RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Taivassalon kirkko ja pappilat
Taivassalo, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kellotapuli, kirkko, lainamakasiini, pappila
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Taivassalo
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.56361, 21.60806
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1831
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Taivassalon keskiaikainen kivikirkko harvinaisen rikkaine kalkkimaalauksineen ja sisustuksineen on maamme keskiaikaisen kirkkotaiteen merkittävimpiä kohteita. Taidehistoriallisen merkityksensä ohella kirkko on restaurointihistorian varhainen esimerkki 1800-luvun lopulta. Taivassalon pappila on maamme merkittävimpiä pappilamiljöitä. Pappilan kaksi päärakennusta ovat 1700- ja 1800-luvulta ja pappila kuvastaa rakentamisessa ja asumiskulttuurissa tapahtuneita muutoksia 1700-luvulta lähtien.
Kolmilaivaisessa viisitraveisessa kirkkosalissa holveja ja seinäpintoja peittävät Pietari Henrikinpojan johdolla 1460-luvun lopulla tehdyt kalkkimaalaukset. Niiden aiheet on otettu Kristuksen elämästä ja pyhimyslegendoista. Lisäksi maalauksiin sisältyy suuri määrä yksittäisiä apostoleja, profeettoja sekä vertauskuvia ja moraliteetteja. Alttarin yläpuolella riippuva krusifiksi on ajoitettu 1300-luvun alkupuolelle ja liitetty ns. Liedon mestarin tuotantoon. 1600-luvun esineistöön kuuluu nykyisin asehuoneeseen sijoitetut 14 hautavaakunaa. Saarnastuoli on Henrik Flemingin lahjoittama vuonna 1638. Lehterit rintamuksineen ja uusgoottilaiset penkit ovat vuodelta 1890.
Kirkkotarhan kiviaitaan liittyy kaksi pyramidikattoista porttirakennusta 1780-luvulta koristeellisine puuportteineen. Järppilän ja Viiaisten kartanoille kuuluneet hautakappelit ovat 1700-luvun lopulta. Kellotapuli sijaitsee kallionnyppylällä kirkkotarhan eteläpuolella. Sen kivinen alaosa on vuodelta 1799 ja puinen yläosa on uusittu 1890. Kellotapulin vieressä on kivestä muurattu viljamakasiini vuodelta 1850.
Puolisen kilometriä kirkolta luoteeseen sijaitseva pappilassa on kaksi eri-ikäistä päärakennusta. Vuoden 1727 pappila-asetuksen säädösten mukaisesti rakennettu vanha pappila on peräisin vuodelta 1756. Pihan pohjoislaidalla vastapäätä vanhaa punamullattua rakennusta on 1823 valmistunut papiston tuolloisia asumisstandardeja vastaava kirkkoherranpappila. Pihapiiriä rajaavan uudemman liiterirakennuksen alla on kaksihuoneinen holvattu kivikellari, joka saattaa olla osa pappilan keskiaikaista rakennuskantaa. Pihaa idässä ja lännessä rajanneet pitkät ulkorakennukset samoin kuin pihapiirin ulkopuolella ollut karjatarha on purettu.
Historia
Taivassalon seurakunta tunnetaan jo 1300-luvun puolivälistä. Kirkon sakaristo-osa rakennettiin ennen runkohuonetta. Runkohuone oli alkuaan yksilaivainen hallikirkko Sen sisäkatteena oli puinen tynnyriholvi, jonka raja on näkyvissä itäpäädyssä ullakolla. Nykyinen holvaus ja tiiliset päätykolmiot lienee rakennettu 1450- tai 1460-luvulta. Kirkkosalin maalauskoristelu tehtiin vaakunoihin perustuvan ajoituksen perusteella vuosien 1467-1470 välisenä aikana. Kirkko ja kalkkimaalaukset restauroitiin 1890, jolloin niihin lisättiin suomenkieliset selitykset.
Taivassalon pappila sijaitsi nykyisellä paikalla jo keskiajalla. Vanha pappila rakennettiin 1756 vuoden 1727 pappila-asetuksen mukaisesti. Pitäjänkokous päätti 1809 uuden pappilan rakentamisesta, koska vanhan pappilan katsottiin olevan huonokuntoisen ja asumiseen vanhanaikaisen. Uuden pappilan rakentaminen lykkäytyi ja kirkkoherra Erland sai korjata vanhaa karoliinista pappilaa omalla kustannuksellaan. Uusi pappila pystytettiin pihan tuolloin avoimelle pohjoislaidalle 1823. Kuuteen kortteliin jaettu puutarha sijaitsi pihapiirin eteläpuolella.
Further reading (as the agency lists it)
Gunnar Suolahti, Suomen pappilat 1700-luvulla. Porvoo 1912.
Irja Sahlberg, Töfsala prästgård. Käsikirjoitus ja inventointikertomus 1944. Turun maakuntamuseo, kopio MVRHO.
Tove Riska, Taivassalon kirkko. Suomen kirkot 1. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1959.
Camilla Ahlström-Taavitsainen, Vapenbilder bland kalkmålningarna i Finlands medeltidskyrkor. Helsingin yliopiston taidehistorian laitoksen julkaisuja VIII, 1984.
C.J. Gardberg, Keskiajan rakennustaide. Ars. Suomen taide 1. 1987.
Anu Soikkeli, Suomen vanhat pappilat - menneisyyden tulevaisuus. Oulun yliopisto 2000.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Taivassalo's medieval stone church, with its exceptionally rich lime paintings and furnishings, is one of the most significant sites of medieval church art in our country. In addition to its art-historical significance, the church is an early example of restoration history from the end of the 19th century. The Taivassalo parsonage is one of the most important parsonage settings in our country. The parsonage's two main buildings date from the 18th and 19th centuries, and the parsonage reflects changes in construction and residential culture from the 18th century onwards.
In the three-aisled, five-bay church nave, the lime paintings covering the vaults and wall surfaces were made in the late 1460s under the direction of Pietari Henrikinpoika. Their subjects are taken from the life of Christ and saints' legends. In addition, the paintings include a large number of individual apostles and prophets, as well as allegories and morality plays. The crucifix hanging above the altar is dated to the early 14th century and attributed to the so-called Master of Lieto. The 17th-century objects include 14 burial coats of arms, now placed in the armoury. The pulpit was donated by Henrik Fleming in 1638. The galleries with their parapets and the neo-Gothic pews date from 1890.
Two pyramid-roofed gate buildings from the 1780s, with ornate wooden gates, are associated with the stone wall of the churchyard. The burial chapels belonging to the Järppilä and Viiaiset manors date from the late 18th century. The bell tower stands on a rocky knoll south of the churchyard. Its stone lower part dates from 1799 and the wooden upper part was renewed in 1890. Next to the bell tower is a stone-built grain storehouse from 1850.
The parsonage, located about half a kilometre north-west of the church, has two main buildings of different ages. The old parsonage, built in accordance with the provisions of the 1727 parsonage decree, dates from 1756. On the northern side of the yard, opposite the old red-ochre-painted building, is the rector's parsonage completed in 1823, which corresponded to the housing standards of the clergy of the time. Beneath the newer shed building bordering the yard is a two-room vaulted stone cellar, which may be part of the parsonage's medieval building stock. The long outbuildings that bordered the yard to the east and west, as well as the cattle yard outside the yard area, have been demolished.
History
The Taivassalo parish has been known since the mid-14th century. The sacristy section of the church was built before the runkohuone. The runkohuone was originally a single-aisled hall church. Its interior ceiling was a wooden barrel vault, the boundary of which is visible in the east gable in the attic. The present vaulting and the brick gable triangles were probably built in the 1450s or 1460s. The painted decoration of the church nave was dated, on the basis of coats of arms, to the years 1467-1470. The church and the lime paintings were restored in 1890, when Finnish-language explanations were added to them.
The Taivassalo parsonage was already located on its present site in the Middle Ages. The old parsonage was built in 1756 in accordance with the 1727 parsonage decree. The parish meeting decided in 1809 to build a new parsonage, because the old parsonage was considered to be in poor condition and outdated for habitation. Construction of the new parsonage was postponed, and the rector Erland was allowed to repair the old Carolean parsonage at his own expense. The new parsonage was erected in 1823 on the then-open northern side of the yard. The garden, divided into six blocks, was located on the southern side of the yard.