RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Mäkiraonmäen vanha asutus ja Kannuksen kirkko
Kannus, Keski-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kellotapuli, kirkko, kylä, lainamakasiini, museo, pienasumus, seurantalo, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Kannus
- Region
- Keski-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 63.90408, 23.91377
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2066
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Mäkiraonmäen 1900-luvun alun kirkonkylille tyypillinen rakentaminen ja tunnetun pohjalaisen kirkonrakentajasuvun rakentama Kannuksen kirkko muodostavat 1930-luvun paloa edeltävää aikaa edustavan kirkonkylämiljöön.
Kannuksen keskustan alavasta maastosta kohoaa kunnan historiallinen keskus, nykyisin teiden saartama Mäkiraonmäki, eteläpuolellaan Kannuksen kirkko. Mäkiraonmäki perinteisine rakennuksineen on 1930-luvulla sattuneesta tulipalosta säästynyt, 1800-luvun kuntakehityksestä kertova kokonaisuus muuten uudessa taajamakuvassa. Mäen etelärinteellä on viiden suurikokoisen, kaksikerroksisen rakennuksen ryhmä, johon lukeutuvat Jokelan, Mäki-Jokelan ja Vaetojan maatilarakennusten lisäksi entinen kunnan toimisto, Kuntala, pitäjän hirsinen lainamakasiini sekä poliittisen järjestötoiminnan keskuksena, 1900-luvun alkuvuosina rakennettu työväentalo.
Kannuksen kirkon ja Mäkiraonmäen erottaa toisistaan nykyisin valtatie 28. Intendentinkonttorin suunnittelema puukirkko on rakennettu Heikki Kuorikosken johdolla. Muodoltaan se on sisäkulmistaan viistetty ristikirkko, jonka kahdeksankulmaisesta ristikeskuksesta kohoaa terävään huippuun päättyvä lanterniini. Kirkon ja tapulin nykyinen ulkoasu on pääosin Mikko Karjalahden korjauksesta vuodelta 1880. Kirkon vieressä seisoo puinen kellotapuli vuodelta 1817.
Historia
Lestijoen varteen syntyi vakinaista asutusta myöhäiskeskiajalla. Asutuksen määrä nousi voimakkaasti 1700-luvun loppupuolella, ja Ylikannuksen eli Kannuksen pitäjässä taloluku nousi vuosien 1723 ja 1808 välillä 16:sta 67:een. Lohtajan alaisen kappeliseurakunnan kasvettua sen 1670-luvulla rakennettu kirkko korvattiin 1761 uudella, joka paloi salaman sytyttämänä 1813. Nykyinen Kannuksen kirkko rakennettiin Intendentinkonttorin suunnitelmin 1815-1817. Kannus erotettiin kunnallishallinnollisesti Lohtajasta 1859 ja seurakunnallinen itsenäistyminen toteutui 1885.
Kannuksen kirkonkylää tuhosi tulipalo 1934. Kirkon ja rautatieaseman ohella vain Mäkiraonmäellä oleva rakennuskanta säästyi.
Further reading (as the agency lists it)
Ville Luho, Armas Luukko, Suur-Lohtajan historia 1. Suur-Lohtajan historiatoimikunta. Keski-Pohjanmaan historiasarja 3. 1957.
Leevi Junkala, Maria Niemelä, Suur-Lohtajan historia 2. Suur-Lohtajan historiatoimikunta. Keski-Pohjanmaan historiasarja 4. 1977.
Saini Heikkuri-Alborz, Pirjo Niemi, Arvokkaat kulttuurimaisemat Keski-Pohjanmaan jokilaaksoissa. Vaasan seutukaavaliitto 1993.
Keski-Pohjanmaan arvokkaat maisema- ja kulttuurialueet. Keski-Pohjanmaan liitto, Sigma Konsultit Oy 2001.
Sirkka Laurila, Mäkiraonmäen museo- ja kulttuurikeskus. Toiminnan kehittäminen. Helsingin yliopiston maaseudun tutkimus ja koulutuskeskus 2002.
Minna Torppa, Keski-Pohjanmaan inventointi, Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Typical early 20th-century church village construction at Mäkiraonmäki, together with the Kannus church, built by a well-known Ostrobothnian family of church builders, form a church village ensemble representing the period before the fire of the 1930s.
The historical centre of the municipality, Mäkiraonmäki, now surrounded by roads, rises from the low ground of central Kannus, with the Kannus church to its south. Mäkiraonmäki, with its traditional buildings, has survived the fire of the 1930s. It is otherwise a group that tells of municipal development in the 19th century, within a new urban landscape. On the southern slope of the hill is a group of five large two-storey buildings, which include the Jokela, Mäki-Jokela and Vaetoja farm buildings, as well as the former municipal office, Kuntala, the parish's log loan storehouse, and the workers' hall built in the early years of the 20th century as a centre of political organisation activity.
The Kannus church and Mäkiraonmäki are now separated by main road 28. The wooden church designed by Intendentinkonttori was built under the direction of Heikki Kuorikoski. In form it is a cruciform church with chamfered inner corners, from whose octagonal crossing rises a lantern ending in a sharp spire. The present exterior of the church and bell tower is mainly the result of Mikko Karjalahti's renovation of 1880. Beside the church stands a wooden bell tower from 1817.
History
Permanent settlement arose along the Lestijoki at the end of the Middle Ages. The number of settlements rose strongly in the late 18th century, and in Ylikannus, that is Kannus parish, the number of farms rose from 16 to 67 between 1723 and 1808. After the chapelry under Lohtaja grew, the church built there in the 1670s was replaced in 1761 by a new one, which burned after being set alight by lightning in 1813. The present Kannus church was built to plans by Intendentinkonttori in 1815-1817. Kannus was separated from Lohtaja administratively in 1859, and parish independence was achieved in 1885.
The church village of Kannus was destroyed by fire in 1934. Apart from the church and the railway station, only the building stock on Mäkiraonmäki survived.