RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kittilän jokivarsi- ja järvenranta-asutus
Kittilä, Lappi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kylä, navetta, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Kittilä
- Region
- Lappi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 67.51131, 25.60418
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2142
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kaukosen kylä on Aapa-Lapin peräpohjalaista jokivarsiasutusta pohjoisimmassa Ounasjokivarressa. Kaukonen on ollut vanha saamelainen asuinpaikka. 1600-luvun puolessa välissä kylä on olluut Aapa-Lapin laajimpia maatalousalueita, markkinapaikka, käräjäpaikka ja liikenteellinen solmukohta, myöhemmin Kittilän Lapinkylän hallinnollinen keskus. Entisten eränautintajärvien rannoille syntyneet Kittilän syrjäiset pikkukylät ovat poikkeuksellisesti säilyneet Lapin sodan tuhoilta ja säilyttäneet perinteisen rakennuskantansa.
Kaukosen kylässä ja Alakylässä on säilynyt ja kunnostettu pohjoisimmalle Suomelle tyypillisiä karjarakennuksia, pyramidikattoisia kesänavettoja.
Kaukosen kylä Ounasjokivarren keskiosassa on jokivarren vanhimpia ja laajimpia maatalousalueita sekä suurimpia asutustaajamia. Kaukonen on ollut parhaimpia viljanviljelypaikkoja Kittilässä ja ilmeisesti myös koko pohjoisen Lapin alueella.
Kaukosen kylän tiheä asutus sijoittuu joen länsirannan laakeille kummuille, joita reunustavat suot. Jokivarressa on kylän tulvaniityt ja ympäröiville soille on raivattu peltoja. Perinteistä rakentamista on säilynyt Hakalassa, Pekkalassa, Pentissä, Ojanperässä ja Hettulassa. Hakalan pihapiirissä on suurikokoinen pyramidikattoinen kesänavetta. Alakylässä on säilynyt poikkeuksellisesti kolmen pyramidikattoisen kesänavetan muodostama kokonaisuus jokirannassa.
Pyramidikattoisen kesänavetan ainutlaatuinen rakennustyyppi on kehittynyt Pohjois-Suomessa ja -Ruotsissa, jossa kesähyönteisten kiusa on suurin. Karjarakennustyypin tunnusmerkkinä on pyramidinmuotoinen katto. Kesäkäyttöön rakennetun navetan rakenne ja muoto on kehitetty suojaamaan karjaa hyönteisiltä. Yöksi suojaan tuodun karjan lämpö aiheuttaa voimakkaan ilmavirran pienessä rakennuksessa, jonka pyramidinmuotoisen katon keskellä olevan ilmanvaihtotorven kautta hyönteiset ajautuvat ulos. Neliömäinen tai harvemmin kahdeksankulmainen runko ja kartiomainen katto edesauttavat voimakkaan vedon syntymistä.
Jeesiöjokeen laskevan Kelontekemänjärven kaakkoisessa pohjukassa sijaitsee samanniminen kylä viljelysten ympäröiminä. Rakennukset ovat pääosin 1800-luvun lopulta ja 1900-luvun alusta. Järven pohjukan lounaisrannalla on sotien jälkeen rakennettuja taloja, joiden seassa oman kokonaisuutensa muodostaa Vuollin talon vanha rakennusryhmä. Peltoaukeat ja pihapiirien runsaslukuiset talousrakennukset rytmittävät poukaman itärantaa. Järven ainoa saari on perinteinen palvontapaikka. Järvessä oleva karipahta on entinen Kittilän ja Sodankylän lapinkylien rajapakka. Manalaissaari on ollut väliaikainen hautapaikka.
Jeesiöjärven kylässä on runsaasti säilynyttä rakennuskantaa 1920- ja 1930-luvuilta, jotka olivat poikkeuksellisen voimakasta uudisasutuskautta Kittilässä. Asutus sijoittuu raittimaisen tien varteen ja jylhä Kumputunturi muodostaa taustamaiseman pihapiireille.
Lintulan kylä on maisemallisesti edustavalla paikalla Seurujoen rannalla. Pienikokoiset punamullatut rakennukset muodostavat tiiviin ryhmän kylää halkovan tein varteen.
Kelontekemän ja Kaukosen kylät ovat myös valtakunnallisesti arvokkaita maisema-alueita.
Historia
Ensimmäiset uudisasukkaat tulivat Kaukoseen todennäköisesti 1600-luvun puolivälissä. Kaukonen oli 1700-luvulle Kittilän lapinkylän keskus, markkinapaikka ja talvikylä. Vanha talvitie Kolarista Sodankylän kirkolle kulki Kaukosen kautta.
Ensimmäiset asukkaat ilmestyivät Kittilän veroluetteloihin 1660-luvulla. Vuoden 1696 verotuksessa Kaukosessa, silloisessa Paloniemessä, oli kolme uudistilaa. Vuoden 1770 maakirjassa oli neljä tilaa: Mäkelä, Kaukonen ja Mokko sekä vielä yksi tila, joka myöhempien maakirjojen perusteella oli luultavasti Ranta. Kaukonen kasvoi nopeasti 1800-luvun puolivälistä 1900-luvun alkuvuosikymmenille asti. Vuosina 1883-1906 suoritetun isojaon aikaan 33-taloinen Kaukonen oli verraten suuri yksi Kittilän elinvoimaisemmista maatalouskylistä. Toiseen maailmansotaan mennessä Kaukosen taloluku kasvoi lähes viiteenkymmeneen tilaan.
Kaukosen kylä säilyi melko hyvin Lapin sodan tuhoilta. Ainoastaan Ounasjoen itäpuolinen Kummun kylä tuhoutui ja joen länsipuolelta, kylän yläpäästä koulu ja pari muuta pihapiiriä. Kaukosesta tuli vähäksi aikaa sodan jälkeen Kittilän hallinnollinen keskus, koska kirkonkylä oli pahoin tuhoutunut. Tuolloin Kaukosessa oli mm. kunnantoimisto, sairaala, lääkäri, apteekki, poliisi, vankila ja kansakoulu. Myös Kittilän syrjäiset, tiettömien taipaleiden takana olleet pikkukylät säästyivät viime sotien tuhoilta.
Further reading (as the agency lists it)
Asko Vilkuna, Karjan kesäsuojista ja laiduntamisesta Pohjanmaalla. Kansatieteellinen arkisto 15. Helsinki 1961.
Lapin rakennusperintö. Lapin läänin rakennusperinne ry 1984.
Yrjö Niemelä, Ounasjoen maa. Kittilä 1989.
Jarmo Lokio, Lapin kulttuuriympäristöohjelma. Lapin ympäristökeskus 1997.
Jarmo Lokio, Kittilän kulttuuriympäristöohjelma. Suomen ympäristö 540. Ympäristöministeriö 1999.
Teija Ylimartimo, Kaukosen kyläympäristön hoito-opas, Artenomin opinnäytetyö, Oulun käsi- ja taideteollisuusoppilaitos 13.12.1999.
Satu Kalpio ja Tarja Bergman, Lapin perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 116. Lapin ympäristökeskus ja Metsähallitus 1999.
"Lapin kulttuuriympäristöt tutuksi" -inventointihanke 2004-2008, aineistot. Lapin ympäristökeskus.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Kaukonen village is a Peräpohjola-type riverside settlement in the northernmost stretch of the Ounasjoki riverside in Aapa-Lappi. Kaukonen has been an old Sámi settlement site. In the mid-17th century the village was one of the largest agricultural areas of Aapa-Lappi, a marketplace, a court site and a transport junction, and later the administrative centre of the Lapinkylä of Kittilä. The remote small villages of Kittilä that grew up on the shores of former hunting and fishing lakes have exceptionally survived the destruction of the Lapland War and preserved their traditional building stock.
In Kaukonen and Alakylä, pyramid-roofed summer cowsheds, typical of northernmost Finland, have survived and been restored.
Kaukonen village, in the central part of the Ounasjoki riverside, is one of the oldest and largest agricultural areas of the riverside and one of its largest settlement centres. Kaukonen has been one of the best grain-growing locations in Kittilä and apparently in the whole of northern Lapland.
The dense settlement of Kaukonen village lies on the flat hillocks of the western bank of the river, bordered by bogs. The riverside has the village floodmeadows, and fields have been cleared on the surrounding bogs. Traditional building has survived at Hakala, Pekkala, Pentti, Ojanperä and Hettula. In the farmyard at Hakala there is a large pyramid-roofed summer cowshed. At Alakylä, a group of three pyramid-roofed summer cowsheds has exceptionally survived on the riverbank.
The unique building type of the pyramid-roofed summer cowshed developed in Northern Finland and Northern Sweden, where the summer insect nuisance is greatest. The distinguishing feature of this livestock building type is its pyramid-shaped roof. The structure and form of the summer-use cowshed were developed to protect livestock from insects. The body heat of livestock brought into shelter for the night creates a strong air current in the small building, and the insects are driven out through the ventilation shaft in the centre of the pyramid-shaped roof. A square or, less often, octagonal body and a conical roof help create a strong draught.
Kelontekemä village lies in the southeastern bay of Kelontekemänjärvi, which drains into the Jeesiöjoki, surrounded by fields. The buildings are mainly from the late 19th century and early 20th century. On the southwestern shore of the bay at the head of the lake are houses built after the wars, among which the old building group of Vuolli farm forms a unit of its own. Open fields and the numerous outbuildings of the farmyards give rhythm to the eastern shore of the cove. The lake's only island is a traditional place of worship. The karipahta in the lake is a former boundary marker between the Lapinkylä villages of Kittilä and Sodankylä. Manalaissaari was a temporary burial place.
The village of Jeesiöjärvi has a considerable amount of preserved building stock from the 1920s and 1930s, which was a period of exceptionally strong new settlement in Kittilä. The settlement lies along an avenue-like road, and the majestic Kumputunturi forms the backdrop to the farmyards.
Lintula village lies in a scenically representative location on the bank of the Seurujoki. Small red-ochre painted buildings form a compact group along the tein that runs through the village.
Kelontekemä and Kaukonen villages are also nationally valuable landscape areas.
History
The first settlers probably arrived at Kaukonen in the mid-17th century. Until the 18th century, Kaukonen was the centre of the Kittilä Lapp village, its market place and its winter village. The old winter road from Kolari to the church at Sodankylä ran through Kaukonen.
The first inhabitants appeared in the Kittilä tax registers in the 1660s. In the 1696 taxation, Kaukonen, then called Paloniemi, had three new holdings. The 1770 land register listed four holdings: Mäkelä, Kaukonen and Mokko, plus one more which, according to later land registers, was probably Ranta. Kaukonen grew rapidly from the mid-19th century to the early decades of the 20th century. During the general partition carried out in 1883-1906, the 33-household Kaukonen was relatively large and was one of the most vigorous farming villages in Kittilä. By the Second World War, the number of households at Kaukonen had grown to almost fifty.
The village of Kaukonen came through the Lapland War fairly well. Only Kumpu village, on the east bank of the Ounasjoki, was destroyed, and on the west bank, at the upper end of the village, the school and a couple of other farmyards were lost. For a short time after the war, Kaukonen became the administrative centre of Kittilä, because the church village had been badly destroyed. At that time Kaukonen had, among other things, a municipal office, a hospital, a doctor, a pharmacy, a police station, a prison and an elementary school. The small villages of Kittilä, which lay behind roadless stretches, also escaped the destruction of the recent wars.