RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Siikaisten talonpoikaisarkkitehtuuri
Siikainen, Satakunta, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Siikainen
- Region
- Satakunta
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.83166, 21.76026
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1993
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Satakuntalaisen talonpoikaisarkkitehtuurin erittäin edustavia yksittäisiä esimerkkejä on säilynyt Siikaisten Otamon, Vuorijärven ja Leppijärven kylissä. Tilojen päärakennuksille on leimallista pitkä ja kapea runko sekä erittäin koristeellisesti listoitetut, moni-ikkunaiset ja kulmistaan viistetyt kuistit ja leikkauskoristellut vellikellot. Pihapiireille on leimallista rakennuskannan umpipihainen hahmo.
Vuorijärven rannalla sijaitsevan kylän ympäristön korkeuserot ovat huomattavat. Rinnepellot ovat raivattu mäkien välisiin laaksoihin ja järven rannoille. Ylhäällä mäellä on Ylisentalon hyvin säilynyt rakennusryhmä, joka on rakennettu tiiviisti pihan ympärille. Alhaalla laaksossa on Juhantalon perinteinen päärakennus vuodelta 1874. Rakennukseen kuuluu koristeellinen kuisti ja vellikello.
Otamojoen varrella olevan Otamon kylän keskeisten maatilojen Vanhatalon, Mikkolan ja Juhalan rakennuskannassa on säilynyt rikasmuotoista talonpoikaisarkkitehtuuria.
Leppijärven ympärille hajaantuneiden Starckin, Isotalon ja Hirsimäen tiloilla on säilynyt perinteistä rakennuskantaa. Starckin suuri uusrenessanssityylinen päärakennus on vuodelta 1886. Siikaslaisen leiman rakennuksille antavat kaksoiskuisti ja vellikello.
Historia
Pienten järvien ja jokien halkoma Siikaisten pitäjän alue oli pitkään rannikon ja Merikarvian takamaata, jota hyödynnettiin lähinnä eräkäyntiin aina 1600-luvulle saakka. Ensimmäisenä asutettiin Isojärven pohjoispäässä oleva Otamon kylä, jonka ensimmäinen talo perustettiin 1650-luvulla. Varsinainen alueen asutus alkoi suuren reduktion jälkeen 1680-luvulla. Leppijärvi ja Vuorijärvi asutettiin 1600-luvun lopulla.
Puun kysyntä kasvoi 1860- ja 1870-luvulla höyrysahojen yleistyessä. Siikaisten alueen etuna oli suuret metsävarat ja hyvät uittomahdollisuudet lähiseudun sahoille. Metsäkauppojen tuoma varallisuus näkyi tilojen asuinrakennusten koristelussa, erityisesti näyttävistä lasikuisteista tuli varallisuuden näyteikkunoita. Samaan aikaan umpipihoista luopuminen toi päärakennukset aikaisempaa paremmin esiin. Kuistit ja niiden koristelu olivat usein kiertävien rakentajien töitä, jotka olivat saaneet oppinsa laivanrakentamisessa. Koristeaiheita lainattiin kirkkojen saarnastuoleista ja huonekaluista.
Further reading (as the agency lists it)
Satakunnan rakennusperinne. Satakunnan seutukaavaliitto. Sarja A:177. Pori 1990.
Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa, Kulttuurihistoriallisesti merkittäviä saharakennuksia ja -ympäristöjä, Helsinki 1996.
Lauri Putkonen, Satakunnan rakennusperintö. Satakuntaliitto. Painamaton inventointi 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Very representative individual examples of Satakunta peasant architecture have survived in the villages of Otamo, Vuorijärvi and Leppijärvi in Siikainen. The main buildings of the farms are characterised by a long, narrow body, very ornately moulded porches with many windows and chamfered corners, and fretwork-decorated vellikello. The courtyards are characterised by the closed-courtyard form of the building stock.
The differences in elevation around the village on the shore of Vuorijärvi are considerable. Slope fields have been cleared in the valleys between the hills and on the lake shores. On the hill above is the well-preserved group of buildings at Ylisentalo, built closely around a courtyard. Down in the valley is the traditional main building of Juhantalo, dating from 1874. The building has an ornate porch and a vellikello.
The building stock of the central farms of Otamo village, along the Otamojoki river, namely Vanhatalo, Mikkola and Juhala, has preserved richly formed peasant architecture.
The farms of Starck, Isotalo and Hirsimäki, scattered around Leppijärvi, have preserved traditional building stock. The large neo-Renaissance main building of Starck dates from 1886. The double porch and vellikello give the buildings their distinctive Siikainen stamp.
History
The area of the Siikainen parish, divided by small lakes and rivers, was for a long time the hinterland of the coast and Merikarvia, used mainly for hunting and trapping until the 17th century. The first to be settled was Otamo village at the northern end of Isojärvi, whose first farm was founded in the 1650s. The actual settlement of the area began after the Great Reduction in the 1680s. Leppijärvi and Vuorijärvi were settled at the end of the 17th century.
Demand for timber grew in the 1860s and 1870s as steam sawmills became widespread. The advantages of the Siikainen area were its large forest reserves and good log-floating possibilities for the sawmills in the neighbourhood. The wealth brought by timber sales was reflected in the decoration of farm dwellings; in particular, the showy glazed porches became showcases of wealth. At the same time, the abandonment of closed courtyards brought the main buildings more prominently into view than before. The porches and their decoration were often the work of travelling builders who had learned their trade in shipbuilding. Decorative motifs were borrowed from church pulpits and furniture.