RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kukkolankosken kalakenttä
Tornio, Lappi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- talousrakennus, talousrakennus
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Tornio
- Region
- Lappi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 65.96376, 24.04466
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2166
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kukkolankosken kalakenttä on perinteinen Tornionjokivarren siian ja lohen kalastuspaikka, jossa on alkuperäisellä paikallaan säilynyt rivi vanhoja, hirsisiä aittoja.
Tornionjoki on Euroopan pisin vapaana virtaava joki ja Kukkolankoski Suomen pisin vapaana virtaava koski. Se on 3,5 km pitkä ja sen putouskorkeus on noin 13,8 m. Kosken partaalla olevan kalakentän rakennuskanta koostuu kahdeksasta aitasta, kalapuojista, koskikodasta ja myllypirtistä. Koskikentän vanhin ja keskeisin rakennus on kalansavustamo eli koskikota, jonka keskellä on kivistä rakennettu tulisija ja jonka seiniä kiertävät leveät penkit. 1800-luvun jälkipuoliskolla rakennettu Myllypirtti on toiminut vuodesta 1951 kesäkahvilana.
Alkuperäisellä paikallaan säilyneiden aittojen jatkeena on muualta siirrettyjä aittoja, mm. Karungin kylän vanha viljamakasiini. Alueen pohjoislaidalla on kalapuoji ja Halosen talon rakennukset. Kentän etelälaidalla on matkailua palveleva 1965 rakennettu entinen myllärin asunto.
Historia
Kukkolankosken merkityksestä siiankalastuspaikkana kertoo 1700- ja 1800-lukujen käräjöinti siianpyyntioikeudesta. Siianpyynti oli 1700-luvulla tiettyjen talojen oikeus eikä siitä tarvinnut suorittaa kruunulle mitään taksaa tai veroja. 1840-luvulla käräjöitiin siianpyyntioikeudesta Kukkolan vanhojen verotilojen ja isossa jaossa Kukkolan jakokuntaan liitettyjen Aapajoen tilojen kesken. Kuninkaallinen kamarikollegio päätti 1874, että siiankalastus oli Tornionjoella valtion yksinoikeus kuten lohenkalastuskin.
Kukkola oli 1800-luvun alussa Tornionlaakson suurin kylä. Kylä jakautui kahtia 1809 Suomen sodan seurauksena, kun Tornionjoesta tuli Ruotsin ja Venäjän välinen raja, joka halkaisi yhteisen kieli- ja kulttuurialueen.
Kukkolankosken siikasaaliit vaihtelivat 1943-2003 vajaasta 2000 kilosta yli 17000 kiloon vuodessa.
Further reading (as the agency lists it)
Lapin rakennusperintö. Lapin läänin rakennusperinne ry 1984.
Jouko Vahtola, " Jokilaakson kylät ja yhteiskunta". Tornionlaakson historia I. Jääkaudelta 1600-luvulle. Tornionlaakson kuntien historiankirjatoimikunta 1991.
Pertti Vuento, Joki- ja merikalastus Tornionlaaksossa kalastusmaakirjojen mukaan. Tornionlaakson vuosikirja 1996.
Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus. Rovaniemi 1997.
Peura Paavo (toim.), Väylän varrelta - lisälehtiä Tornionlaakson historiaan. 2004.
Hannu Alatalo, Pää vai pyrstö – Kukkolan kylä kosken äärellä. Kukkolan kyläyhdistys 2006.
"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.
Minna Heljala, Sirkka-Liisa Seppälä ja Tiina Elo, Joen ja meren rajakaupunki. Tornion kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 36/2012. Lapin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, Ympäristöministeriö 2012.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Kukkolankoski fishing field is a traditional whitefish and salmon fishing place on the Tornionjoki river, where a row of old log granary storehouses remains in its original position.
Tornionjoki is the longest free-flowing river in Europe, and Kukkolankoski is the longest free-flowing rapids in Finland. It is 3,5 km long and its fall height is about 13,8 m. The building stock of the fishing field on the edge of the rapids consists of eight granary storehouses, fish stalls, koskikota and myllypirtti. The oldest and most central building of the rapids field is the fish smokehouse, or koskikota, with a stone-built hearth in its centre and wide benches running around its walls. Myllypirtti, built in the second half of the 19th century, has operated as a summer café since 1951.
Continuing the granary storehouses that remain in their original positions are granary storehouses moved from elsewhere, including the old grain storehouse of Karungi village. On the northern edge of the area are a fish stall and the buildings of the Halonen farm. On the southern edge of the field is a former miller's dwelling, built in 1965, which now serves tourism.
History
The importance of Kukkolankoski as a whitefish fishing place is shown by the 18th- and 19th-century court disputes over whitefish fishing rights. In the 18th century, whitefish fishing was the right of certain farms, and no fee or tax had to be paid to the Crown for it. In the 1840s there were court disputes over whitefish fishing rights between the old tax farms of Kukkola and the farms of Aapajoki that had been attached to the Kukkola jakokunta in the Great Partition. In 1874 the Kuninkaallinen kamarikollegio decided that whitefish fishing on the Tornionjoki was a state monopoly, as was salmon fishing.
At the beginning of the 19th century, Kukkola was the largest village in the Tornionlaakso. The village was split in two in 1809 as a result of the Finnish War, when the Tornionjoki became the border between Sweden and Russia, dividing a shared linguistic and cultural area.
Whitefish catches at Kukkolankoski varied between 1943 and 2003, from just under 2000 kilograms to over 17000 kilograms a year.