RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Parikkalan kirkko
Parikkala, Etelä-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kellotapuli, kirkko
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Parikkala
- Region
- Etelä-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.53727, 29.50429
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1996
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Parikkalan kirkko, joka on kaakkoissuomalaisen kirkonrakentaja Matti Salosen rakentama, edustaa kansanrakentajien kahtamoisiin pohjautuvaa Charles Bassin johtaman Intendentinkonttorin ristikirkkosuunnittelua. Kirkko muodostaa hautausmaineen ja eteläpuolen edustan hiekkakenttineen maisemallisesti näyttävän ja avaran saarekkeen uusiutuneen kuntakeskustan tuntumassa.
Parikkalan kirkko on sopusuhtainen kahtamoinen eli kaksoisristikirkko. Kattopintojen yhtymäkohdassa on matala kahdeksankulmainen lanterniini. Avaran sisätilan holvirakennetta kannattaa seiniä jäykistävien poikittaisten ja pitkittäisten sidehirsien risteyskohdassa olevat pylväät. Holvit, sidehirret ja hirsiseinät on verhoiltu 1911 ponttilaudoituksella. Penkit ja alttarilaite ovat samalta ajalta. Mittasuhteiltaan poikkeuksellisen kokoinen saarnastuoli on 1820-luvulta. Silloisen kirkkoherran toivomuksena oli saada suureen kirkkoon suuri saarnastuoli, "ymbyräinen, ulkoa riflattu, alhaalla ja ylhäällä kransverkillä kaunistettu". 1880-luvulla lahjoitettu Jakov Fedorovits Grevizinskyn maalaama Pietarin akateemista maalausta edustava alttaritaulu on mukaelma Rafaelin Kristuksen kirkastuksesta.
Alue rajautuu länsipuolelta kirkon sivuitse vievän tien takana nousevaan harjuun, jonka rinteessä kohoaa kellotapuli, ja eteläpuolella Arkusjärveen, jonka rantaa vanha maantie seuraa. Kellotapuli on kirkon aikainen, mutta uusittu perusteellisesti vuoden 1911 korjauksessa. Tapulin pohjakerroksen muoto viittaa siihen, että sillä on ollut myös muuta käyttöä.
Kiviaidan ympäröimän, kirkkotarhan luoteispuolella olevan, vuosien 1939-1944 sankarihauta-alueen yleisjärjestely ja tavallisuudesta poikkeava muistomerkki on toteutettu arkkitehti Pentti Aholan tekemän suunnitelman mukaan.
Historia
Kurkijoen pogostaan kuuluneista alueista Stolbovan rauhan jälkeen muodostetun luterilaisen seurakunnan nimeksi vakiintui 1700-luvulla Parikkala. Nykyistä edellinen kirkko oli seurakunnan kolmas. Tämä kirkonrakentaja Eskil Colleniuksen johdolla 1771 rakennettu ristikirkko paloi salaman sytyttämänä 1808.
Kirkon suunnittelun lähtökohtana oli kirkonrakentaja Matti Salosen piirtämä kahtamoinen, jonka pohjalta Intendentinkonttorissa laadittiin uusi, keväällä 1813 vahvistettu piirustus. Rakennustyö aloitettiin saman vuoden syksyllä Salosen johdolla hänen suunnitelmansa pohjalta. Kirkko valmistui seuraavan kesän lopulla, mutta sen viimeistely ja sisustus vei pitkän ajan. Kirkko vihittiin käyttöön vasta 1840. Kunnan historiateosten mukaan kirkko olisi laajennettu ja korotettu 1858-1860 rakennusmestari Theodor Johan Tolpon johdolla.
Kirkko sai nykyisen sisä- ja ulkoasunsa arkkitehti Josef Stenbäckin suunnittelemassa ja kurikkalaisen rakennusmestari Anton Hakolan johdolla tehdyssä korjauksessa 1911. Tällöin myös kirkon kahdessa kerroksessa olleet ikkunat yhdistettiin, keskikupolin aukko suljettiin, sivulehterit laajennettiin sekä alttarilaite ja penkit uusittiin. Urkulehteriä laajennettiin 1934.
Kirkko korjattiin 1970-1971 arkkitehti Heikki Elomaan tekemien piirustusten mukaan. Siihen sisältyi myös keskikupolin avaaminen, sivulehterien kaventaminen sekä saarnastuolin aiemmin poistetun kaikukatoksen rekonstruointi.
Further reading (as the agency lists it)
Heikki Klemetti, Suomalaisia kirkonrakentajia 1800-luvulla. Porvoo 1936.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987.
Ville Lukkarinen, Kirkkoarkkitehtuuri 1809-1865. Ars Suomen taide 3. 1989.
Jaana Juvonen, Parikkalan historia. Jyväskylä 1996.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Parikkala church, built by the south-eastern Finnish church builder Matti Salonen, represents the cross-church design of the Intendentinkonttori under Charles Bassi, which was based on the kahtamoi (double-cross) forms of folk builders. Together with its cemetery and the forecourt with its sand field on the south side, the church forms a visually striking and spacious island near the renewed municipal centre.
The Parikkala church is a symmetrical kahtamoinen, that is, a double-cross church. At the junction of the roof surfaces is a low octagonal lantern. The vaulted structure of the spacious interior is supported by posts at the crossing points of the transverse and longitudinal tie-beams that stiffen the walls. The vaults, tie-beams and log walls were clad in 1911 with tongue-and-groove boarding. The pews and altar fittings date from the same period. The pulpit, exceptionally large in proportion, dates from the 1820s. The then parish priest had wished for a large pulpit in the large church, "round, externally fluted, decorated at the top and bottom with garland work". The altarpiece, painted by Jakov Fedorovits Grevizinsky in the Pietari academic painting tradition and donated in the 1880s, is an adaptation of Raphael's Transfiguration.
The area is bounded on the west by an esker rising behind the road that passes the church, on whose slope the bell tower stands, and on the south by Arkusjärvi, whose shore the old main road follows. The bell tower dates from the same time as the church but was thoroughly renewed in the 1911 renovation. The shape of the tower's ground floor suggests that it also had other uses.
The general layout of the heroes' grave area for 1939-1944, enclosed by a stone wall on the north-west side of the churchyard, and the unusual memorial, were carried out to the design of architect Pentti Ahola.
History
From the areas that belonged to the Kurkijoki pogost, the Lutheran parish formed after the Peace of Stolbova came to be called Parikkala in the 18th century. The church before the present one was the parish's third. This cruciform church, built in 1771 under the direction of church builder Eskil Collenius, was set alight by lightning and burned in 1808.
The starting point for the design of the church was a kahtamoinen drawn by church builder Matti Salonen, on the basis of which a new drawing was prepared at the Intendentinkonttori and confirmed in spring 1813. Construction began in the autumn of the same year under Salonen's direction, on the basis of his plan. The church was completed at the end of the following summer, but its finishing and interior fittings took a long time. The church was not consecrated for use until 1840. According to the municipality's historical works, the church was extended and raised in 1858-1860 under the direction of master builder Theodor Johan Tolppo.
The church received its present interior and exterior appearance in a repair carried out in 1911, designed by architect Josef Stenbäck and carried out under the direction of master builder Anton Hakola of Kurikka. At this time the windows on the two storeys were combined, the opening of the central dome was closed, the side galleries were enlarged, and the altar fittings and pews were renewed. The organ gallery was extended in 1934.
The church was restored in 1970-1971 according to drawings by architect Heikki Elomaa. This included the reopening of the central dome, the narrowing of the side galleries, and the reconstruction of the sounding board of the pulpit, which had previously been removed.