Keminmaa
- Region
- Useita maakuntia
- Country
- Finland
- Coordinates
- 65.78959, 24.54888
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2242
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pohjolan Voima Oy:n Isohaaran vesivoimalaitos patosiltoineen ja voimalaitosyhdyskuntineen on yksi Lapin jälleenrakennuskauden suurhankkeista. Pohjois-Suomen valtavirran, Kemijoen ensimmäisenä valtakunnalliseen sähköenergiantuotantoon valjastanut voimalaitos on korkeatasoista arkkitehtuurisuunnittelua. Voimalaitos yhdyskuntineen muodostaa Lapin jälleenrakentamista ja energiatalouden kehitystä kuvastavan monumentaalisen maiseman Kemijokisuussa.
Isohaaran voimala (1949) aloitti Kemijoen valjastamisen sähköenergian tuotantoon, nykyään Kemijoen vesistöalueella toimii 18 vesivoimalaitosta. Ympäristövaikutuksiltaan kiistanalainen hanke merkitsi Pohjois-Suomen uudenlaista kytkemistä osaksi maan talouselämää ja sen sodanjälkeisen elvyttämisen varmistajaksi. Historiallista käännettä ilmentää energiatalouden luoma rakennettu kokonaisuus Isohaarassa: vesiallas, patorakenne ja voimalaitos.
Funktionalistinen voimalaitosrakennus on kulttuuriympäristön kiintopiste. Voimalapatoa pitkin kulkee rautatien rinnalla maantie. Padon harjalla kulkeva ajotie on toiminut maantieliikenteen pääyhteytenä, kunnes valtatie 4:n uusi silta valmistui 1976 Vallitunsaaren eteläpuolelle. Pato on edelleen rautatien ylityspaikka.
Kemijoen Isohaaran ja Vähähaaran välisen Vallitunsaaren entinen voimalaitosyhdyskunta liittyy edellisiin maisemallisesti ja historiallisesti. Sen erityispiirteisiin kuuluu 1940- ja 1950-lukujen vaihteeseen palautuvan yhtenäisen rakennuskannan ja puistomaisuuden rinnalla venäläisten sotavankien hautausmaa. Alkuperäiskäytön päätyttyä Vallintunsaaren rakennuskannalle on tavoiteltu uutta käyttöä.
Historia
Isohaaran vesivoimala oli 1943 perustetun Pohjolan Voima Oy:n suurhanke. Saksalaiset tuhosivat Kemijoen sillat perääntyessään Kemistä lokakuussa 1944. Tämä katkaisi rautatieliikenteen Lappiin. Pohjolan Voima Oy teki 1945 valtiolle esityksen, jolla se tarjoutui rakentamaan Kemijoen yli uuden sillan toukokuuhun 1946 mennessä, jos se saa rakentaa sillan yhteyteen vesivoimalan. Rakentaminen aloitettiin 1945. Patosilta rauta- ja maanteineen valmistui 1946 ja avattiin liikenteelle kesällä 1947. Voimalaitosrakennus, jonka arkkitehtisuunnittelusta vastasi Sigurd Frosterus, valmistui 1949.
Mittavan rakennustyömaan tukikohtana käytettiin Vallitunsaarta, joka vakiintui voimayhtiön konttoripaikaksi ja sen henkilökunnan yhdyskunnaksi. Asuinalue toteutettiin 1940- ja 1950-luvun vaihteessa korkeatasoisena sekä rakennuskannaltaan (arkkitehti Eino Pitkänen) että viheralueiltaan (puutarha-arkkitehti John Hausen).
Toisessa maailmansodassa saksalaiset olivat ylläpitäneet Vallitunsaaressa sotavankileiriä (suomalaisten ylläpitämä pääleiri oli Ajoksessa), ja vanhastaan saarta oli käytetty lohenkalastukseen ja etappina joen yläjuoksulle.
Vallitunsaaren pohjoiskulmaan valmistui täydentävä voimalayksikkö 1994, mikä nosti Isohaaran turbiinien kokonaistehon 108 megawattiin ja laitoksen kuuluvaksi jälleen maan kymmenen tuottavimman vesivoimalan ryhmään.
Further reading (as the agency lists it)
Kai Hoffman, Pohjolan Voima 1943-1993. Oulu 1993.
Pentti Koivunen, Jouko Vahtola, Reija Satokangas ja Martti Itkonen, Keminmaan historia. Keminmaan kunta, Keminmaan seurakunta. Jyväskylä 1997.
Leena Aaltonen, "Vallitunsaaren kiehtova menneisyys". Raito 2005, Lapin maakuntamuseo.
Arkkitehtitoimisto Jussi Tervaoja Oy. Vallitunsaari. Rakennushistoriallinen selvitys 11.4.2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Isohaara hydroelectric power plant of Pohjolan Voima Oy, with its dam bridge and power station settlement, is one of the major projects of the Lapland reconstruction period. As the first power plant to harness the Kemijoki, the main river of Northern Finland, for national electricity production, it is high-quality architectural design. Together with its settlement, the power plant forms a monumental landscape at Kemijokisuu that reflects Lapland's post-war reconstruction and the development of its energy economy.
The Isohaara power station (1949) began the harnessing of the Kemijoki for electricity production. Today, 18 hydroelectric power plants operate in the Kemijoki watershed. The project, controversial in its environmental impact, marked a new kind of connection between Northern Finland and the national economy, and it secured the region's post-war revival. The historic turning point is reflected in the built ensemble created by the energy economy at Isohaara: the reservoir, the dam structure and the power plant.
The functionalist power station building is a focal point of the cultural environment. Along the power dam runs a road, alongside the railway. The driveway along the crest of the dam served as the main road link until the new bridge on valtatie 4 was completed in 1976, south of Vallitunsaari. The dam is still the railway crossing point.
The former power station settlement of Vallitunsaari, located on the Kemijoki between Isohaara and Vähähaara, is connected to the above both landscape-wise and historically. Its special features include a uniform building stock and parkland character dating from around the turn of the 1940s and 1950s, as well as a cemetery for Russian prisoners of war. Since the original use has ended, new uses have been sought for the building stock of Vallintunsaari.
History
Isohaara hydroelectric power station was a major project of Pohjolan Voima Oy, founded in 1943. The Germans destroyed the bridges over the Kemijoki when they retreated from Kemi in October 1944. This cut off railway traffic to Lapland. In 1945 Pohjolan Voima Oy made a proposal to the state, offering to build a new bridge across the Kemijoki by May 1946, if it were allowed to build a hydropower plant in connection with the bridge. Construction began in 1945. The dam bridge, carrying both rail and road traffic, was completed in 1946 and opened to traffic in the summer of 1947. The power station building, whose architectural design was by Sigurd Frosterus, was completed in 1949.
The base for the large construction site was Vallitunsaari, which became the power company's office location and the residential community of its staff. The residential area was built at the turn of the 1940s and 1950s, and was of high quality both in its building stock (architect Eino Pitkänen) and in its green areas (landscape architect John Hausen).
During the Second World War the Germans had maintained a prisoner-of-war camp on Vallitunsaari (the main camp maintained by the Finns was at Ajos), and the island had traditionally been used for salmon fishing and as a staging post for the upper reaches of the river.
A supplementary power unit was completed in 1994 at the northern corner of Vallitunsaari. It raised the total capacity of the Isohaara turbines to 108 megawatts and once again placed the plant among the ten most productive hydropower plants in the country.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.