RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Nousiaisten kirkko ja kirkkomaisema
Nousiainen, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kirkko, pappila, tie
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipality
- Nousiainen
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.61675, 22.12412
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1794
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Pyhän Henrikin kulttiin liittyvä Nousiaisten kirkko on Turun tuomiokirkon ohella Suomen keskiaikaisen kirkkoarkkitehtuurin merkittävin muistomerkki. Kirkkosalissa oleva piispa Henrikin haudalle pystytetty sarkofagi (kenotafi) pronssilaattoineen on ainutlaatuinen maassamme. Kirkko pappiloineen on säilyttänyt vuosisataisen maisemallisen asemansa avoimella viljelysaukealla Hirvijoen laaksossa.
Nousiaisten ja Lemun pitäjiä halkovan Hirvijoen yläjuoksun rantatörmällä sijaitseva kirkko poikkeaa pohjamuodoltaan muista keskiaikaisista kirkoista. Runkohuoneen länsipää on kolmitaitteinen ja itäpäässä siihen liittyy kapeampi taitteinen kuori. Asehuoneessa on oviaukot itä- ja länsiseinällä, eteläseinällä on ollut ikkunan yhteydessä ulkoinen saarnaparveke. Kirkossa on käytetty poikkeuksellisen paljon tiiltä seinämuurien yläosassa. Kuori-ikkunoissa ja eteläportaalissa on monimuotoiset tiiliprofiloinnit. Neljä pilariparia jakaa kirkkosalin kolmeen laivaan, joista keskilaiva on kaksi kertaa niin leveä kuin sivulaiva. Holvit ovat yksinkertaisia ristiholveja ja niissä sekä pitkittäisissä arkadikaarissa on joitakin primitiivisiä kalkkimaalauksia. Kirkkosalin kiinteä sisustus on alkuperäiselle paikalleen 1960-luvun lopulla palautettua Pyhän Henrikin sarkofagia ja 1640 lahjoitettua saarnastuolia lukuun ottamatta selkeän moderni.
Kirkon merkittävin kalleus on Piispa Maunu II Tavastin 1429 lahjoittama mustaa belgialaista kalkkikiveä oleva sarkofagi, joka on päällystetty piispa Henrikin elämää ja ihmetekoja kuvaavilla kaiverretuilla messinkilaatoilla. Lisäksi kirkossa on Pyhää Henrikiä esittävä suurikokoinen veistos ja triumfikaareen kiinnitetty krusifiksi.
Kirkon eteläpuolella oleva vaatimaton kaksikerroksinen kellotapuli on rakennettu 1759-1760 turkulaisen Matias Ledeniuksen johdolla.
Nousiaisten pappila sijaitsee joen vastarannalla ja kirkolta sinne johtavat portaat ja silta. Pappila on sijainnut samalla paikalla todennäköisesti 1200-luvulta lähtien. Päärakennus on rakennettu 1890. Talousrakennuksista yksi on yhteinen viereisen kirkon virkatalon tilanhoidosta vastanneen tilan kanssa.
Historia
Nousiaisten kirkko rakennettiin legendan mukaan paikalle, johon Suomen ensimmäinen piispa Henrik 1150-luvun puolivälissä haudattiin. Nousiaisten kirkossa säilytettiin ilmeisesti piispa Henrikin pyhäinjäännöksiä ennen niiden siirtämistä Turun tuomiokirkkoon 1300-luvun vaihteessa. Piispa Henrikin pyhimyskultti, johon liittyvät Surmavirsi ja Pyhän Henrikin legenda, kehittyi 1200-luvulla ja Nousiaisten kirkko muodostui pyhiinvaelluskohteeksi.
Nousiaisten Topoisiin, nykyiselle kirkonpaikalle, kehittyi 1100-1200-luvulla Suomen ensimmäinen hiippakuntakeskus. Keskiaikaista kivikirkkoa edelsi samalla paikalla ilmeisesti puinen kirkko. Piispanistuin siirtyi Aurajoen Koroisiin 1229 ja Pappilan kylän maat luovutettiin Nousiaisten seurakunnalle.
Vuonna 1901 arkkitehti Josef Stenbäckin johdolla tehdyssä korjauksessa kivikirkon kiinteä sisustus uusittiin, ikkunat laajennettiin ja kuorin eteläseinää vasten rakennettiin harmaakivinen kappeli piispa Henrikin sarkofagia varten. Kirkkoa korjattiin Muinaistieteellisen toimikunnan arkkitehtien Heikki Havaksen ja Maija Kairamon suunnitelmien mukaan 1967-1968. Tuolloin sarkofagi siirrettiin erillisestä kuorista kirkkosaliin sen lattian alta löydetyn kiviperustan kohdalle.
Further reading (as the agency lists it)
Tove Riska, Nousiaisten kirkko. Suomen kirkot 2. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1961.
Olavi Tapio, Nousiaisten Pyhän Henrikin kirkko. Turku 1969.
Aulis Oja, Nousiaisten historia 1. Nousiaisten kunta ja Nousiaisten seurakunta 1977.
Ulla Heino, Nousiaisten historia 2. Nousiaisten kunta ja Nousiaisten seurakunta 1980.
C.J. Gardberg, Keskiajan rakennustaide. Ars. Suomen taide 1. 1987.
Markus Hiekkanen, The Stone Churches of the Medieval Diocese of Turku. Suomen muinaismuistoyhdistyksen aikakauskirja 101. 1994.
Anu Johansson ja Eija Suna, Nousiaisten kulttuurimaisema ja vanha rakennuskanta. Varsinais-Suomen rakennuskulttuuri 8. Nousiaisten kunta, Turun maakuntamuseo, Varsinais-Suomen liito. 2002.
Markus Hiekkanen, Suomen keskiajan kivikirkot. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 1117. 2007.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Nousiainen church, associated with the cult of Pyhä Henrik, is, alongside Turku Cathedral, the most significant monument of medieval church architecture in Finland. The cenotaph in the nave, a sarcophagus with bronze plates placed over the grave of Bishop Henrik, is unique in our country. The church and its parsonage have retained their centuries-old landscape setting on the open cultivated plain of the Hirvijoki valley.
The church, on the riverside bank of the upper reaches of the Hirvijoki, which divides the parishes of Nousiainen and Lemu, differs in ground plan from other medieval churches. The western end of the main body is three-sided, and at its eastern end is attached a narrower, angled choir. The vestry has doorways on its east and west walls, and the south wall had an external pulpit balcony connected to a window. The church uses an exceptionally large amount of brick in the upper parts of the wall masonry. The choir windows and the south portal have elaborate brick profiles. Four pairs of piers divide the nave into three aisles, of which the central aisle is twice as wide as the side aisles. The vaults are simple cross vaults, and both the transverse arcade arches and the longitudinal arcade arches carry some primitive lime paintings. The fixed interior furnishings of the nave are clearly modern, apart from the sarcophagus of Pyhä Henrik, returned to its original place in the late 1960s, and the pulpit donated in 1640.
The church's most significant treasure is the sarcophagus of black Belgian limestone, donated in 1429 by Bishop Maunu II Tavast, which is covered with engraved brass plates depicting the life and miracles of Bishop Henrik. In addition, the church contains a large sculpture depicting Pyhä Henrik and a crucifix mounted on the triumphal arch.
The modest two-storey bell tower on the south side of the church was built in 1759-1760 under the direction of Matias Ledenius of Turku.
The parsonage of Nousiainen lies on the opposite bank of the river, and steps and a bridge lead from the church to it. The parsonage has probably stood on the same site since the 13th century. The main building was built in 1890. One of the outbuildings is shared with the farm that managed the glebe of the neighbouring church.
History
According to legend, Nousiainen church was built on the site where Henrik, the first bishop of Finland, was buried in the mid-1150s. The relics of Bishop Henrik were apparently kept in Nousiainen church before they were transferred to Turku Cathedral at the turn of the 14th century. The cult of Bishop Henrik as a saint, which is associated with the Surmavirsi and the legend of Pyhä Henrik, developed in the 13th century, and Nousiainen church became a pilgrimage site.
In the 12th–13th centuries, Topois, the present church site, developed into Finland's first diocesan centre. The medieval stone church was apparently preceded on the same site by a wooden church. The episcopal seat moved to Koroinen on the Aurajoki in 1229, and the lands of Pappila village were transferred to Nousiainen parish.
In a restoration carried out in 1901 under the direction of architect Josef Stenbäck, the fixed interior of the stone church was renewed, the windows were enlarged, and a grey-stone chapel was built against the south wall of the choir for the sarcophagus of Bishop Henrik. The church was restored in 1967-1968 to designs by the architects Heikki Havas and Maija Kairamo of the Muinaistieteellinen toimikunta. At that time the sarcophagus was moved from the separate choir into the nave, to the point above a stone foundation discovered beneath its floor.