RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Yläneen Vanhakartano ja viljelymaisema
Pöytyä, Varsinais-Suomi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kartano, pihapiiri, tie
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Pöytyä
- Region
- Varsinais-Suomi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.87080, 22.41148
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 173
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Yläneen Vanhakartanoa eli Yläneenkartanoa ympäröi keskiajalta lähtien muotoutunut ja suurmaanomistuksesta edelleen kertova avoin viljelysmaisema. Vanhakartano on kiinteine myöhäiskustavilaisine sisustuksineen edustava 1700-luvun lopun kartano, ja sen sivurakennuksista toinen on maamme vanhimpia säilyneitä puisia asuinrakennuksia.
Yläneenjoen rannalla, pienen kosken kohdalla sijaitsevassa pihapiirissä on kolme asuinrakennusta: kaksikerroksinen, mansardikattoinen päärakennus ja kaksi pihapiiriä rajaavaa aumakattoista sivurakennusta. Päärakennuksen takana on puutarha ja talousrakennukset sijaitsevat etelässä ja lounaassa.
Todennäköisesti 1790-luvun alussa rakennettu kaksikerroksinen päärakennus on ilmeeltään lähinnä klassistinen, vaikkakin siinä vielä on vanhakantainen mansardikatto. Kartanon kiinteä sisustus on myöhäiskustavilainen. Toisen kerroksen suuressa salissa, ruusuhuoneessa ja kahdessa kabinetissa on Mustiossa toimineen maalarin Pehr Sundbergin maalaamat joonialaisin pilasterein ja medaljonkiaihein koristellut pellavatapetit ja ovenpäällysmaalaukset. Päärakennuksen interiööreissä samoin kuin itäisen flyygelin huoneissa on euralaisen taiteilijan Jalmari Karhulan jugend-aikaisia muutoksia ja maalauksia, esim. ruokasalissa, isännän huoneessa ja itäisen sivurakennuksen Säästökassa-huoneessa. Turkulainen taiteilija August Kaario on maalannut vanhoihin pellavatapetteihin omia lisäyksiään. Samaten salin ovenpäälliskuvat ovat todennäköisesti hänen tekemänsä, ilmeisesti 1930-luvulla.
Sivurakennusten tarkka rakentamisajankohta ei ole tiedossa. Idänpuoleinen lienee arkkitehtonisen volyyminsa ja yksityiskohtiensa perusteella rakennettu 1700-luvun alussa, mahdollisesti jo 1600-luvun lopussa. Se on vanhimpia säilyneitä puisia asuinrakennuksia maassamme. Lännen puoleinen sivurakennus on muutettu itäisen kaltaiseksi aumakattoineen ja pieniruutuisine ikkunoineen vuoden 1916 jälkeen.
Vanhakartanon kautta kulkeva Varsinais-Suomen ja Satakunnan yhdistävä tie muodostui keskiajalla pyhiinvaellusreitiksi, Pyhän Henrikin tieksi. Legendan mukaan Köyliön järven jäällä surmatun Uppsalan piispa Henrikin ruumis kuljetettiin surmapaikalta ja haudattiin Nousiaisiin.
Historia
Varsinais-Suomen keskeisimpiin asutusalueisiin nähden syrjäisellä Pyhäjärven seudulla oli vähäistä asutusta jo historiallisen ajan alussa. Yläneenkartano eli Yläneen Vanhakartano sijoittui Pyhäjärveen laskevan Yläneenjoen koskelle paikalle, jonka liepeillä oli ollut rautakautista asutusta. Sen kautta kulki talvitie Varsinais-Suomesta Turusta koilliseen Satakuntaan Kokemäelle.
Yläneen Vanhakartanon on mainittu olevan jo 1380-luvulla vanhaa rälssiä ja se muodosti keskiajalla seudun suurimman ja merkittävimmän kartanoläänin. Kartano oli 1500- ja 1600-luvulla Fleming-suvun omistuksessa. Perimätiedon mukaan sivurakennuksen kellariholveja käytettiin tuolloin vankilana. Suurin osa kartanon lampuotitiloista erotettiin ja muodostettiin Uusikartano-nimellä 1809, jolloin Yläneenkartano sai nimen Vanhakartano.
Further reading (as the agency lists it)
Gabriel Nikander, Finländska herrgårdar under den gustavianska tiden. Historisk tidskrift för Finland. 1917.
(O.T), Yläneenkartano. Menneisyyden ja nykyisyyden esittelyä. 1937.
Mittauspiirustukset, Irja Sahlberg: asemapiirros, plaanit, päärakennuksen leikkaus. 1945. Turun maakuntamuseo.
Aulikki Ylönen, Pöytyän, Yläneen ja Oripään historia vuoteen 1865. Pöytyän, Yläneen ja Oripään historiatoimikunta 1969.
Juhani Vainio, Asutusrakenteen kehitys Varsinais-Suomessa. Varsinais-Suomen seutukaavaliitto 1984.
Elias Härö, Kartanoarkkitehtuuri. Ars. Suomen taide 2. Otava 1988.
Pia Mattila-Lonka, Kartanoita ja korven kansaa. 2001.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Yläneen Vanhakartano, also called Yläneenkartano, is surrounded by an open agricultural landscape that has taken shape since the Middle Ages and still tells of large-scale landownership. Vanhakartano, with its fixed late Gustavian interiors, is a representative manor from the end of the 18th century, and one of its outbuildings is among the oldest surviving wooden residential buildings in Finland.
In the courtyard on the bank of the Yläneenjoki, by a small rapids, there are three residential buildings: a two-storey main building with a mansard roof, and two outbuildings with hipped roofs bounding the courtyard. Behind the main building is a garden, and the outbuildings are located to the south and south-west.
The two-storey main building, probably built in the early 1790s, is mainly classicist in appearance, although it still has an old-fashioned mansard roof. The manor's fixed interior is late Gustavian. On the second floor, the great hall, the Rose Room and the two cabinets have linen wallpapers and overdoor paintings by the painter Pehr Sundberg, who worked at Mustio, decorated with Ionic pilasters and medallion motifs. The interiors of the main building, as well as the rooms of the eastern wing, contain Art Nouveau-period alterations and paintings by the Eura-born artist Jalmari Karhula, for example in the dining room, the master's room and the Säästökassa room of the eastern outbuilding. The Turku artist August Kaario has added his own paintings to the old linen wallpapers. Likewise, the overdoor pictures in the hall are probably also his work, apparently from the 1930s.
The exact date of construction of the outbuildings is not known. The eastern one was probably built, judging by its architectural volume and details, in the early 18th century, possibly already at the end of the 17th century. It is one of the oldest surviving wooden residential buildings in Finland. The western outbuilding was altered after 1916 to resemble the eastern one, with its hipped roof and small-paned windows.
History
In the Pyhäjärvi area, remote from the central settlement areas of Varsinais-Suomi, there was little settlement already at the start of the historical period. Yläneenkartano, or Yläneen Vanhakartano, was situated at a rapids site on the Yläneenjoki, which flows into Pyhäjärvi, where there had been Iron Age settlement in the surroundings. A winter road ran through it from Turku in Varsinais-Suomi north-east to Satakunta and Kokemäki.
Yläneen Vanhakartano is recorded as already being old noble-tenure land (rälssi) in the 1380s, and in the Middle Ages it formed the largest and most important manorial fief of the district. In the 16th and 17th centuries the manor was owned by the Fleming family. According to local tradition, the cellar vaults of an outbuilding were used as a prison at that time. Most of the manor's lampuoti holdings were separated and formed into the estate named Uusikartano in 1809, when Yläneenkartano was given the name Vanhakartano.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.