RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Punkaharju
Savonlinna, Etelä-Savo, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hotelli, huvila, liikenteenrakennus, linnoitus, matkailurakennus, puisto, sairaala, parantola, tie, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Savonlinna
- Region
- Etelä-Savo
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.78899, 29.33913
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2032
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Punkaharju, noin seitsemän kilometrin pituinen kapea harjujakso, on Suomen tunnetuin jääkauden muodostelma. Kansallismaisemakokonaisuutta täydentävät merkittävät historialliset maisemamatkailuun, metsänhoitoon, terveydenhuoltoon ja maanpuolustukseen liittyvät arkkitehtuurinähtävyydet ja muistomerkit.
Punkaharjulla sijaitseva Valtionhotelli on alueen vanhinta rakennuskerrostumaa ja se liittyy 1840 perustetun kruununpuiston historiaan. Korkealla harjulla sijaitsevan hotellin puinen päärakennus on rakennettu alkuaan 1845 intendentti E.B. Lohrmann suunnitelman mukaan kruununpuiston metsänvartijain asunnoksi ja matkailijoiden majoitustilaksi. Tätä tornillista, sveitsiläistyylistä rakennusta on laajennettu 1879, 1893 ja 1899 hotellin tarpeisiin. Erillinen, ns. Keisarinnan huvila on vuodelta 1898. Kokonaisuuteen kuuluvat lisäksi pihapiirin 1896 valmistunut asuin- ja talousrakennus sekä viinikellari, hirsinen rantasauna ja laivalaiturin tuntumassa oleva rantapaviljonki.
Hotelli Finlandia, joka nykyisin on osa Punkaharjun kuntoutussairaalaa, rakennettiin 1914 Ivar ja Walter Thomén suunnitelmien mukaan moderniksi ensiluokkaiseksi hotelliksi kasvaneen matkailun tarpeisiin. Valtionhotelli ja Finlandia ovat Suomen maisemamatkailuun liittyviä keskeisiä rakennusmuistomerkkejä ja merkittävä historiallinen lisä Punkaharjun kansallismaisemassa.
Kruununpuiston perintöä vaalineen Metsäntutkimuslaitoksen rakennuskanta ja tutkimusmetsiköt sijaitsivat harjun keskeisessä osassa. Alue rakennuksineen siirtyi 2008 Metsähallitukselle. Metsämuseo Lusto avattiin 1994, ja se edustaa harjun uusinta kulttuurikerrostumaa.
Punkaharjun kansallismaisemassa sijaitseva Takaharjun parantola on rakennettu 1900-luvun alkupuolella Onni Tarjanteen kokonaissuunnitelman mukaan. Varsinainen parantola on lähes 135 metrin pituinen, pulpettikattoisten rakennusmassojen ja avoimien ulkohallien vuorottelusta koostuva sairaalarakennus. Parantolan alueella on entinen ylilääkärin jugendhuvila sekä puinen hoitajien asuinrakennus ja sen talousrakennus.
"Arkkitehti Tarjanne pyrki parantolan pohjaratkaisuissa ja myös konstruktioissa löytämään samalla taloudellisen ja lääketieteellisesti ajanmukaisimman ratkaisun. Merkittäväksi rakennustaiteelliseksi monumentiksi sen tekee varsinkin hienostunut fasadiarkkitehtuuri. Tyylillisesti se edustaa aikansa kaikkein edistyneintä suuntausta, joka nojautui kansainvälisiin rationalistisiin arkkitehtuuri-ideoihin ja poikkesi meillä yleisimmin suositusta kansallisromanttisesta jugendista", luonnehti muinaistieteellinen toimikunta Takaharjun rakennusten säilyttämistä vaatineessa lausunnossaan 1966.
Savonlinna-Elisenvaara -radalle (1908) valmistunut Punkaharjun asema on arkkitehtuuriltaan ainutlaatuinen kansallisromanttinen rautatierakennus. Asema-alueella on poikkeuksellisen komea puusto, mm. pitkä lehmuskuja asemarakennuksen eteläpuolella. Tuunaansalmen sillan kupeessa on ratavartijan talo talousrakennuksineen. Tien toisella puolella on entinen lossivahdin talo. Asema-alue sijaitsee Punkaharjun luonnonsuojelualueella.
Punkaharjun strategisesta merkityksestä kertovat venäläisten 1700-luvun lopulla ja Suomen sodan kynnyksellä kaivamat maavarustukset, joita on säilynyt maastossa eri puolilla harjua sekä Salpalinjan toisen maailmansodan aikaiset puolustusrakenteet.
Historia
Harjun ainutlaatuisen kaunis luonto herätti suurta huomiota jo 1800-luvun alussa ja siitä tuli pian myös ulkomaalaisten suosima matkailu- ja nähtävyyskohde. Liikenteellistä merkitystä sillä on ollut jo varhain: maantie Viipurista Savonlinnaan on kulkenut harjun laella jo keskiajalla. Keisari Aleksanteri I, joka vieraili Punkaharjulla 1803, kehotti suojelemaan sen maisemia puunkaadolta ja kaskeamiselta. Alue lunastettiin valtiolle 1843 kruununpuistoksi. Punkaharjun luonnonkauneutta tekivät tunnetuksi J.L. Runeberg, joka vieraili vaimoineen harjulla juhannuksena 1838, sekä Zacharias Topelius vuoden 1851 matkansa jälkeen. Tieteellinen metsäntutkimus aloitettiin harjun rinteillä 1870-luvulla ja se on jatkunut meidän päiviimme. Metsäntutkimuslaitos (Metla) vaikutti alueella 1924-2007.
Rautatieaseman historia nivoutuu kaikin tavoin Punkaharjun historiaan kruununpuistona ja matkailukohteena. Asemarakennus on toiminut 1990-luvun loppupuolelta alkaen näyttely- ja opastuskeskuksena.
1890-luvulla virisi useammalla taholla ajatus keuhkotautiparantolan perustamista. Suomen lääkäriseura ryhtyi ajamaan parantolan rakentamista Nummelaan ja Duodecimin perustama Osakeyhtiö Keuhkotautisten parantola ajoi Matti Äyräpään johdolla sairaalaa Punkaharjulle. Senaatti luovutti 1899 maksutta Punkaharjun, luonnonkauniilta Takaharjulta 43 hehtaarin maa-alan Duodecimin suunnittelemalle 100 potilaan parantolalle. Suunnittelusta vastasi arkkitehti Onni Tarjanne yhteistyössä Keski-Euroopassa parantolarakentamiseen tutustuneen ylilääkäri Kalle Braxin kanssa.
Vakuutusyhtiö Suomen omistukseen 1922 tullut parantola toimi 1939-1964 sotilassairaalana, jonka jälkeen parantolan tulevaisuudesta käytiin vakava rakennussuojelukeskustelu. Kuntoutuslaitoksena nykyisin toimivaan Kruunupuisto-parantolaan on 1982 liitetty arkkitehtien Ivar ja Valler Thomén piirustusten mukaan Punkaharjun matkailijoita palvelemaan 1914 rakennettu ensiluokkainen Finlandia-hotelli.
Alueelle perustettiin luonnonsuojelualue 1991. Punkaharju kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen Punkaharju-Pakkasenharju.
Further reading (as the agency lists it)
Zacharias Topelius, Finland framstäldt i teckningar 1845.
Zacharias Topelius, Matkustus Suomessa. Helsinki 1873.
Zacharias Topelius, Maamme kirja. Lukukirja Suomen alimmille oppilaitoksille. 1876.
Onni Tarjanne, Keuhkotautisten parantola Takaharjulla. Terveydenhoitolehti 12/1903.
Mikko Saarenheimo, Takaharjun parantolan vaiheita kaksikymmenvuotiskaudelta 1903-1923.
Elias Härö, Punkaharju. Arkkitehti 1964.
Maija Kairamo, Takaharjun parantola. Arkkitehti 12/1964.
Timo Koho, Onni Tarjanteen Takaharjun tuberkuloosiparantola. Pro seminaariesitelmä 1978. Helsingin yliopiston taidehistorian laitos.
Sven Hirn, Erkki Markkanen, Tuhansien järvien maa. Suomen matkailun historia. Helsinki 1987.
Kirsti Kovanen, Leena Saraste, Arkkitehtuuri Itä-Suomessa. Meijän miljöö. Jyväskylä 1989.
Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984.
Maisema-aluetoimikunnan mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö.
Sirkka Valanto, Rautateiden arkkitehtuuri. Asemarakennuksia 1857-1941. Suomen rakennustaiteen museo 1984.
Sopimus valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta (YM, päätös 9.12.1998 diarionro 2/562/96).
Maarit Henttonen, Suomen sairaaloista. Rakennusperintömme, Kulttuuriympäristön lukukirja. Hämeenlinna 2001.
Jyrki Paaskoski (toim.), Luonnon vihreä ajatusviiva - Punkaharjun kansallismaisema. 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Punkaharju, a narrow esker section about seven kilometres long, is Finland's best-known glacial formation. The national landscape area is complemented by significant historical architectural sights and monuments relating to landscape tourism, forestry, health care and national defence.
The Valtionhotelli at Punkaharju is the oldest building layer in the area and is linked to the history of the kruununpuisto established in 1840. The hotel's wooden main building, on the high ridge, was originally built in 1845 to a plan by intendant E.B. Lohrmann as a residence for the forest wardens of the kruununpuisto and as accommodation for travellers. This turreted building in Swiss style was extended in 1879, 1893 and 1899 to meet the needs of the hotel. The separate so-called Keisarinnan huvila dates from 1898. The complex also includes the residential and service building in the courtyard, completed in 1896, as well as a wine cellar, a log lakeshore sauna and a lakeside pavilion near the boat jetty.
Hotel Finlandia, which today forms part of the Punkaharju rehabilitation hospital, was built in 1914 to designs by Ivar and Walter Thomé to meet the needs of growing tourism, which had developed into a modern first-class hotel. The Valtionhotelli and Finlandia are key built monuments associated with landscape tourism in Finland and a significant historical addition to the Punkaharju national landscape.
The building stock and research forest stands of the Finnish Forest Research Institute, which cultivated the kruununpuisto heritage, were located in the central part of the ridge. The area, with its buildings, passed to Metsähallitus in 2008. The Metsämuseo Lusto was opened in 1994 and represents the newest cultural layer of the ridge.
The Takaharju sanatorium, located in the Punkaharju national landscape, was built in the early 20th century to an overall plan by Onni Tarjanne. The actual sanatorium is a hospital building almost 135 metres long, consisting of an alternation of monopitch-roofed building masses and open outdoor halls. The sanatorium grounds include the former chief physician's Jugend villa, as well as a wooden nurses' residential building and its service building.
"Architect Tarjanne sought in the sanatorium's ground plans, and also in its construction, to find a solution that was at the same time the most economical and the most medically up to date. What makes it a significant architectural monument is above all its refined façade architecture. Stylistically it represents the most advanced trend of its time, which was based on international rationalist architectural ideas and differed from the national romantic Jugend generally favoured here," wrote the muinaistieteellinen toimikunta characterising the Takaharju buildings in its 1966 statement calling for their preservation.
Punkaharju station, completed in 1908 on the Savonlinna-Elisenvaara line, is a national romantic railway building that is architecturally unique. The station area has an exceptionally handsome stand of trees, including a long lime avenue to the south of the station building. Beside the Tuunaansalmi bridge stands the track warden's house with its outbuildings. On the other side of the road is the former ferry keeper's house. The station area lies within the Punkaharju nature reserve.
The strategic importance of Punkaharju is attested by the earthen fortifications dug by the Russians at the end of the 18th century and on the eve of the Finnish War, remains of which survive in the terrain at various points along the ridge, as well as the Salpalinja defence structures from the Second World War.
History
The uniquely beautiful nature of the ridge attracted great attention as early as the beginning of the 19th century, and it soon also became a tourist and sightseeing destination favoured by foreigners. It has had transport significance from an early date: the road from Viipuri to Savonlinna has run along the top of the ridge since the Middle Ages. Emperor Alexander I, who visited Punkaharju in 1803, urged that its landscapes be protected from felling and slash-and-burn cultivation. The area was bought by the state in 1843 as a kruununpuisto. The natural beauty of Punkaharju was made known by J.L. Runeberg, who visited the ridge with his wife at Midsummer 1838, and by Zacharias Topelius after his journey of 1851. Scientific forest research began on the slopes of the ridge in the 1870s and has continued to the present day. The Finnish Forest Research Institute (Metla) operated in the area 1924-2007.
The history of the railway station is closely bound up in every way with the history of Punkaharju as a kruununpuisto and a tourist destination. From the late 1990s the station building has served as an exhibition and visitor information centre.
In the 1890s the idea of founding a tuberculosis sanatorium emerged in several quarters. The Suomen lääkäriseura began to press for a sanatorium to be built at Nummela, while the Osakeyhtiö Keuhkotautisten parantola, founded by Duodecim, under Matti Äyräpää pushed for a hospital at Punkaharju. In 1899 the Senate transferred free of charge a 43-hectare area of land from the scenically beautiful Takaharju in Punkaharju for a 100-patient sanatorium designed by Duodecim. Architect Onni Tarjanne was responsible for the design, working together with chief physician Kalle Brax, who had become familiar with sanatorium construction in Central Europe.
The sanatorium, which came into the ownership of the insurance company Vakuutusyhtiö Suomi in 1922, served as a military hospital 1939-1964, after which a serious debate on building conservation took place over the sanatorium's future. The Finlandia hotel, built in 1914 to serve tourists at Punkaharju to the drawings of architects Ivar and Valler Thomé, was attached in 1982 to the Kruunupuisto-parantola, which now functions as a rehabilitation centre.
A nature reserve was established in the area in 1991. Punkaharju is part of the nationally valuable landscape area Punkaharju-Pakkasenharju.