RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Nuutajärven lasitehtaan alue
Urjala, Pirkanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, muu teollisuusrakennus, muu teollisuusrakennus, puisto
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Urjala
- Region
- Pirkanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.04108, 23.42976
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1891
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Nuutajärven lasitehdas on vanhin maassamme oleva lasitehdas. Tehdasalue on yksi uusrenessanssin tyylikauden arkkitehtonisesti yhtenäisimmistä teollisuusalueista.
Lasitehtaan ydinalue on rakennettu lääninarkkitehti G.T. Chiewitzin laatiman asemakaavallisen suunnitelman mukaan Nuutajärven ja Rutajärven väliselle kannakselle. Tehtaan vanhin rakennuskanta on Chiewitzin ja Julius Basilierin yhteistyönä suunnittelemaa. Rikkain puuleikkausdetaljein koristellut konttori- ja makasiinirakennukset ovat peräisin 1850-luvulta. Vanhan tehdasalueen reunalla on tehtaan vanhin työväen asuinrakennus 1850-luvulta. Tehdasalueen länsipuolella on 1900-luvun mittaan useassa vaiheessa rakentunut työväen asuntoalue.
Lasitehtaalta johtaa pitkä koivukuja laajan englantilaistyylisen puiston ympäröimälle kartanolle, jonka rakennuskannasta suurin osa on pääosin 1800-luvun jälkipuoliskolta. Kartanon päärakennus valmistui 1822.
Historia
Nuutajärven kartano sai alkunsa 1606 kuningas Kaarle XI:n sotapäällikölleen Carl Bäckille lahjoittamista, jo aiemmin suurtilaksi muodostetuista tiloista. Nuutajärven kartanon omistaja kapteeni Jakob Wilhelm de Pont sekä Honkolan kartanon silloinen isäntä saivat kauppakollegiolta privilegion ikkunalasia ja muita lasituotteita valmistavan lasiruukin perustamiselle 25.2.1793. Lasinvalmistukseen tarvittavaa hiekkaa saatiin tehtaan lähiympäristöstä, Tourulta ja Valajärveltä.
Nuutajärven kartano ja lasitehdas siirtyivät 1843 turkulaiselle professori Törngrenille. Uusi vaihe tehtaan historiassa alkoi 1850-luvulla, jolloin varatuomari Adolf Törngren modernisoi sekä tehtaan tuotannon että tuotantorakennuksia voimakkaasti. Tehdasalueen asemakaavan laati 1855 lääninarkkitehti G.T. Chiewitz, joka piirsi Julius Basilierin kanssa myös sveitsiläistyyliset tehdasrakennukset. Osittain kaksikerroksinen, puuleikkauksin koristeltu konttorirakennus valmistui 1857. Samaan aikaan rakennettiin tiilinen, kolmikerroksinen kivirakennus, prykäri (nykyinen lasimuseo), kolmikerroksinen hirsinen lasimakasiini, tiilinen rapattu prykäri, hiomo, lasaretti ja pakari. Yksi tehdasalueen vanhimmista rakennuksista ns. kellopytinki siirrettiin paikalle 1842. Tulipalon tuhottua vanhan lautahytin rakennettiin paikalle 1951 uusi, nykyinen Vanha hytti. Puristelasin tuotantoa varten rakennettiin 1968 automaattilinja ja mänkkihalli. Uusi käyttölasitehdas, Hakahytti, mänkkihalleineen rakennettiin 1973-1975 arkkitehti Markku Annilan suunnitelmin.
Nuutajärven kartanon päärakennus valmistui 1822 ja nykyiseen uusrenessanssiasuunsa rakennus korjattiin 1869 arkkitehti L.I. Lindqvistin suunnitelmien mukaan. Väentupa valmistui 1846 ja kaksikerroksinen rakennus, jonka alakerrassa toimi meijeri 1870. Kivinavetan runko rakennettiin 1800-luvun alkupuolella. Kartanon englantilaistyylinen puisto istutettiin 1870-luvulla.
Tehdasalueen länsipuolelle rakentui 1900-luvun aikana työväen asuntoalue. Alueeseen liittyy lisäksi Ratalahden rannalla oleva seurantalo.
Further reading (as the agency lists it)
Harald Neovius, Notsjö. Herrgårdar i Finland III. Helsingfors 1929.
Vilho Annala, Suomen lasiteollisuus vuodesta 1681 nykyaikaan I-II. Helsinki 1948.
Reijo Ahtokari, Suomen lasiteollisuus 1681-1981. Helsinki 1981.
Nuutajärvi - kartano ja lasipruuki. Näyttely. Suomen kansallismuseo 1983. Forssa 1983.
Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Tutkimus 4/1988. Ympäristöministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Helsinki 1989.
Seija Kuusinen, Urjalan rakennuskulttuuri, inventointi. Urjalan kunta 1989.
Annu Tulonen, Leena Lusa, Marita Palokoski, Pirkanmaan alueellinen kulttuuriympäristöohjelma. Pirkanmaan ympäristökeskus, alueelliset ympäristöjulkaisut 275 Tampere 2002.
Outi Palttala-Heiskala et al., Nuutajärven lasikylä, nykytilanteen kartoitus. Arkinor Oy 2003.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Nuutajärvi glass factory is the oldest glass factory in Finland. The factory area is one of the architecturally most unified industrial areas of the neo-Renaissance style period.
The core area of the glass factory was built according to a town-plan scheme drawn up by provincial architect G.T. Chiewitz, on the isthmus between Nuutajärvi and Rutajärvi. The factory's oldest building stock was designed by Chiewitz and Julius Basilier working together. The office and storehouse buildings, decorated with the richest wood-carved details, date from the 1850s. On the edge of the old factory area is the factory's oldest workers' residential building, from the 1850s. On the west side of the factory area, a workers' housing area grew in several phases over the course of the 20th century.
A long birch avenue leads from the glass factory to the manor surrounded by an extensive English-style park. Most of the manor's building stock dates from the second half of the 19th century. The main building of the manor was completed in 1822.
History
Nuutajärvi manor originated in 1606, when King Kaarle XI gave the estate to his army commander Carl Bäck, from farms that had already been combined into a large estate.
Captain Jakob Wilhelm de Pont, owner of Nuutajärvi manor, and the then owner of Honkola manor received a privilege from the kauppakollegio on 25.2.1793 to establish a glassworks producing window glass and other glass products. The sand needed for glassmaking was obtained from the immediate surroundings of the factory, from Tourula and Valajärvi.
Nuutajärvi manor and the glassworks passed in 1843 to Turku professor Törngren. A new phase in the history of the factory began in the 1850s, when barrister Adolf Törngren modernised both the production of the factory and its production buildings considerably. The town plan of the factory area was drawn up in 1855 by provincial architect G.T. Chiewitz, who together with Julius Basilier also designed the factory buildings in Swiss style. The partly two-storey office building, decorated with woodcarving, was completed in 1857. At the same time, a three-storey brick building, a prykäri (today the glass museum), a three-storey log glass storehouse, a rendered brick prykäri, a grinding shop, a lasaretti and a pakari were built. One of the oldest buildings in the factory area, the so-called kellopytinki, was moved to its site in 1842. After a fire destroyed the old lautahytti, a new one, the present Vanha hytti, was built on the site in 1951. For the production of pressed glass, an automatic line and a mänkkihalli were built in 1968. The new working glassworks, Hakahytti, with its mänkkihalli, was built in 1973-1975 to designs by architect Markku Annila.
The main building of Nuutajärvi manor was completed in 1822, and the building was renovated to its present neo-Renaissance appearance in 1869 to designs by architect L.I. Lindqvist. The Väentupa was completed in 1846, and the two-storey building, on the ground floor of which a dairy operated in 1870. The frame of the stone cowshed was built in the early part of the 19th century. The English-style park of the manor was laid out in the 1870s.
A workers' housing area developed on the west side of the factory area during the 20th century. The area also includes the community hall on the shore of Ratalahti.