RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Pyhämaan kirkot ja kyläasutus
Uusikaupunki, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kirkko, kylä, piensatama, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Uusikaupunki
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.96256, 21.33939
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1840
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pyhämaan Luodon vanha kirkko on harvoja 1600-luvulta säilyneitä puukirkkojamme ja sen sisätilan maalaukset ovat merkittävimpiä Suomen 1600-luvun kirkkotaiteessa. Pyhämaan kirkkomaalla vierekkäin sijaitsevat 1600-luvun puukirkko ja 1800-luvun alun kivikirkko muodostavat historiallista kehitystä kuvastavan parin. Varsinais-Suomen pohjoisosassa Pyhämaan kirkonkylä, Ketteli ja Pitkäluodon kylä edustavat Satakunnan rannikkoseudun karuun kalliomaastoon asettunutta pienipiirteistä, perinteisesti merenkulusta ja kalastuksesta elantonsa saanutta saaristolaisasutusta.
Pyhämaan kirkonkylä sijoittuu Mannerveden rantaan suojaisan lahden pohjukkaan. Satamassa on ranta-aittoja ja satamasta nousee polku mäellä sijaitseville kirkoille. Pyhämaan Luodon vanha kirkko on suorakaiteen muotoinen itäpäästään kolmitaitteinen pitkäkirkko. Pohjoispuolella sijainnut sakaristo ja eteläseinustan eteishuone on purettu. Vesikaton länsipäässä on pieni kattoratsastaja. Sulkanurkalle salvottuja hirsiseiniä peittää 1960-luvulla tehty tasaleveä pystylaudoitus. Kirkkosalissa on laakea tynnyriholvi. Kuori on erotettu kuorikaiteella, jonka ala- ja yläosa on salvottu hirsissä, välissä on kapeista balustereista koostuva läpinäkyvä osa. Saarnastuoli on 1640-luvulta ja penkit 1700-luvulta, niiden väritys on uudempi. Kirkon maalauskoristelu on vuodelta 1667 ja sen tekijänä pidetään Christoffer Willbrandia. Liimamaalilla tehdyt kuvakudosmaiset maalaukset peittävät kirkkosalin hirsiseinät, holvin sekä kuorikaiteen yläosan. Seinissä niiden aiheena on raamatunhistorialliset tapahtumat, holvissa on kukkaseppeleiden ympäröimät paksukäsivartiset tanakat enkelit. Kukkaköynnökset ja hedelmäryhmät täyttävät välipinnat.
Pyhämaan kivikirkko on suorakaiteen muotoinen länsitornillinen pitkäkirkko. Tornin yläosan galvanoidulla pellillä päällystetty kokonaisuuden kannalta ylimitoitetun massiivinen yläosa on peräisin 1900-luvun alun uudistuksesta. Sakaristo on kirkon itäpäässä ja sen avoin yläosa on lehterinä. Kirkkosalin nykyasu penkistöineen on arkkitehti A.W. Ranckenin johdolla 1934 tehdystä korjauksesta.
Kirkonkylän asutus on säilyttänyt perinteisen rakenteensa ja suuri osa rakennuskannasta on 1800-luvulta ja 1900-luvun alkupuolelta. Kirkkojen pohjoispuolella vanhan kylätien vartta on reunustettu kiviaidalla. Kylän 1891 rakennettu koulu sijaitsee kirkkojen pohjoispuolella. Myllykalliolla kirkkojen eteläpuolella on kotiseutuyhdistyksen ylläpitämä mamsellimylly.
Ketteli ja Pitkäluoto kirkonkylän pohjoispuolella edustavat maanviljelyn ohella merenkäynnistä ja kalastuksesta elantonsa saanutta saaristoasutusta. Pellot ovat pieniä ja niiden keskellä on kallioita. Maantien varteen sijoittuneista Kettelin kantataloista Kämäri on rakennettu vuoden 1915 palon jälkeen uudelleen ja Eerolan, joka on ollut Pyhämaan pappilana vuodesta 1691, päärakennus on vuodelta 1929. Ali-Uusikartanon paritupainen päärakennus on 1870-luvulta. Mikola on sijoittunut muita idemmäksi. Harmaa on siirtynyt kylätontilta isojaon jälkeen matkan päähän pohjoisemmaksi. Se on kantataloista ainoa, jossa voi vielä havaita jälkiä rakennusten sijoittumisesta umpipihaksi. Länsirannalla Pyhäsalmessa on kalastussatama venevajoineen ja laitureineen ja rannassa on vanhoja kalamajoja. Pitkäluodon kylä sijaitsee Luodon pohjoisosassa.
Historia
Luodon Pyhämaassa oli 1560-luvulla yksitoista taloa ja viereisissä Kettelissä ja Pitkäluodossa kymmenen ja kolme. Seudun painopiste oli pitkään Luodolla mantereen sijaan ja Pyhämaan saaristo ja –rannikkoseurakunta erotettiin Luoto-nimisenä Laitilasta 1639. Pyhämaan Luodon vanhassa kirkossa tehdyn dendrokronologisen tutkimuksen perusteella runkohuone rakennettiin 1640-luvun alussa ja kuoriosa 1650-luvun alussa.
Vanha kirkko jäi pois jumalanpalveluskäytöstä 1804 Tukholman Yli-intendentin viraston piirtämän kivikirkon valmistuttua. Sen sisustuksesta siirrettiin saarnastuoli ja penkit uuteen kirkkoon. Tällöin ehkä myös kellotapuli purettiin. Huonokuntoista vanhaa kirkkoa käytettiin hautauksiin vuoteen 1831 asti. Ulkoseinät laudoitettiin uudelleen 1890-luvulla, jolloin sakaristo ja asehuone purettiin. Kirkko kunnostettiin 1930-luvun alussa, jolloin sen maalaukset restauroitiin sekä penkit ja saarnastuoli palautettiin uudesta kirkosta. Vuosina 1965-1966 tehdyssä korjauksessa pärekaton päälle tehtiin paanukatto, ulkoseinät tuettiin ja laudoitettiin uudelleen.
Seurakunta siirrettiin 1782 Rohdaisten (nyk. Pyhäranta) alaiseksi kappeliksi. Se itsenäistyi uudelleen 1908 ja liitettiin 1974 Uuteenkaupunkiin.
Further reading (as the agency lists it)
Toivo Itkonen, Pyhämaan vanhoja rakennuksia. Kansatieteellinen arkisto 2. Forssa 1937.
Yrjö Hormia, Pyhämaan-Pyhärannan 300-vuotisvaiheita. 1939.
Tove Riska, Pyhämaan kirkot. Suomen kirkot 1. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1959.
Veikko Anttila, Pyhämaan Kettelin kyläorganisaatiosta 1900-luvulla. Turun yliopiston kylätutkimusryhmän julkaisuja 2. Turku 1969.
Suomen asutus 1560-luvulla. Kartasto. Suomen historiallinen seura. Käsikirjoja VII. 1973.
Suomen asutus 1560-luvulla. Kyläluettelot. Helsingin yliopiston historian laitos. Julkaisuja n:o 4. 1973.
Lars Pettersson, Målaren Christian Wildbrandts kyrkointeriör. Fra Sankt Olav till Martin Luther. Oslo 1975.
Päiviö Tommila - Veikko Laakso - Tuula Leimu (toim.), Ketteli eilen ja tänään. 1979.
Maija Ala-Jääski ja Mari Jalava, Rakennusinventoinnin loppuyhteenveto. Uudenkaupungin kantakaupungin ulkopuoliset alueet. Pyhämaan Pitkäluoto. (Painamaton). Sa.
Lars Petterson, Puukirkkojen varhaisvaiheita. Ars Suomen taide 2. Keuruu 1988.
Pentti Zetterberg, Pyhämaan uhrikirkon iänmääritys. Dendrokronologian laboratorion ajoitusseloste 170. Joensuun yliopisto 2000.
Anna Mikkonen (toim.), Näkökulmia kulttuuriympäristöön. Ympäristön tila Lounais-Suomessa 2. Lounais-Suomen ympäristökeskus. Turku 2001.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The old church of Luoto in Pyhämaa is one of the few wooden churches in our country that survive from the 17th century, and its interior paintings are among the most important works of 17th-century church art in Finland. On the Pyhämaa churchyard, the 17th-century wooden church and the early 19th-century stone church stand side by side, forming a pair that reflects historical development. In the northern part of Varsinais-Suomi, the village centre of Pyhämaa, Ketteli and the village of Pitkäluoto represent small-scale archipelago settlement, established on the barren rocky terrain of the Satakunta coast, whose inhabitants traditionally earned their livelihood from seafaring and fishing.
The village centre of Pyhämaa lies on the shore of Mannervesi, at the head of a sheltered bay. The harbour has shoreline granaries, and a path rises from the harbour to the churches, which stand on a hill. The old church of Luoto is a rectangular long church with a three-sided east end. The sacristy that stood on the north side and the vestibule on the south wall have been demolished. At the west end of the roof is a small roof rider. The log walls, notched at dovetail corners, are covered by flat vertical boarding of even width, added in the 1960s. The nave has a flat barrel vault. The chancel is separated by a chancel screen whose lower and upper parts are built of logs, with a transparent section between them made of narrow balusters. The pulpit dates from the 1640s and the pews from the 18th century, but their colour scheme is more recent. The church's painted decoration dates from 1667 and is believed to be the work of Christoffer Willbrand. Paintings in distemper, resembling tapestries, cover the log walls of the nave, the vault and the upper part of the chancel screen. On the walls their subject is scenes from biblical history; the vault has sturdy, thick-armed angels surrounded by flower garlands. Flower tendrils and fruit clusters fill the intervening surfaces.
Pyhämaa stone church is a rectangular long church with a west tower. The upper part of the tower, clad in galvanised sheet metal and massive to the point of being oversized in relation to the whole, dates from the early 20th-century reform. The sacristy is at the east end of the church, and its open upper part serves as a gallery. The present appearance of the nave, with its pews, dates from the 1934 renovation carried out under architect A.W. Rancken.
The village centre has kept its traditional structure, and much of its building stock dates from the 19th century and the early 20th century. On the north side of the churches, the old village road is lined with a stone wall. The village school, built in 1891, is located on the north side of the churches. On Myllykallio, south of the churches, is a mamsellimylly maintained by the local heritage association.
Ketteli and Pitkäluoto, north of the village centre, represent archipelago settlement whose livelihood came from farming as well as seafaring and fishing. The fields are small and have rocks in their midst. Of the Ketteli original farmsteads situated along the road, Kämäri was rebuilt after the fire of 1915, and the main building of Eerola, which has served as the Pyhämaa parsonage since 1691, dates from 1929. The double-pile main building of Ali-Uusikartano dates from the 1870s. Mikola is located further east than the others. Harmaa moved from the village plot to a site further north, some distance away, after the isojako land partition. It is the only one of the original farms where traces of the arrangement of buildings around an enclosed courtyard can still be seen. On the west shore, at Pyhäsalmi, there is a fishing harbour with boathouses and jetties, and on the shore are old fishermen's cabins. The village of Pitkäluoto is located in the northern part of Luoto.
History
Luoto in Pyhämaa had eleven households in the 1560s, and the neighbouring Kettelit and Pitkäluoto had ten and three. For a long time the centre of the area was on Luoto rather than on the mainland, and the Pyhämaa archipelago and coastal parish was separated from Laitila under the name Luoto in 1639. A dendrochronological study of the old church at Luoto in Pyhämaa showed that the main body of the church, the nave, was built at the beginning of the 1640s and the choir section at the beginning of the 1650s.
The old church went out of liturgical use in 1804, once the stone church designed by the Tukholma Yli-intendentin virasto had been completed. Its pulpit and pews were moved to the new church. At that time the bell tower may also have been demolished. The old church, which was in poor condition, continued to be used for burials until 1831. The exterior walls were reclad with boards in the 1890s, when the sacristy and the arms room were demolished. The church was restored at the beginning of the 1930s, when its paintings were restored and the pews and pulpit were returned from the new church. In the repair work of 1965-1966, a tiled roof (paanukatto) was built over the pärekatto, the exterior walls were braced, and they were reclad with boards.
The parish was transferred in 1782 as a chapel under Rohdainen (now Pyhäranta). It became independent again in 1908 and was merged with Uusikaupunki in 1974.