RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Forssan teollisuusyhdyskunta
Forssa, Kanta-Häme, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kirkko, muu teollisuusrakennus, pappila, puisto, seurantalo, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- kaupunki
- Municipality
- Forssa
- Region
- Kanta-Häme
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.81189, 23.62569
- Pin
- Placed by TreeAlive on the edge of the largest area the agency maps, nearest its centre
- RKY number
- 1881
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Forssan teollisuusympäristö on ainutlaatuinen, yhden maamme varhaisimman maaseudulle perustetun tekstiiliteollisen yrityksen ympärille rakentunut yhdyskunta teollisuusrakennuksineen, kirkkoineen, kouluineen sekä eri aikakausilta olevine työväen asuinalueineen. Tehdasalueen rakennuskanta on arkkitehtoniselta suunnittelultaan korkeatasoista. Erityisesti vanhemmat kerrostumat tuovat hyvin esiin kansainvälisen teollisuusarkkitehtuurin vaikutuksen Suomessa.
Forssan puuvillatehtaan eli kehräämön ja kutomon tehdasalueet sijaitsevat nykyisen Forssan kaupungin keskustassa Loimijoen varressa noin kilometrin päässä toisistaan. Tehdasalueiden monipuolinen punatiilinen rakennuskanta on pääosin peräisin 1800-luvun loppupuolelta.
Kehräämön rakennuskanta käsittää pääasiassa 1800-luvun puolivälissä ja vuosisadan loppupuolella rakennettuja tuotantorakennuksia kuten kehräämön, jätekehräämön, pajan, puusepänverstaan, valimon, voimalaitoksen sekä puuvillamakasiinin. Voimalaitos on vanhimpia säilyneitä voimalarakennuksia maassamme. Suuri osa rakennuksista on arkkitehtien G. Th. Chiewitz ja Th. Deckerin suunnittelemia. Tehdasalueeseen liittyy laaja englantilaistyyppinen tehtaanpuisto toimihenkilöiden asuinrakennuksineen. Sinne on siirretty myös entinen tehtaankoulu. Työväen asuintalot, joista viisi on tehtaan perustamisajalta, on sijoitettu tehtaaseen johtavan Wahréninkadun varrelle ja ne lukeutuvat maamme työväenasuntorakentamisen vanhimpaan kerrostumaan.
Kutomoalueen rakennusvaiheet ulottuvat vuodesta 1877 aina 1960-luvun lopulle. Vanhimpaan punatiiliseen rakennuskantaan kuuluvat kutomo valkaisimo- ja verstassiipineen, viimeistämörakennukset kutomosta itään ja voimakeskus Loimijoen vastarannalla. Sahakattoinen automaattikutomo on 1950-luvulta. Tehdasalueella on myös entinen konttori vuodelta 1909.
Tammelan seurakuntaan kuuluneen tehdasyhdyskunnan 1910-luvulla rakennettu punatiilinen pitkäkirkko ja jugendvaikutteinen pappila sijaitsevat kumpareella puiston ympäröiminä. Kirkon itäpuolella on Kalliomäen laaja, hyvin säilynyt ja yhtenäinen työväestön asuinalue, joka on rakentunut 1800-luvun lopulla kymmenen kujan eli "linjan" varrelle.
Uudenkylän tiivis asuinalue sijaitsee kehräämön ja kutomon tehdasalueiden välissä, Loimijoen varrella. Asuin- ja liikerakennusten alue on rakentunut 1800-luvun loppupuolella. Parhaiten säilynyt katunäkymä on Keskuskadun varrella, jossa olevat 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteen puiset asuin- ja liikerakennukset muodostavat yhtenäisen ja elävän kokonaisuuden. Yksittäisistä rakennuksista merkittäviä ovat Forssan Elävien Kuvien teatteri (1906), Forssan työväentalo (1930) ja Hotelli Maakunta (1939) sekä 1883 Theodor Deckerin suunnitelman mukaan rakennettu Forssan Osakeyhtiön hotelli, joka on ollut myös Forssan kauppalantalona.
Historia
Teollisuusmies Axel Wilhelm Wahrén perusti 1847 Tammelaan Kuhalankosken partaalle Forssan puuvillankehruuyhtiön. Ensimmäisessä vaiheessa alueelle rakennettiin kehräämö, makasiini, ruokalarakennus kostholli, puuvillamakasiini ja tehtaalle johtavan tien varteen yhdeksän työväen asuinrakennusta. Kehräämöä laajennettiin sittemmin useassa vaiheessa ja purettujen kolmen työväen asuinrakennuksen ja kosthollin paikalle pystytettiin asuinrakennukset 1900-luvun alussa. Loimijoen toisella puolella olevat valimo ja vesivoimalaitos patoineen rakennettiin 1877. Insinööri Christian Bruunin suunnittelemaa voimalaa laajennettiin 1880-luvulla ja 1899.
1850-luvulla Wahrén käytti Forssassa laajasti hyväkseen lääninarkkitehti G.Th. Chiewitzin asiantuntemusta. Chiewitz suunnitteli mm. 1854 perustetun kutomon sekä kehräämöä ympäröivään Tehtaanpuistoon 1855 myöhemmin klubirakennukseksi muutetun asuinrakennuksen, jota laajennettiin 1870-luvulla Theodor Deckerin suunnitelman mukaan. Englantilaistyyliseen, ruotsalaisen puutarha-arkkitehdin A.F. Rydbergin suunnitelmaan perustuvaan puistoon rakennettiin myös Chiewitzin suunnittelema tehtaankoulu 1861, lääkärintalo ja kasvihuone. Chiewitzin suunnitteleman kasvihuoneen paikalla nykyisin oleva kasvihuone on järjestyksessä vähintään neljäs. Sekä Deckerin että Chiewitzin suunnittelemia virkailija-asuntoja rakennettiin alueelle 1850-1890-luvuilla. Puiston muut virkailija-asunnot rakennettiin 1860-, 1870- ja 1890 -luvuilla.
Vuonna 1854 Wahrén laajensi toimintaa rakentamalla kutomon kilometrin päähän kehräämöstä, Haudankorvan kylään Viksbergin kartanon maille. Ensimmäisen kutomon tuhouduttua tulipalossa 1877 Wahrén tilasi uuden kutomon piirustukset Englannista oldshamilaiselta arkkitehti Edward Pottsilta. Rakennus valmistui 1877, sitä laajennettiin ja korotettiin useassa vaiheessa vuosina 1883-1907. 1890-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella valmistuneissa siipirakennuksissa sijaitsivat alunperin valkaisimo sekä kutomon varastot ja konehuoneet. Viimeistämön vanhimmat osat rakennettiin 1880- ja 1890-luvuilla. Arkkitehti Karl Lindahlin suunnittelema laajennus otettiin käyttöön 1924. Samoihin aikoihin valmistui myös Lindahlin suunnittelema voimalaitos Loimijoen rantaan. Oy Finlayson-Forssa Ab:n automaattikutomo rakennettiin 1950-51 vanhan kutomon viereen professori O. Haneliuksen ja arkkitehti Bertel Strömmerin suunnittelemana. Kutomo muutettiin 2002 kauppakeskukseksi.
Kalliomäen työväen asuinalue rakennettiin paikalle, joka oli ollut Linikkalan kylän mäkitupa-aluetta. Forssa Osakeyhtiö jakoi 1870-luvulla Ronttismäeksi kutsutun alueen linjoihin ja vuokrasi pienet tontit työväestölleen. Alue rakennettiin 1880- ja 1890-luvuilla nykyiseen laajuuteensa. Kalliomäen länsipuolella olevan Forssan tehdasyhdyskunnan myöhäisgotiikkaa edustavan kirkon suunnitteli Josef Stenbäck ja se rakennettiin 1914-1918. Jugendhenkinen pappila valmistui 1911 insinööri Jalo Ehlersin suunnitelmien mukaan.
Uudenkylän työväen asuinalue rakentui 1800-luvun lopulla tiiviisti ja säätelemättömästi, rakennusvalvonnan piiriin alue tuli 1920-luvulla. Elävien Kuvien Teatterin, Suomen vanhimman maaseudulle rakennetun elokuvateatterin, suunnitteli taiteilija Johan Albert Lindfors. Uudenkylän alueella sijaitsivat Forssan työväentalot. Historiallinen rakennus, jossa pidettiin Forssan puoluekokous 1903, tuhoutui tulipalossa 1908. Sitä seurannut työväentalo tuhoutui puolestaan Uudenkylän palossa 1929. Nykyisen klassististyylisen, 1930 valmistuneen työväentalon suunnitteli rakennusmestari Heikki Siikonen.
Further reading (as the agency lists it)
K.V. Kaukovalta, Forssan puuvillatehtaan historia 1847-1934. Forssa 1934.
Kaisa Ahonen, Forssan teollisuusympäristön taustaa. Lounais-Hämeen Kotiseutu- ja Museoyhdistyksen vuosikirja 47/1978. Forssa 1978.
Kaisa Ahonen, Forssan kehräämöalueen uudelleenkäyttötutkimus 1980.
Lauri Putkonen, Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat teollisuusympäristöt. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimus 4/1988. Ympäristöministeriö. Helsinki 1989.
Turkka Myllykylä, Suomen vesivoimalaitosten inventointi. Museovirasto 1998.
Rakennettu Häme. Maakunnallisesti arvokas rakennusperintö. Hämeen liitto 2003.
Pekka Passinmäki, Forssan Kalliomäen kehittämisohjelma. Forssan kaupunki, Tampereen teknillisen yliopiston arkkitehtuurin osasto. Tampere 2006.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Forssa industrial environment is unique: a community built around one of the earliest textile industry enterprises in our country to be established in the countryside, with its industrial buildings, church, schools and workers' residential areas from different periods. The building stock of the factory area is of high architectural standard. The older layers in particular clearly show the influence of international industrial architecture in Finland.
The Forssa cotton mill, that is, the spinning mill and weaving mill factory areas, lie in the centre of the present-day town of Forssa, along the Loimijoki, about one kilometre from each other. The varied red-brick building stock of the factory areas dates mainly from the late 19th century.
The building stock of the spinning mill consists mainly of production buildings constructed in the mid-19th century and in the latter part of the century, such as the spinning mill, waste spinning mill, forge, carpentry workshop, foundry, power station and cotton storehouse. The power station is one of the oldest surviving power buildings in our country. Many of the buildings were designed by architects G. Th. Chiewitz and Th. Decker. The factory area includes an extensive English-type factory park with residential buildings for white-collar staff. The former factory school has also been moved there. The workers' houses, five of which date from the founding period of the factory, are located along Wahréninkatu, the street leading to the factory, and they belong to the oldest stratum of workers' housing construction in our country.
The building phases of the weaving mill area extend from 1877 to the late 1960s. The oldest red-brick building stock includes the weaving mill with its bleachery and workshop wings, the finishing buildings east of the weaving mill, and the power centre on the opposite bank of the Loimijoki. The sawtooth-roofed automatic weaving shed dates from the 1950s. The factory area also has a former office building from 1909.
The red-brick long church (pitkäkirkko) built in the 1910s and the Art Nouveau-influenced parsonage of the factory community, which belonged to the Tammela parish, stand on a knoll surrounded by parkland. East of the church is Kalliomäki, an extensive, well-preserved and cohesive working-class residential area built at the end of the 19th century along ten alleys, or "linjat".
The compact residential area of Uudenkylä lies between the spinning mill and weaving mill factory areas, along the Loimijoki. The area of residential and commercial buildings was built in the latter part of the 19th century. The best-preserved street scene is along Keskuskatu, where the wooden residential and commercial buildings from the turn of the 19th and 20th centuries form a cohesive and lively whole.
Notable individual buildings include the Forssan Elävien Kuvien teatteri (1906), the Forssa workers' hall (Forssan työväentalo, 1930) and Hotelli Maakunta (1939), as well as the Forssan Osakeyhtiö hotel, built in 1883 to a design by Theodor Decker, which has also served as the market town hall of Forssa.
History
Industrialist Axel Wilhelm Wahrén founded the Forssa cotton-spinning company in 1847 in Tammela, on the edge of the Kuhalankoski rapids. In the first phase, a spinning mill, a storehouse, a dining hall building kostholli, a cotton storehouse and nine workers' residential buildings along the road leading to the factory were built in the area. The spinning mill was later extended in several phases, and residential buildings were erected at the beginning of the 20th century on the site of three demolished workers' residential buildings and the kostholli. The foundry and the hydroelectric power plant with its dam, on the other side of the Loimijoki river, were built in 1877. The power station designed by engineer Christian Bruun was extended in the 1880s and in 1899.
In the 1850s Wahrén made extensive use of the expertise of provincial architect G.Th. Chiewitz in Forssa. Chiewitz designed, among other buildings, the weaving mill established in 1854, and the residential building in the Tehtaanpuisto park surrounding the spinning mill, built in 1855, which was later converted into a clubhouse and extended in the 1870s to a plan by Theodor Decker. The factory school designed by Chiewitz was built in 1861 in the English-style park, based on a plan by the Swedish garden architect A.F. Rydberg, as were a doctor's house and a greenhouse. The greenhouse currently standing on the site of Chiewitz's greenhouse is at least the fourth in sequence. Officials' dwellings designed by both Decker and Chiewitz were built in the area in the 1850s-1890s. The park's other officials' dwellings were built in the 1860s, 1870s and 1890s.
In 1854 Wahrén expanded operations by building a weaving mill one kilometre from the spinning mill, in Haudankorva village on the lands of Viksberg manor. After the first weaving mill was destroyed in a fire in 1877, Wahrén ordered drawings for a new weaving mill from Edward Potts, an architect from Oldham in England. The building was completed in 1877 and was extended and raised in several phases between 1883 and 1907. The wing buildings completed in the 1890s and in the first half of the 20th century originally housed a bleachery and the weaving mill's storehouses and engine rooms. The oldest parts of the finishing works were built in the 1880s and 1890s. An extension designed by architect Karl Lindahl was put into use in 1924. At about the same time, a power station designed by Lindahl was completed on the bank of the Loimijoki river. Oy Finlayson-Forssa Ab's automatic weaving mill was built in 1950-51 next to the old weaving mill, designed by Professor O. Hanelius and architect Bertel Strömmer. The weaving mill was converted into a shopping centre in 2002.
The Kalliomäki workers' residential area was built on a site that had been the smallholding area of Linikkala village. In the 1870s Forssa Osakeyhtiö divided the area known as Ronttismäki into plots and leased small plots to its workers. The area was built up to its present extent in the 1880s and 1890s. The church of the Forssa factory community, west of Kalliomäki, representing late Gothic style, was designed by Josef Stenbäck and built in 1914-1918. The Art Nouveau-style parsonage was completed in 1911 to plans by engineer Jalo Ehlers.
The Uudenkylä workers' residential area grew up densely and without regulation at the end of the 19th century; the area came under building control in the 1920s. The Elävien Kuvien Teatteri, Finland's oldest cinema built in the countryside, was designed by artist Johan Albert Lindfors. The Forssa workers' halls were located in the Uudenkylä area. The historic building in which the Forssa party congress was held in 1903 was destroyed by fire in 1908. The workers' hall that followed it was in turn destroyed in the Uudenkylä fire of 1929. The current classicist-style workers' hall, completed in 1930, was designed by master builder Heikki Siikonen.