RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Utsjokilaakson saamelaisasutus
Utsjoki, Lappi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kausiasunto, pienasumus, saamelaiskulttuuri, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema, tunturimaisema
- Municipality
- Utsjoki
- Region
- Lappi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 69.64844, 27.07919
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2169
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Utsjokilaakson saamelaisasutuksen joukossa on säilynyt asuinkenttiä, jotka kuvastavat erinomaisella tavalla kalastuksesta, metsästyksestä, maataloudesta, keräilystä ja poronhoidosta elantonsa saaneen saamelaisväestön perinteistä asumismuotoa.
Utsjoen saamelaisasutus on keskittynyt Tenojoen ja Utsjoen varteen vanhoille sukumaille. Asutuksen sijoittuminen on määräytynyt kalastuksen, metsästyksen, maatalouden ja poronhoidon harjoittamisen luomien puitteiden mukaan.
Utsjokilaaksossa on Mieraslompolossa Ollilan ja Leppälän välillä säilynyt muutamia eriaikaisia yksinäistalojen asuinkenttiä 1800-luvun alkupuolelta jälleenrakennuskaudelle. Vanhimpien asuinkenttien rakennukset ovat Pohjois-Lapille tyypillisiä pienikokoisia, patinoituneita hirsirakennuksia.
Ollilan tila on asutettu Inarista käsin jo 1700-luvulla vanhan talvireitin varteen. Hyvin säilyneen pienen asuinkentän vanhin rakennus on vuodelta 1816. Patinoituneiden hirsirakennusten muodostamaan pihapiiriin kuuluu asuinrakennus, navetta, sauna ja aittoja. Ollilan tilaan kuuluu niittymaa-, kalastus- ja riekonpyyntitukikohdaksi rakennettu Fallejohka, joka sijaitsee Vetsijärven rannalla tunturissa Fallejohkan jokisuistossa. Asuintalon on rakentanut 1880-1890-luvulla silloinen Ollilan isäntä, Uula Aikio ja hänen poikansa Uulan Jouni ladon todennäköisesti 1939. Fallejohkassa on oltu useaan otteeseen pitkin vuotta ts. heinäaikaan sekä marjastus-, kalastus- ja riekonpyyntiaikoina; ja siellä on pidetty paria kesälehmää.
Utsjoen saamelaisasutukseen kuuluvia asuinkenttiä on myös Rauduskaidi poroerotuspaikan yhteyteen, vanhan kulkureitin varteen jo 1800-luvulla sisämaahan rakennettu asuinkenttä. Raudusskaidi oli toinen pysyvästi asutuista paikoista, joka 1920-luvun Utsjoella ei sijainnut jokilaaksossa.
Utsjokilaakso on valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta "Utsjoen laakso", joka on luokiteltu kansallismaisemaksi.
Historia
Suomen itäisellä saamelaisalueella saamelaisasutus keskittyi kalaisten vesistöjen kuten Teno- ja Utsjokien varrelle.
Utsjokilaakson saamelaisasutus kuului uuden ajan alussa Utsjoen lapinkylään.
Vuoden 1852 rajasulku rajoitti porosaamelaisten liikkumista ja Utsjoen saamelaisväestö asettui asumaan vakituisiin asumuksiin perinteisille sukualueille jo 1930-luvulle tultaessa. Muusta saamelaisasutuksesta poiketen Utsjoella maataloudesta, maanviljelystä ja karjanhoidosta, tuli tärkein elinkeino, joka muodosti lisän kalastukselle, metsästykselle ja keräilylle.
Utsjokilaaksoa pitkin kulkeva maantie valmistui Utsjoelle asti 1958.
Further reading (as the agency lists it)
Leena Tiilikainen, Utsjokilaakson karjanhoitajat. Maatalous saamelaisessa elinkeinokokonaisuudessa 1930-luvulta 1980-luvulle. Lapin maakuntamuseon monisteita 3, 1990.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. 1993.
Kansallismaisema. Ympäristöministeriö. Alueiden käytön osasto. Helsinki 1993.
Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi 1997.
Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999.
Samuli Aikio, Klemetti Näkkäläjärvi ja Jukka Pennanen, "Maatalous saamelaiselinkeinoksi 1700-luvulla". J. Pennanen – K. Näkkäläjärvi (toim.), Siiddastallan – siidoista kyliin. Luontosidonnainen saamelainen kulttuuri ja sen muuttuminen. Inarin samelaismuseon julkaisuja n:o 3. Saamelaismuseosäätiö 2000.
Maria Sofia Aikio, Tenon- ja Utsjoenlaaksojen kulttuuri-inventointi. Loppuraportti. Sámi museum – Saamelaismuseosäätiö 2003-2004. Saamelaismuseon julkaisuja no 6. 2005.
Tarja Nahkiaisoja, Asutus ja maankäyttö Inarissa ja Utsjoella 1700-luvun puolivälistä vuoteen 1925. Julkaisu 2006:7. Lapinmaan maaoikeudet. Oikeusministeriö 2006.
Klemetti Näkkäläjärvi, ”Piirteitä Suomen saamelaisten vuotuiskierrosta ja asumisesta 1900-luvulla”. Tiina Elo ja Päivi Magga (toim.), Eletty, koettu maisema – näkökulmia saamelaiseen kulttuurimaisemaan. Suomen ympäristö 34. Lapin ympäristökeskus 2007.
"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Among the Sámi settlements of the Utsjokilaakso valley, residential fields have survived which excellently illustrate the traditional form of habitation of the Sámi population who gained their livelihood from fishing, hunting, agriculture, gathering and reindeer herding.
Sámi settlement in Utsjoki has concentrated along the Tenojoki river and the Utsjoki river, on old family lands. The location of settlements was determined by the frameworks created by the practice of fishing, hunting, agriculture and reindeer herding.
In the Utsjokilaakso valley, at Mieraslompolo between Ollila and Leppälä, several residential fields of isolated farms from different periods have survived, from the first half of the 19th century to the post-war reconstruction period. The buildings of the oldest residential fields are small, weathered log buildings typical of Northern Lapland.
The Ollila farm was settled from Inari already in the 18th century, along an old winter route. The oldest building of the well-preserved small residential field dates from 1816. The yard formed by weathered log buildings includes a dwelling house, a cowshed (navetta), a sauna and granary storehouses. The Ollila farm includes Fallejohka, built as a base for meadow, fishing and ptarmigan-hunting, which is located on the shore of Vetsijärvi in the fells, at the river mouth of Fallejohka. The residential house was built in the 1880s–1890s by the then master of Ollila, Uula Aikio, and his son Uulan Jouni built the barn, probably in 1939. Fallejohka has been used on several occasions throughout the year, i.e. at haymaking time and during the berry-picking, fishing and ptarmigan-hunting seasons; and a couple of summer cows have been kept there.
Residential fields belonging to the Sámi settlement of Utsjoki also include Rauduskaidi, a residential field built inland in the 19th century, along an old travel route, in connection with a reindeer separation site (poroerotuspaikka). Raudusskaidi was the second of the permanently inhabited places in Utsjoki in the 1920s that was not located in the river valley.
Utsjokilaakso is a landscape area of national value, "Utsjoen laakso", which has been classified as a national landscape.
History
In the eastern Sámi area of Finland, Sámi settlement was concentrated along fish-rich waterways such as the Teno and Utsjoki rivers.
At the beginning of the early modern period, Sámi settlement in the Utsjokilaakso valley belonged to the Lapp village of Utsjoki.
The border closure of 1852 restricted the movement of reindeer Sámi, and by the 1930s the Sámi population of Utsjoki had settled in permanent dwellings on traditional kin territories. Unlike other Sámi settlement, in Utsjoki agriculture, crop farming and livestock husbandry became the main livelihood, supplementing fishing, hunting and gathering.
The road running along the Utsjokilaakso valley was completed as far as Utsjoki in 1958.