RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Vähänkyrön kirkonmäki, Kirkkosaari ja pappila (Lillkyro kyrkbacke, kyrkholmen Kirkkosaari och Lillkyro prästgård)
Vaasa (Vasa), Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kirkko, koulu, kylä, lainamakasiini, muinaisjäännös, museo
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Vaasa (Vasa)
- Region
- Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 63.05646, 22.11034
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1730
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Vähänkyrön kirkonmäki kuvastaa hyvin kirkonkylien rakentamistilannetta 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa ennen 1930-luvulla alkanutta liikenteen ja kaupan kasvun mukanaan tuomaa suurimittakaavaisempaa rakentamista.
Vähänkyrön kirkonkylän halki kulkevan maantien päätepisteenä on tasamaastosta kohoava kirkonmäki, jolla seisoo kirkko, tapuli, lainajyvästö ja vanha läpiajettava luhti sekä vanha kansakoulu ja sen ympäristössä ryhmä pieniä asuinrakennuksia. Kyrönjoen rantatörmältä kohoava kirkko on yksi harvoista 1700-luvun kustavilaisista kivikirkoista. Valkeaksi rapattu kirkko on pohjamuodoltaan sisäviisteinen ristikirkko. Sen vesikatto on loiva ja ristivarsien päistä aumattu. Ristivarsien fasadeissa on kolme ikkunaa ja matalat päätykolmiot. Kirkkosalia kattaa lautaholvit.
Kirkon eteläpuolella, Kirkkolammen ja Kyrönjoen välissä on Kirkkosaari, jolla pitäjän ensimmäinen kirkko on 1610-1643 sijainnut. Saarella on myös Krimin sodan aikainen venäläisten kasakoiden hautausmaa. Vähänkyrön pappilan, Maunukselan pihapiiri klassistisine päärakennuksineen on Kyrönjoen vastarannalla.
Historia
Vähänkyrön kirkko rakennettiin 1799-1803. Työssä noudatettiin suhteellisen tarkasti Yli-intendentinviraston arkkitehti Olof Tempelmanin piirustusta vuodelta 1786. Huomattavin poikkeama oli kookkaan keskitornin poisjättäminen. Se lisättiin kirkkoon alkuperäistä suunnitelmaa vapaasti mukaellen 1937 tapahtuneen perusteellisen korjaustyön yhteydessä. Kirkon ulkorappaus uusittiin 1980-luvun alussa tehdyssä korjauksessa ja maalattiin valkeaksi. Kirkossa on kuparipeltikatto.
Vähäkyrö erotettiin Isostakyröstä itsenäiseksi seurakunnaksi 1607. Nykyinen kirkko on seurakunnan kolmas. Jo edellisen kirkon aikana rakennettu tapuli vuodelta 1767 siirrettiin nykyiselle paikalleen 1804.
Vähänkyrön seurakunta osti 1815 pappilaksi Mustasaaren Iskmosta hovioikeudenpresidentti Reuterholmin huvilan, joka siirrettiin Kyrönjoen rantaan. Myös kaksi aikaisempaa pappilaa olivat sijainneet samalla paikalla.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Lillkyro kyrkbacke avspeglar byggnadssättet i kyrkbyar i slutet av 1800-talet och början av 1900-talet innan ökande trafik och kommers på 1930-talet gav upphov till större dimensioner i byggnationen.
Ändpunkten för landsvägen som korsar Lillkyro kyrkby är kyrkbacken som höjer sig från den jämna terrängen. På backen står kyrka, klockstapel, lånemagasin och ett gammalt loft som man kan köra igenom samt en gammal folkskola omgiven av en grupp små bostadshus. Kyrkan, som reser sig på strandbranten vid Kyro älv, är en av de få kvarvarande gustavianska stenkyrkorna från 1700-talet. Den vitrappade kyrkan är till sin grundplan en korskyrka med avfasade inre hörn. Den har ett svagt sluttande yttertak, som valmats i korsarmarnas ändor. På korsarmarnas fasader finns tre fönster med låga gaveltrianglar. Kyrkosalen täcks av brädvalv.
Söder om kyrkan, mellan träsket Kirkkolampi och älven, finns Kirkkosaari, kyrkholmen, där den första sockenkyrkan stod 1610–1643. På holmen finns även en begravningsplats för ryska kosacker från Krimkriget. Lillkyro prästgård, Maunuksela, med sin klassicistiska huvudbyggnad står på motsatta stranden av Kyro älv.
Historia (på svenska)
Lillkyro kyrka byggdes 1799–1803. Arbetet följde ganska noggrant ritningen av Överintendentsämbetets arkitekt Olof Tempelman från 1786. Den största avvikelsen var att man avstod från att bygga ett stort centrumtorn. Kyrkan byggdes ut med tornet fritt efter den ursprungliga planen i samband med en grundlig renovering 1937. Under en renovering i början av 1980-talet rappades kyrkan på nytt på utsidan och målades vit. Kyrkan har ett plåttak av koppar.
Lillkyro avskildes till en självständig församling från Storkyro 1607. Den nuvarande kyrkan är den tredje i församlingens historia. Stapeln, som byggdes redan 1767 medan den gamla kyrkan fortfarande stod kvar, flyttades till sin nuvarande plats 1804.
År 1815 köpte Lillkyro församling hovrättspresidenten Reuterholms villa i Iskmo i Korsholm som prästgård och lät flytta den till Kyro älvs strand. Även två tidigare prästgårdar hade stått på samma plats.
Further reading (as the agency lists it)
Britt-Louise Granö, Hovrättspresidenten Axel Christian Reuterholm i Iskmo. Sl, sa.
Ville Lukkarinen, Jacob Rijfs försvunna plan till en kyrka i Lillkyro. Finskt Museum 1987. Finska Fornminnesföreningen 1987.
Matti Salomäki, Vaasan läänin vanhat pappilat 1700-luvulta 1920-luvulle. Vaasan lääninhallituksen julkaisusarja 1994:11.
Maria Kurtén - Susanne Öst - Rose-Marie Back - Minna Torppa - Sari Tallgren, Pohjanmaan inventointi. Länsi-Suomen ympäristökeskus. KIOSKI-tietokanta 20.3.2008.
Marianne Koskimies-Envall, Vähänkyrön pappila ja sen ensimmäiset asukkaat. Kapsäkki, Pohjanmaan museolehti 2012.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Kirkonmäki hill in Vähänkyrö reflects well the state of building in church villages at the end of the 19th century and in the early 20th century, before the larger-scale building brought by the growth of traffic and trade that began in the 1930s.
At the end of the main road running through the Vähänkyrö church village is the Kirkonmäki hill, rising from level ground. On it stand the church, bell tower, lainajyvästö and an old läpiajettava luhti, as well as an old elementary school and a group of small residential buildings in its surroundings. The church, rising from the riverbank escarpment of Kyrönjoki, is one of the few Gustavian stone churches of the 18th century. The whitewashed church is a cruciform church with inward-angled corners in plan. Its roof is low-pitched and hipped at the ends of the cross arms. The facades of the cross arms have three windows and low gable triangles. The nave is covered by board vaults.
On the south side of the church, between Kirkkolampi and Kyrönjoki, is Kirkkosaari, where the parish's first church stood from 1610 to 1643. The island also has a cemetery of Russian Cossacks from the time of the Crimean War. The Vähänkyrö parsonage, the Maunuksela courtyard complex with its classicist main building, is on the opposite bank of Kyrönjoki.
History
Vähänkyrö church was built in 1799-1803. The work followed relatively closely a drawing from 1786 by Olof Tempelman, architect of the Yli-intendentinvirasto. The most notable departure was the omission of a large central tower. It was added to the church during a thorough restoration in 1937, loosely adapting the original plan. The external rendering of the church was renewed in a repair carried out in the early 1980s, and it was painted white. The church has a copper sheet roof.
Vähäkyrö was separated from Isostakyrö as an independent parish in 1607. The present church is the parish's third. The bell tower dating from 1767, already built during the previous church, was moved to its present site in 1804.
In 1815 the Vähänkyrö parish bought as a parsonage the villa of Court of Appeal President Reuterholm from Iskmo in Mustasaari, which was moved to the bank of the Kyrönjoki river. Two earlier parsonages had also stood on the same site.