RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Kymijoen rajalinnakkeet (Gränsfästningarna vid Kymmene älv)
Kouvola, Pyhtää (Kouvola Pyttis), Kymenlaakso, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- linnoitus, muinaisjäännös
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipalities
- Kouvola, Pyhtää (Kouvola Pyttis)
- Region
- Kymenlaakso
- Country
- Finland
- Coordinates
- 60.69982, 26.64188
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1717
Slide toward Today to fade the historical sheet and see the modern map underneath.
Bibliothèque nationale de France (Gallica)
The 1666 map covering this location: "Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus" (Bibliothèque nationale de France (Gallica)).
Historical maps covering this location
- 1666 · Finlande Septentr.le, et Merid.le, Nylande, et Tavasthus (Bibliothèque nationale de France (Gallica))
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kymijoen rajalinnakkeet ovat merkittäviä 1700-luvun puolustushistoriaan kuuluvia Ruotsin ja Venäjän välisen rajan muistomerkkejä. Kymijoen molemmilla rannoilla sijaitsevat linnakkeet on rakennettu turvaamaan valtakuntien välistä rajaa Turun rauhan 1743 jälkeen, jolloin raja on kulkenut pitkin Kymijokea ja sen läntistä suuhaaraa.
Ahvenkoskella, Kymijoen itäpuolella Pyhtäällä, on venäläisten rakentamia rajalinnakkeita ja vallituksia vanhan maantien ja rajanylityspaikan turvana. Joen länsirannalla Ruotsinpyhtään puolella on ruotsalaisten rakentamia linnoitteita.
Ruotsulan redutti on venäläisten 1743 jälkeen Kymijoen rantaan rakentama. Ruotsulan maavallitus on turvannut strategisesti tärkeää ylityspaikkaa, jossa maantie haarautuu kohti etelää Anjalaan ja länteen kohti Iittiä. Ruotsulan vastarannalla on ollut ruotsalaisten rakentama Keltin redutti, joka on myöhemmin tuhoutunut.
Villikkalan keskeneräiseksi jäänyt linnake on Kustaan sodan jälkeen ruotsalaisten rakentama 1793-1794. Sen ulkovarustukset on rakennettu Elimäki-Anjala -maantien turvaksi sen molemmin puolin.
Sippolanjoen varrella on puolestaan venäläisten 1791 rakentama Liikkalan varustus, joka on rakennettu suojaamaan Haminasta Anjalaan johtavaa maantietä. Varustus koostuu kahdesta maarakenteisesta linnakkeesta ja niitä yhdistävästä katvetiestä. Eteläisessä linnakkeessa on neljä puolibastionia pohjoisen linnakkeen ollessa epäsäännöllinen.
Historia
Turun rauhan 1743 jälkeen Ruotsin ja Venäjän raja kulki Kymijokea ja sen läntistä suuhaaraa pitkin. Ruotsi rakensi Kymijoen rajalinnakkeiden lisäksi Sveaborgin merilinnoituksen (Suomenlinna) sekä Loviisan-Svartholman kaksoislinnoituksen. Venäjän keisarinna Katariina Suuri perusti puolestaan Taavetin ympyrälinnoitetun, ruutukaavoitetun ihannekaupungin 1773 nykyisen Luumäen kuntakeskuksen paikalle.
Ruotsin kuningas Kustaa III käynnisti 1788 sodan, jolla pyrki saamaan takaisin Venäjälle menettämiään alueita, mutta ns. Kustaan sota päättyi ilman alueluovutuksia Värälän rauhaan 1790. Sodan seurauksena Venäjän keisarinna Katariina II määräsi, että pääkaupunki Pietari oli suojattava kolmiportaisella linnoitusvyöhykkeellä. Linnoitusvyöhyke rakennettiin 1791-1792 kenraali Aleksandr Suvorovin johdolla. Kokonaan uusina, uloimman puolustusvyöhykkeen linnoituksina rakennettiin nykyisen Kotkan kaupungin paikalle Ruotsinsalmen merilinnoitus, sen pohjoispuolelle Kyminlinna, Utti Valkealaan, Savitaipaleen seudulle Järvitaipale ja Kärnäkoski sekä Anjalankoskelle Liikkala. Lappeenrantaan, Savonlinnaan ja Kärnäkoskelle perustettiin Saimaan laivaston tukikohdat, joiden yhteydenpitoa varten rakennettiin Telataipaleen, Kukonharjun, Käyhkään ja Kutveleen kanavat eli ns. Suvorovin kanavat.
Beskrivning (på svenska)
The agency's own Swedish text. The English below is made from the Finnish.
Gränsfästningarna vid Kymmene älv är kulturhistoriskt värdefulla försvarshistoriska minnesmärken från 1700-talets gräns mellan Sverige och Ryssland. Befästningarna på vardera stranden av Kymmene älv har anlagts för att trygga gränsen mellan Sverige och Ryssland efter Åbofreden 1743, då gränsen drogs längs Kymmene älv och dess västligaste utloppsarm.
Vid Abborfors, öster om Kymmene älv i Pyttis, finns ryska gränsfästningar och förskansningar till skydd för den gamla landsvägen och gränsövergångsstället. På västra stranden av älven, på Strömforssidan, finns svenskanlagda befästningar.
Redutten i Ruotsula är anlagd av ryssarna vid Kymmene älv efter 1743. Förskansningen i Ruotsula har anlagts för att trygga det strategiskt viktiga gränsövergångsstället där landsvägen delar sig söderut mot Anjala och västerut mot Itis. På andra sidan älven mittemot Ruotsula har funnits en svenskbyggd redutt i Keltis som senare har förstörts.
I Villikkala finns lämningar efter ett halvfärdigt svenskt fästningsbygge påbörjat 1793–1794 efter Gustav III:s ryska krig. Utanverken har anlagts till skydd för Elimä-Anjalavägen på bägge sidor om vägen.
Vid älven Sippolanjoki anlade ryssarna 1791 Liikkala fort (Likkola) till skydd för landsvägen mellan Fredrikshamn och Anjala. Liikkala fort består av två förskansningar och ett förenande förbindelsegrav. Den södra förskansningen omfattar fyra halvbastioner, medan den norra består av en liten oregelbundet formad redutt.
Historia (på svenska)
Efter Åbofreden 1743 drogs gränsen mellan Sverige och Ryssland längs Kymmene älv och dess västligaste utloppsarm. Förutom gränsfästningarna vid Kymmene älv anlade Sverige sjöfästningen Sveaborg (Suomenlinna) samt landfästningen i Degerby/Lovisa och sjöfästningen Svartholm. År 1773 lät Katarina den stora av Ryssland anlägga fästningsstaden Davidov/Davidstad enligt rutnätsplanen som ideal på det område där nuvarande Luumäki kommuncentrum är beläget.
Under kung Gustav III gick Sverige till anfall mot Ryssland år 1788 i syfte att återerövra tidigare förlorade områden. Gustav III:s ryska krig slutade 1790 med freden i Värälä utan landavträdelser. Till följd av kriget beordrade kejsarinnan Katarina II att en befäst zon i tre nivåer skulle anläggas till skydd för Rysslands huvudstad S:t Petersburg. Den befästa zonen anlades 1791–1792 under ledning av general Alexander Suvorov. Nya befästningar som byggdes i den yttersta försvarszonen var sjöfästningen Svensksund belägen inom nuvarande Kotka stads område. Norr om Svensksund anlades Kymmenegård, Uttis i Valkeala, Järvitaipale och Kärnäkoski i Savitaipaletrakten samt Liikkala (Likkola) i Anjalankoski. För flottan i Saimen anlades baser i Villmanstrand, Nyslott och Kärnäkoski, och för deras inbördes förbindelser byggdes kanaler i Telataipale, Kukonharju, Käyhkää och Kutvele, som med ett samlingsnamn kallas Suvorovs kanaler.
Further reading (as the agency lists it)
Kaakkois-Suomen vanhat maalinnoitukset. Sotasokeat ry 1974.
Marja Terttu Knapas, Kymenlaakson kulttuurihistorialliset kohteet. Kymenlaakson seutukaavaliitto 1984.
Vastassa Ruotsi. Kaakkois-Suomen linnoitukset. Museovirasto 1990.
Eeva-Liisa Oksanen (toim.), Kahden kruunun alla, Kymijoki rajana 1743-1811. Kymen läänin Suomi 75 vuotta –työryhmä, Kymenlaakson maakuntaliitto, Kymenlaakson kesäyliopisto 1992.
Kymenlaakson rakennuskulttuuri. Kymenlaakson seutukaavaliiton julkaisu A:26 1992.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Kymijoki border fortifications are significant monuments of the 18th-century defence history of the border between Sweden and Russia. The fortifications on both banks of the Kymijoki were built to secure the border between the two realms after the Treaty of Turku of 1743, when the border ran along the Kymijoki and its western mouth branch.
At Ahvenkoski, on the east bank of the Kymijoki in Pyhtää, there are border fortifications and earthworks built by the Russians to protect the old road and border crossing. On the west bank of the river, on the Ruotsinpyhtää side, are fortifications built by the Swedes.
The Ruotsula redoubt was built by the Russians on the Kymijoki bank after 1743. The Ruotsula earthwork protected a strategically important crossing point, where the road branches south towards Anjala and west towards Iitti. On the opposite bank of Ruotsula there was a redoubt built by the Swedes, the Kelti redoubt, which was later destroyed.
The unfinished fortress of Villikkala was built by the Swedes after the Kustaa War, in 1793-1794. Its outer fortifications were built on both sides of the Elimäki-Anjala road to protect it.
Along the Sippolanjoki river there is the Liikkala fortification, built by the Russians in 1791 to protect the road leading from Hamina to Anjala. The fortification consists of two earthen fortifications and a covered way connecting them. The southern fortification has four demi-bastions, while the northern fortification is irregular in shape.
History
After the Treaty of Turku in 1743, the border between Sweden and Russia ran along the Kymijoki and its western mouth branch. In addition to the Kymijoki border fortifications, Sweden built the Sveaborg sea fortress (Suomenlinna) and the twin fortress of Loviisa-Svartholm. Russian Empress Katariina Suuri, for her part, founded the circular-fortified, grid-plan ideal town of Taavetti in 1773, on the site of the present municipal centre of Luumäki.
Swedish King Kustaa III launched a war in 1788, with which he sought to regain territories lost to Russia, but the so-called Kustaan sota ended without territorial concessions in the Peace of Värälä in 1790. As a result of the war, Russian Empress Katariina II ordered that the capital, Pietari, be protected by a three-tier fortified zone. The fortified zone was built in 1791-1792 under General Aleksandr Suvorov.
Entirely new fortifications of the outermost line of defence were built: the Ruotsinsalmi sea fortress on the site of the present city of Kotka, Kyminlinna to its north, Utti in Valkeala, Järvitaipale and Kärnäkoski in the Savitaipale area, and Liikkala at Anjalankoski. Bases of the Saimaa flotilla were established at Lappeenranta, Savonlinna and Kärnäkoski, and to maintain communication between them the Telataipale, Kukonharju, Käyhkä and Kutvele canals, known as the so-called Suvorov Canals, were built.