RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Elimäen kartanot ja viljelymaisema
Kouvola, Kymenlaakso, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, kirkko, kylä, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Kouvola
- Region
- Kymenlaakso
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.74069, 26.46384
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 2022
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Elimäen kulttuuriympäristö on poikkeuksellisen ja laajan maanomistushistorian muovaama. Kymenlaakson laajin yhtenäinen viljelysaukea, joka levittäytyy kuivatun Elimäenjärven alueella, on historiallisesti ja maisemallisesti kiinnostava. Elimäen kirkko on maamme ensimmäisiin kuuluva puinen ristikirkko.
Elimäenjärven ympärille 1600-luvulla muodostuneet kartanot ovat kuuluneet Getrud von Ungernille lahjoitettuun suureen maaomaisuuteen. Moision, Peippolan ja Mustilan kartanot ovat säilyttäneen kartanokulttuurista kertovan ympäristönsä ja osin rakennuskantansa.
Moision kartanon kaksikerroksinen, tiilestä muurattu empirerakennus on tiettävästi Engelin ensimmäinen Suomessa suunnittelema maaseudun säätyläisrakennus. Säilyneen kustannus- ja materiaaliarvion mukaan rakentaminen on aloitettu 1818. Pohjakaavassa herättää huomiota kulmaukseen sijoitettu sali. Rakennuksen ensimmäinen kerros on rustikoitu ja toinen sileäksi rapattu. Fasadijäsentely keskittyy pilastereiden jäsentelemiin keskirisaliitteihin.
Peippolan kartano sijaitsee vuosisatoja vanhalla puistoalueella aivan Elimäen keskustassa. Yksikerroksinen, hirsirunkoinen päärakennus on Theodor Höijerin suunnittelema ja rakennettu 1847. Hämeenkylän kartano sijaitsee Teutjärven rannalla vanhassa puistoympäristössä.
Elimäenjärven muinaista rantaviivaa noudattelevan kuivatusuoman ja Hongistonjoen länsipuolella olevat kylät, Hongisto, Huitila ja Kesola, jotka vielä 1800-luvun lopulla kuuluivat Mustilan kartanon alaisuuteen, muodostavat viljelyksineen ja tiiviisti rakennettuine pihapiireineen ja tuotantorakennuksineen kokonaisuuden, joka kuvastaa oivallisesti itsenäisen Suomen maatalouspolitiikkaa sekä kertoo sotien jälkeen harjoitetusta maatilojen rakentamisen ohjauksesta ja tyyppirakentamisesta. Peltoaukealla sijaitsevien maatilojen usein kuusiaitojen ympäröimä rakennuskanta on etupäässä uutta, 1960-luvun jälkeen valmistunutta, mutta yhtenäistä ja aikaansa hyvin kuvastavaa.
Elimäen kirkonkylä sijoittuu Elimäenjärven etelärannalle. Kirkko vanhoine tarhoineen on jäänyt keskustaajaman tiiviin asutuksen keskelle. Kirkon ristivarsien vesikatot ovat aumatut siten, että päätylappeet ovat sivulappeita jyrkemmät. Sakaristo sijaitsee pohjois- ja itäristin välisessä kulmauksessa. Kirkkosalia kattaa viisi keskenään tasakorkeaa ja tasalakista keskirenkaalla ja ruoteilla varustettua holvikupua. Kirkon kiinteän sisustuksen keskeiset osat ovat Elimäen läänityksen haltijan Casper Wreden ja hänen vaimonsa Sofia Taube lahjoittamat. Niihin kuuluvat barokkityylinen kuoriaita vuodelta 1666, alttarilaite tauluineen vuodelta 1632 sekä saarnastuoli.
Kirkkoa vastapäätä keskustaa halkovan kadun toisella puolella sijaitseva 1790-luvulla rakennettu kellotapuli on tehty ainoastaan kelloja varten, minkä takia siitä puuttuu korkea pohjakerros. Vuoteen 1885 käytössä olleessa kirkkotarhassa on Moision, Mustilan ja Myllylän kartanot omistaneiden af Forsellesien sukuhaudat sekä Hämeenkylän kartanossa asuneen vara-amiraali Adolf Etholénin perheen hauta. Kiviaita on 1700- ja 1800-lukujen vaihteesta.
Elimäen kotiseutumuseoalue, jonka rakennukset kuvaavat elimäkeläistä rakentamista, sijaitsee Teutjoen rannalla.
Historia
Elimäenjärven ympärille keskittyi tasankoalueen vanhin asutus, ja uuden ajan alussa seutu oli vakiintunutta peltoviljelyaluetta. Pyhtään seurakuntaan kuuluneen alueen ensimmäinen kappelikirkko lienee rakennettu 1570-luvulla nykyisen Elimäen kirkon läheisyyteen, Elimäenjärven eli Kirkkojärven etelärannalle. Elimäen kirkko rakennettiin joko 1638 tai rakennusmestari Petter Lohmanin johdolla 1678.
Ensimmäiset läänitykset Elimäeltä annettiin 1500-luvulla, mutta ne jäivät useimmiten lyhytaikaisiksi. Kartanokulttuuri juontaa juurensa 1600-luvun alkuun, jolloin Kaarle IX lahjoitti Elimäen pitäjän Gertrud von Ungernille, kuninkaan hengen pelastaneen Henrik Wreden leskelle.
Matalan ja ruohottuneen Elimäenjärven eli Kirkkojärven kuivatus alkoi 1860-luvulla. 1910-luvulla jatkettiin järven kuivatusta Mustilan kartanon isännän aloitteesta. Lopullisesti järvi kuivattiin viljelysmaaksi 1948, kun siirtoväelle tarvittiin uutta viljelysmaata. Toimenpiteellä saatiin 350 hehtaaria peltomaata.
Further reading (as the agency lists it)
Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 1984.
Eeva-Liisa Oksanen, Elimäen historia. Elimäen kunta 1985.
Lars Pettersson, Ristikirkot. Ars Suomen Taide 3. Keuruu 1989.
Irma Lounatvuori, Elimäen Moisio. Carl Ludvig Engel 1778-1840. Näyttelykatalogi 1990.
Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A:26 1992.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö osa 2. Helsinki 1993.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The cultural environment of Elimäki is exceptional and shaped by an extensive history of land ownership. The largest continuous cultivated area in Kymenlaakso, spreading across the drained area of Elimäenjärvi, is of historical and landscape interest. Elimäki church is one of the first wooden cross churches in the country.
The manors formed around Elimäenjärvi in the 17th century belonged to the large estate donated to Getrud von Ungern. Moisio, Peippola and Mustila manors have preserved their surroundings, which tell of manor culture, and in part their building stock.
The two-storey, brick-built Empire building of Moisio manor is, as far as is known, the first rural gentry building designed by Engel in Finland. According to the surviving cost and materials estimate, construction began in 1818. The hall placed in the corner is notable in the ground plan. The first floor of the building is rusticated and the second is smooth-rendered. The façade articulation centres on central risalits divided by pilasters.
Peippola manor lies in a centuries-old park area right in the centre of Elimäki. Its single-storey, log-framed main building was designed by Theodor Höijer and built in 1847. Hämeenkylä manor lies on the shore of Teutjärvi in an old park setting.
The villages of Hongisto, Huitila and Kesola, located west of the drainage channel that follows the ancient shoreline of Elimäenjärvi and west of Hongistonjoki, and which still belonged to Mustila manor at the end of the 19th century, form a whole with their cultivated fields, closely built farmyards and production buildings. This ensemble aptly reflects the agricultural policy of independent Finland and tells of the guidance of farm construction and standard-type building practised after the wars. The building stock of the farms, often surrounded by spruce hedges on the open field, is mainly new, completed after the 1960s, but uniform and very characteristic of its era.
The village centre of Elimäki, kirkonkylä, lies on the southern shore of Elimäenjärvi. The church, with its old churchyards, has remained in the midst of the dense housing of the town centre. The roofs of the church's cross arms are hipped so that the end slopes are steeper than the side slopes. The sacristy is situated in the corner between the north and east cross arms. The church hall is covered by five domed vaults of equal height and flat profile, with a central ring and ribs. The principal parts of the church's fixed interior were donated by Casper Wrede, holder of the Elimäki fief, and his wife Sofia Taube. They include a baroque chancel screen from 1666, an altarpiece with its paintings from 1632, and a pulpit.
On the other side of the street that cuts through the centre, opposite the church, stands the bell tower built in the 1790s. Because it was made solely for bells, it lacks a high ground floor. In the churchyard, in use until 1885, are the family graves of the af Forselles family, who owned Moisio, Mustila and Myllylä manors, and the family grave of Vice Admiral Adolf Etholén, who lived at Hämeenkylä manor. The stone fence dates from the turn of the 18th and 19th centuries.
The Elimäki local heritage museum area, whose buildings illustrate Elimäki building traditions, is located on the shore of Teutjoki.
History
The oldest settlement in the plain area was concentrated around Elimäenjärvi, and at the start of the early modern period the region was an established arable farming area. The first chapel church of the area, which belonged to the Pyhtää parish, was probably built in the 1570s close to the present Elimäki Church, on the southern shore of Elimäenjärvi, or Kirkkojärvi. Elimäki Church was built either in 1638 or under the direction of master builder Petter Lohman in 1678.
The first fiefs from Elimäki were granted in the 16th century, but they mostly remained short-lived. Manor culture dates back to the early 17th century, when Kaarle IX donated the parish of Elimäki to Gertrud von Ungern, widow of Henrik Wrede, who had saved the king's life.
The drainage of the shallow and overgrown Elimäenjärvi, or Kirkkojärvi, began in the 1860s. In the 1910s the drainage of the lake was continued on the initiative of the owner of Mustila manor. The lake was finally drained for farmland in 1948, when new farmland was needed for evacuees. The measure yielded 350 hectares of arable land.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.