RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Louhisaaren kartano ja Askaisten kirkko
Masku, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautakappeli, kartano, kellotapuli, kirkko, puisto
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Masku
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.57219, 21.83415
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1750
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Louhisaaren kartano ja Askaisten kirkko muodostavat ainutlaatuisen ajallisesti ja maisemallisesti yhtenäisen kokonaisuuden. Suurvalta-ajan huomattavimpiin rakennushankkeisiin Suomen puoleisessa valtakunnan osassa kuuluva Louhisaaren maisemarakenne periytyy keskiajalta ja kulttuurimaiseman peruspiirteet heijastavat suurvaltakaudella kehittynyttä kartanomiljöötä. Louhisaari ja kaksikymmentä vuotta myöhemmin rakennettu Pernajan Sarvilahti ovat Suomessa ainoat suurvalta-ajan arkkitehtuuri-ideaalin mukaan rakennetut ylhäisaatelin asuinkartanot.
Louhisaari on Herman Flemingin 1600-luvun puolivälissä rakennuttama kartanokokonaisuus. Keskiaikainen asuinkartano sijaitsee pitkälle sisämaahan työntyvän Mynämäenlahden etelärannalla aikoinaan meren äärellä olleella kalliolla. Kolmikerroksinen, korkean hollantilaiskaton kattama linna on saanut vaikutteensa hollantilaisesta palatsiarkkitehtuurista. Barokkiportaalin yläpuolella on hiekkakivinen inskriptiotaulu vuosiluvuin 1655 ja 1761 (renovatum). Toinen kerros, jonka kiinteä sisustus on muutettu rokokootyyliseksi Chr. Fr. Schröderin mukaan 1760-1770-luvulla, on ollut varsinainen asuinkerros. Kolmas kerros, jonka saleissa on säilynyt alkuperäisiä kattomaalauksia, on ainoa suurvalta-ajalta säilynyt edustustila Suomessa.
Hiekkapintainen kunniapiha rajautuu päärakennukseen ja kahteen 1600-luvun sivurakennukseen. Sivurakennusten yläosasta aumattu satulakattomuoto on 1770-luvun korjauksesta. Kartanon puisto, joka laajenee puistometsänä läheiseen Myllykallion metsikköön ja Temppelinmäelle, on peruspiirteiltään 1700-luvun lopusta. Puistossa meren rantaviivalla on Mannerheimien 1825 rakennuttama kylpylärakennus, jonka suunnittelija on mitä todennäköisimmin C.L. Engel.
Kartanon pääsisäänkäynnin akseliin istutettu, lopullisen linjauksensa 1700-luvun alkupuolella saanut koivukuja yhdistää kartanon Askaisten kirkkoon. Kivikirkko ja sen esineistö kuvastavat kartanon ja seurakunnan kiinteätä suhdetta aina 1800-luvulle saakka. Vaaleaksi kalkitussa kirkossa on hollantilaistyylinen, lappeiltaan kaartuva paanukatto. Yksilaivaisen ja kolmitraveisen, kauttaaltaan valkoiseksi kalkitun kirkkosalin kahdeksanjakoiset holvit ovat ruoteettomat. Kirkon lyijylasipuitteiset ikkunat ovat maamme vanhimmat. Niissä on säilynyt vuodelta 1653 olevia lasiruutuja. Ovilevyjen vinoneliöpaneelit sekä lyötteet ja avaimet ovat 1600-luvulta. Kirkkosalin kiinteään sisustukseen kuuluvat kuoripenkit, alttarikaide, herrasväen lehterit kuorin kummallakin puolella sekä Herman Flemingin ja hänen vaimonsa Kristina Rosladenin lahjoittama flensburgilaisen Claus Gabrielin tammesta veistämä rehevää barokkityyliä edustava saarnastuoli kaikukatoksineen. Lisäksi kirkossa on useita Fleming-suvun jäsenten hautausvaakunoita.
Louhisaaresta johtavan puistotien päätteenä olevan Mikael Piimäsen johdolla vuonna 1779 rakennetun paanukattoisen kellotapulin leveä pohjakerros on kiveä ja valkoiseksi rapattu. Kellotaso on kahdeksankulmainen ja sen päätteenä on viiriin päättyvä sipulikupoli. Keskiaikaista muotoa edustava kirkonkello sekä 1500-luvun tyyppiä oleva kello ovat perimätiedon mukaan Louhisaaren kartanon lahjoittamat. Kolmas kello on valettu Tallinnassa 1548. Kirkkoa ympäröi lehtipuiden reunustama kirkkotarha, jonka eteläreunassa oleva kreivillisen ja vapaaherrallisen Mannerheim-suvun uusklassillinen hautakappeli vuodelta 1823 on C.L. Engelin piirtämä.
Louhisaaren kartano ja sitä ympäröivä kulttuurimaisema ovat osa Mynämäenlahden valtakunnallisesti arvokasta maisema-aluetta.
Historia
Louhisaaren tila tuli Fleming-suvun omistukseen 1400-luvun puolivälissä, kun sen varhaisin tunnettu omistaja solmi avioliiton asemies Maunu Flemingin kanssa. Louhisaari periytyi suvussa aina vuoteen 1792 asti. Louhisaaren kartanon ja kirkon rakentaminen nivoutuivat yhdeksi rakennushankkeeksi 1600-luvun puolivälissä Herman Flemingin aikana. Molemmille rakennustyömaillle tuli kesäkausina muurareita ja rakennusmestareita Tukholmasta. Askaisten kirkko kuului kappeliseurakuntana Lemun keskiaikaiseen kirkkopitäjään.
Fleming-suvun omistajakauden jälkeen Louhisaari oli Mannerheim-suvun omistuksessa vuoteen 1903 saakka. Suomen marsalkka C.G.E. Mannerheim syntyi Louhisaaressa. 1900-luvun omistajia olivat talousneuvos Oskar Hannus ja hänen tyttärensä Inkeri Hovinen. Suomen marsalkan ratsastajapatsastoimikunta lunasti Louhisaaren linnan ja 7,5 hehtaarin puistoalueen ja lahjoitti ne Suomen valtiolle 1961. Muinaistieteellisen toimikunnan (Museoviraston) johdolla kartanon rakennukset restauroitiin 1962-1967. Louhisaaren kartanomuseo avattiin yleisölle 1967.
Further reading (as the agency lists it)
Zachris Topelius, Finland framstäldt i teckningar. 1845.
Anna-Lisa Stigell, Villnäs. Herrgårdar i Finland II. Helsingfors 1928.
Ragna Ahlbäck, Gods och herresäte. 1946.
Tove Riska, Askaisten kirkko. Suomen kirkot 2. Suomen Muinaismuistoyhdistys 1961.
Riitta Pylkkänen, P-O. Welin, Louhisaari - Villnäs. Porvoo 1968.
Riitta Pylkkänen, Flemingien Louhisaari. Kaunis Suomi I. Porvoo 1970.
Elias Härö, Kartanoarkkitehtuuri. Christina Bäcksbacka, Linnojen ja kartanoiden kiinteä sisustus. Ars. Suomen taide 2. Keuruu 1988.
Satu Frondelius, Louhisaaren kartanon puisto. Hortus fennicus. Suomen puutarhataide. Viherympäristöliitto & Suomen puutarhataiteen seura 2001.
Jouni Kuurne, Satu Frondelius, Louhisaaren opaskirja. Museovirasto 2005.
Irma Lounatvuori, Marja Terttu Knapas (toim.), Louhisaaren kartano, suku ja rälssi - säteri ja kirkko. Museovirasto 2005.
Louhisaaren www-sivut, https://www.kansallismuseo.fi/fi/louhisaari/etusivu (haettu 7.1.2019).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Louhisaari manor and Askainen church form a unique ensemble, unified in time and in their landscape setting. Among the most notable building projects of the Great Power era in the Finnish part of the realm, the landscape structure of Louhisaari dates back to the Middle Ages, and the basic features of the cultural landscape reflect the manorial environment that developed in the Great Power period. Louhisaari and Sarvilahti in Pernaja, built twenty years later, are the only noble residential manors in Finland built according to the architectural ideal of the Great Power era.
Louhisaari is a manor complex built by Herman Fleming in the mid-17th century. The medieval residential manor stands on a rock on the southern shore of Mynämäenlahti, a bay that projects far inland, which was once by the sea. The three-storey castle, covered by a high Dutch roof, has been influenced by Dutch palace architecture. Above the baroque portal is a sandstone inscription panel with the dates 1655 and 1761 (renovatum). The second floor, whose fixed interior was altered to rococo style to the designs of Chr. Fr. Schröder in the 1760s-1770s, was the actual residential floor. The third floor, whose halls retain original ceiling paintings, is the only reception space from the Great Power era surviving in Finland.
The sand-surfaced forecourt is bounded by the main building and two 17th-century side buildings. The saddle-roof form, hipped at the upper end of the side buildings, dates from a repair in the 1770s. The manor park, which extends as park woodland to the nearby Myllykallio grove and Temppelinmäki, dates in its basic features from the late 18th century. In the park, on the shoreline, is a bathhouse built by the Mannerheims in 1825, whose designer was most probably C.L. Engel.
The birch avenue planted on the axis of the manor's main entrance, which received its final alignment in the early 18th century, links the manor with Askainen church. The stone church and its furnishings reflect the close relationship between manor and parish up to the 19th century. The church, whitewashed pale, has a Dutch-style pantile roof with curved roof pitches. The vaults of the single-nave, three-bay church hall, whitewashed throughout, are unribbed and divided into eight compartments. The church's leaded-glass windows are the oldest in the country, and panes dating from 1653 survive in them. The diagonal square panels of the door leaves, and the striking plates and keys, date from the 17th century. The fixed interior of the church hall includes the choir stalls, the altar rail, the gentry galleries on either side of the chancel, and the pulpit with its sounding board, carved in oak by Claus Gabriel of Flensburg in a lush baroque style, donated by Herman Fleming and his wife Kristina Rosladen. In addition, the church contains several burial coats of arms of members of the Fleming family.
The wide ground floor of the pantile-roofed bell tower, at the end of the park road leading from Louhisaari, was built in 1779 under the direction of Mikael Piimäsen and is of stone with whitewashed render. The belfry is octagonal and topped by an onion dome ending in a vane. According to tradition, the church bell representing a medieval form and the bell of 16th-century type were donated by Louhisaari manor. The third bell was cast in Tallinn in 1548. The church is surrounded by a churchyard bordered by deciduous trees. On its southern edge stands the neoclassical burial chapel of the comital and baronial Mannerheim family, dating from 1823, drawn by C.L. Engel.
Louhisaari manor and the surrounding cultural landscape are part of the nationally valuable landscape area of Mynämäenlahti.
History
The Louhisaari estate came into the possession of the Fleming family in the mid-15th century, when its earliest known owner married the squire Maunu Fleming. Louhisaari remained in the family until 1792. The construction of the manor and the church at Louhisaari was combined into a single building project in the mid-17th century, during the time of Herman Fleming. Masons and master builders came from Stockholm to both building sites during the summer seasons. Askainen church belonged, as a chapel parish, to the medieval parish of Lemu.
After the Fleming family's period of ownership, Louhisaari was owned by the Mannerheim family until 1903. Field Marshal of Finland C.G.E. Mannerheim was born at Louhisaari. Owners in the 20th century included the economic counsellor Oskar Hannus and his daughter Inkeri Hovinen. The Suomen marsalkan ratsastajapatsastoimikunta bought the Louhisaari castle and the 7.5-hectare park area and donated them to the Finnish state in 1961. Under the direction of the Muinaistieteellinen toimikunta (Museovirasto), the manor buildings were restored in 1962-1967. The Louhisaari manor museum opened to the public in 1967.