RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Vehmaan kirkko ja pappila
Vehmaa, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kellotapuli, kirkko, lainamakasiini, pappila
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Vehmaa
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.67742, 21.67300
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1842
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Vehmaan keskiaikainen kivikirkko pappiloineen muodostaa Vakka-Suomen vanhoihin seurakuntiin kuuluvan Vehmaan pitäjän keskiajalta periytyvän kirkollisen keskuksen. Kokonaisuuteen kuuluu kirkkomaa hautakappeleineen ja Suomen Intendentinkonttorin suunnittelema kellotapuli 1820-luvulta.
Vehmaan kirkko on omistettu Pyhälle Margareetalle. Runkohuoneen itäpään ulkonurkissa on poikkeuksellisen suuret ja laajat kontreforit, länsipäätyyn liittyy puolitorni ja sen vieressä sijaitseva ruumishuone sekä lounaisnurkan kontrefori. Kolmilaivaisen ja viisitraveisen kirkkosalin sivulaivoja korkeammalle kohoava basilikaalinen keskilaiva on niitä kaksi kertaa leveämpi. Kirkon sisustus on 1600-luvun barokkisaarnastuolia lukuun ottamatta 1840-luvulta. Keskiaikaiseen esineistöön kuuluu 1300-luvun alkuun ajoitettu krusifiksi sekä 1300-luvun lopulla tai 1400-luvun alussa valmistettu kolmiapila- ja vihkiristiaihein koristeltu vihkivesiallas eteläportaalin vieressä ja samanlainen kasteallas kuorissa. Ne ovat molemmat valmistettu kemiöläisestä kalkkikivestä.
Kirkkotarhan itäosassa on Stackelberg- ja Eneskjöld-sukujen hautakappelit ja eteläosassa luultavasti 1500-luvulla rakennetun kellotapulin kivinen pohjakerros. Kellotapuli kirkon koillispuolella on rakennettu Suomen Intendenttikonttorin piirustusten mukaan. Tyyliltään lähinnä myöhäiskustavilainen kivitapuli on valmistunut 1826. Kirkon vierellä on hirsinen lainamakasiini sekä ruumishuone. Vehmaan vanha pappila sijaitsee kirkon keskiaikaisella paikallaan noin 500 metriä kirkosta kaakkoon. Päärakennus on 1870-luvulta.
Historia
Vehmaan emäseurakunta mainittiin kirjallisissa lähteissä jo 1330-luvulla. Kivikirkkoa edelsi samalla paikalla puinen kirkko. Rakennusrunko sisältää lukuisia eriaikaisia vaiheita ja sen keskiaikainen rakennushistoria on monimutkainen. 1700-luvulla kirkon ikkuna-aukot laajennettiin ja länsipäätyyn rakennettiin ruumishuone. Peltikatto tehtiin 1870-luvulla. Kirkkoa kunnostettiin 1990-luvulla arkkitehtitoimisto Laiho-Pulkkinen-Raunion suunnitelmin.
Further reading (as the agency lists it)
Hugo Godenhjelm, Suomen pappilat. 1935.
Väinö Perälä, Vehmaan historia. 1951.
Tove Riska, Vehmaan kirkko. Suomen kirkot 1. Suomen MUinaismuistoyhdistys 1959.
Oscar Reutersvärd, Finlands medeltida dopfuntar, vigvattenskålar och piskinor samt dopfuntar av medeltida typ. Konsthistoriska studier 4, 1978.
Eljas Orrman, Bebyggelsen i Pargas, S:t Mårtens och Vemo socknar i Egentliga Finland under senmedeltiden och 1500-talet. Historiallisia Tutkimuksia 131, 1986.
C.J. Gardberg, Keskiajan rakennustaide. Ars. Suomen taide 1. 1987.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Vehmaa Medieval Stone Church with its parsonage forms the ecclesiastical centre of Vehmaa parish, which dates back to the Middle Ages and belongs to the old parishes of Vakka-Suomi. The ensemble includes the churchyard with its burial chapels and the bell tower designed by Suomen Intendentinkonttori from the 1820s.
Vehmaa church is dedicated to Pyhä Margareeta. At the outer corners of the east end of the nave there are exceptionally large and wide buttresses. The west gable is joined by a semi-tower and, beside it, a mortuary, as well as a buttress at the south-west corner. The central nave of the three-aisled, five-bay church hall is basilica-type and rises higher than the side aisles, and it is twice as wide as them. The interior of the church dates from the 1840s, except for the 17th-century Baroque pulpit. The medieval furnishings include a crucifix dating from the early 14th century, and a holy water font decorated with trefoil and consecration cross motifs, made in the late 14th or early 15th century, beside the south portal, and a similar baptismal font in the chancel. Both are made of Kemiö limestone.
In the eastern part of the churchyard are the burial chapels of the Stackelberg and Eneskjöld families, and in the southern part is the stone ground floor of a bell tower, probably built in the 16th century. The bell tower north-east of the church was built according to the drawings of Suomen Intendenttikonttori. Stylistically a late Gustavian stone bell tower, it was completed in 1826. Next to the church stand a log loan storehouse and a mortuary. The old parsonage of Vehmaa is located on the church's medieval site, about 500 metres south-east of the church. The main building dates from the 1870s.
History
The mother parish of Vehmaa was mentioned in written sources as early as the 1330s. A wooden church preceded the stone church on the same site. The building's fabric contains numerous phases from different periods, and its medieval building history is complex. In the 1700s the church's window openings were enlarged, and a mortuary was built at the west gable. The sheet-metal roof was added in the 1870s. The church was restored in the 1990s to designs by Laiho-Pulkkinen-Rauni architectural office.