RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Perniön kirkko ja pappilat
Salo, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kellotapuli, kirkko, lainamakasiini, pappila
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Salo
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.20218, 23.12556
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1803
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Perniön keskiaikainen kirkko, kellotapuli, pitäjänmakasiini ja maantien kirkosta erottama pappilan alue muodostavat näyttävän, keskiajalta periytyvän kirkollisen kulttuurin saarekkeen uusiutuneen kirkonkylän keskustassa.
Mäenrinteeseen rakennetun, Pyhälle Laurille omistetun jyrkkälappeisen kirkon länsipäädyssä on näyttävä itä-uusmaalaista tyyppiä oleva tiilikoristelu. Ikkunat ja oviaukot on myöhemmin laajennettu. Kolmilaivaisessa, viisitraveisessa kirkkosalissa on kahdeksankulmaiset pilarit. Petrus Muratorin johdolla holvattujen kirkkojen tapaan sivulaivoissa on ristiholvit ja keskilaivan kolmessa itäisimmässä traveessa monimuotoiset ns. suomalaiset tähtiholvit. Holvien maalauskoristelu kasviornamenttiaiheineen liittyy Pietari Henrikinpojan koulukuntaan. Kuorin lattiassa on seitsemän 1500-luvulta peräisin olevaa kalkkikivistä hautalaattaa. Kiinteä sisustus on 1800-luvun lopulta. Nykyasu perustuu 1960-luvulla tehtyyn restaurointiin.
Kellotapuli, jonka alin kivestä rakennettu osa on keskiaikainen, on toiminut kirkkotarhan porttihuoneena. Tapulin yläosan puurakenne, lounaissuomalaisen tapulityypin mukainen kahdeksankulmainen kellohuone ja sen yläpuolella oleva sipulikupoliin päättyvä lanterniini, on aivan 1700-luvun lopusta. Kirkkotarhan eteläpuolella on 1781 kivestä ja tiilestä rakennettu ja osittain keltaiseksi kalkittu viljamakasiini.
Keskiaikaisperäisen Suuren Rantatien tieosuus erottaa kirkosta välittömästi sen lounaispuolella olevan pappilan asuintontin. Pihapiirissä on kaksi eri aikakauden pappilarakennusta. Vanhempi punamullattu rakennus vuodelta 1732 on ensimmäisiä vuoden 1727 pappila-asetuksen määräysten mukaan rakennettuja karoliinisia pappiloita Suomessa. Rakennuksessa on kirkkoherran asumisstandardin mukaisesti keskeissali, kolme kamaria ja keittiö. Pappilarakennuksen alla oleva kellari on todennäköisesti peräisin 1600-luvun pappilarakennuksesta. Pihapiiriä maantien puolella rajaava uudempi, vaaleaksi maalattu, uusrenessanssivuorattu kirkkoherranpappila on rakennettu 1839.
Historia
Perniö mainittiin omana seurakuntanaan 1330. Keskiaikaisen kivikirkon sakaristo on runkohuonetta vanhempi ja matalaseinäisen runkohuoneen rakentaminen ja holvaus liittynevät toisiinsa. Holvaus on ajoitettavissa 1460-1470-luvuille. Pappila toimi kirkon lähellä jo keskiajalla.
Kirkkoa restauroitiin 1962-1963 arkkitehti Esko Järventauksen johdolla, jolloin sisätilat saivat nykyisen asunsa. Uudesta sisustuksesta vastasi sisustusarkkitehti Pirkko Stenros.
Perniö liittyi osaksi Salon kaupunkia kuntauudistuksen yhteydessä 2009.
Further reading (as the agency lists it)
Antero Sinisalo, Perniön kirkko. Suomen kirkot 5. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1968.
Elias Härö, Kartanoarkkitehtuuri. Ars. Suomen taide 2. 1988.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Irma Lounatvuori, Mallin mukaan maan tavalla. Museovirasto 1996.
Anu Soikkeli, Suomen vanhat pappilat - menneisyyden tulevaisuus. Oulun yliopisto 2000.
Perniön kulttuuriympäristö ja arvot. Salon seudun rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema. SARAKUM 2000-2004 projektiraportti. Salon seudun kunnat, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liitto, Lounais-Suomen ympäristökeskus. 2005.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The medieval stone church, bell tower, parish storehouse and the parsonage grounds separated from the church by the main road form an impressive island of medieval ecclesiastical culture in the centre of the renewed church village.
The steep-roofed church, dedicated to Pyhä Laurius, was built on a slope. Its west gable has an impressive brick decoration of the east Uusimaa type. The windows and doorways were later enlarged. The three-aisled, five-bay nave has octagonal piers. In the manner of churches vaulted under Petrus Muratori, the side aisles have groin vaults, and the three easternmost bays of the central aisle have elaborate so-called Finnish star vaults. The painted decoration of the vaults, with its plant ornament, is linked to the school of Pietari Henrikinpoika. The floor of the chancel contains seven limestone grave slabs dating from the 16th century. The fixed interior fittings date from the late 19th century. The present appearance is based on a restoration carried out in the 1960s.
The bell tower, whose lowest part, built of stone, is medieval, has served as the gatehouse of the churchyard. The upper timber structure of the tower, with its octagonal belfry in the south-west Finnish bell tower type and the lantern above it ending in an onion dome, dates from just the end of the 18th century. On the south side of the churchyard stands a grain storehouse built of stone and brick in 1781, partly limewashed yellow.
The section of the medieval Suuri Rantatie road separates the parsonage residential plot, located immediately south-west of the church, from the church. The yard contains two parsonage buildings from different periods. The older, red-ochred building dating from 1732 is one of the first Caroline parsonages in Finland, built according to the provisions of the 1727 parsonage ordinance. In keeping with the living standards of a vicar, the building contains a central hall, three chambers and a kitchen. The cellar beneath the parsonage building is probably from the 17th-century parsonage building. The newer vicar's parsonage, painted light colour and clad in neo-Renaissance style, which bounds the yard on the side of the main road, was built in 1839.
History
Perniö was mentioned as its own parish in 1330. The sacristy of the medieval stone church is older than the nave, and the construction of the low-walled nave and its vaulting are probably connected. The vaulting can be dated to the 1460-1470s. The parsonage was located near the church already in the Middle Ages.
The church was restored in 1962-1963 under the direction of architect Esko Järventaus, when the interior acquired its present appearance. The new interior furnishings were the responsibility of interior architect Pirkko Stenros.
Perniö became part of the town of Salo in connection with the municipal reform in 2009.