RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Ruskon kirkonmäki
Rusko, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kellotapuli, kirkko, lainamakasiini, silta, talonpoikaistalo
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Rusko
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.53065, 22.21410
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1819
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Ruskon kirkonmäki muodostaa keskiajalta periytyvän kirkkoympäristön Ruskonjokilaaksossa. Korkealla mäellä, keskiaikaisen asiakirjan mukaan "in monte Ruscho" sijaitseva kivikirkko kuuluu Suomen pienimpiin.
Yksilaivaisen ja nelitraveisen kirkkosalin tähtiholvit on rakennettu kilpikaarien ja pilasterien varaan. Holvaus muistuttaa muodoltaan Turun tuomiokirkon keskilaivan tähtiholvisarjaa. Tynnyriholvattu sakaristo on runkohuonetta vanhempi. Kirkossa on säilynyt kaksi keskiaikaista tiilestä muurattua alttaria, itäseinään muurattu pääalttari sekä pohjoisseinustalla sakaristoon johtavan oviaukon itäpuolella sivualttari - todennäköisesti Maria-alttari, joka toimii saarnastuolin jalustana. Kiinteä sisustus on osin peräisin 1920-luvulla tehdystä restauroinnista. Harmonisen tunnelman kirkkoon luovat ovelliset penkkikorttelit, sivupenkit kuorissa ja papinpenkit alttarin kummankin puolen sekä seurakunnan poikamiesten 1781 lahjoittama kaappikello.
Kirkon kaakkoispuolella sijaitseva punaiseksi maalattu kellotapuli on vuodelta 1744. Sen kivinen alaosa on sisustettu ruumishuoneeksi 1927. Kirkkotarhan vanha puusto osoittaa sen laajuuden 1800-luvulla. Ruskon Märttelän kylästä kotoisin olleen Piispa Maunu I muistomerkki on vuodelta 1929 ja Amos Andersonin lahjoittama. Kirkkoa ja tapulia ympäröi harmaakiviaidan rajaama hautausmaa, jonka lähellä on hirsinen 1874 rakennettu lainamakasiini. Kirkon eteläpuolella olevalla luonnontilaisena säilyneellä kallioisella katajamaalla on todettu olevan rikas keskiaikaisperäinen kasvillisuus.
Kirkon kupeessa, Ruskonjoen itärannalla ovat Nissin kantatalo ja entinen kappalaisen pappila Keskikylä 1912 ja 1889 rakennettuine päärakennuksineen. Kirkolta Ruskonjoen yli johtaa 1898 rakennettu kiviholvisilta.
Historia
Rusko mainittiin seurakuntana ensimmäisen kerran 1337, mutta lienee vanhempi. Vuodesta 1340 lähtien se oli Turun tuomiorovastin anneksina. Rusko liitettiin kappelina Maskuun 1577 ja Ruskosta erotettiin 1638 perustettu Vahdon eli Puuruskon seurakunta. Itsenäinen seurakunta Ruskosta tuli 1907.
Ruskon keskiaikainen kivikirkko rakennettiin pääosiltaan 1400-luvun keskivaiheilla ja holvattiin 1400-luvun lopulla. Kirkko restauroitiin 1927 arkkitehti A.W. Ranckenin laatiman suunnitelman mukaan.
Further reading (as the agency lists it)
Tove Riska, Ruskon kirkko. Suomen kirkot 2. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1961.
Antero Sinisalo, Myöhäiskeskiaikaiset kivikirkot. Ars. Suomen taide 1. 1987.
Eija Suna, Ruskon kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 1. Turun maakuntamuseo, Varsinais-Sumen seutukaavaliitto. Turku 1987.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Rusko church hill forms a church setting inherited from the Middle Ages in the Ruskonjoki valley. The stone church, situated on a high hill and mentioned in a medieval document as "in monte Ruscho", is one of the smallest in Finland.
The star vaults of the single-aisled, four-bay church hall are built on shield arches and pilasters. The vaulting resembles in form the series of star vaults in the nave of Turun tuomiokirkko. The barrel-vaulted sacristy is older than the main body of the church. The church has preserved two medieval altars built of brick: the high altar built into the east wall, and, on the north wall east of the doorway leading to the sacristy, a side altar, probably the Maria altar, which serves as the base of the pulpit. The fixed furnishings are partly from the restoration carried out in the 1920s. The church's harmonious atmosphere is created by the pew blocks with doors, the side pews in the choir, the clergy pews on either side of the altar, and the case clock donated by the parish bachelors in 1781.
The red-painted bell tower southeast of the church dates from 1744. Its stone lower part was fitted out as a mortuary in 1927. The old trees in the churchyard show its extent in the 19th century. The memorial to Bishop Maunu I, who came from Märttelä in Rusko, dates from 1929 and was donated by Amos Anderson. The church and bell tower are surrounded by a cemetery bounded by a grey stone fence, near which stands a log loan storehouse built in 1874. On the rocky juniper land south of the church, which has been left in its natural state, a rich vegetation of medieval origin has been recorded.
Beside the church, on the east bank of the Ruskonjoki, are the Nissi kantatalo and the former chaplain's parsonage Keskikylä, with main buildings built in 1912 and 1889. From the church, a stone-vaulted bridge built in 1898 crosses the Ruskonjoki.
History
Rusko was first mentioned as a parish in 1337, but it is probably older. From 1340 onwards it was an annexe of the Turku cathedral provost. In 1577 Rusko was attached to Masku as a chapel, and the Vahto parish, also called Puurusko, founded in 1638, was separated from Rusko. Rusko became an independent parish in 1907.
The medieval stone church of Rusko was built mainly in the mid-15th century and vaulted at the end of the 15th century. The church was restored in 1927 according to a plan drawn up by architect A.W. Rancken.