RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Suvorovin kanavat
Puumala, Ruokolahti, Sulkava, Taipalsaari, Useita maakuntia, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kanava, muinaisjäännös
- Character (as the agency lists it)
- kulttuurimaisema
- Municipalities
- Puumala, Ruokolahti, Sulkava, Taipalsaari
- Region
- Useita maakuntia
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.42362, 28.51696
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1707
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Suvorovin sotakanavat ovat ensimmäinen yhtenäinen, loppuunsaatettu kanavoimistyö maassamme.
Kenraali Suvorovin johdolla Saimaalle rakennetut neljä avokanavaa olivat osa Venäjän länsirajan puolustamiseksi suunniteltua linnoitusketjua.
Kutvele (nyk. Taipalsaaren ja Ruokolahden kuntien rajalla), Käyhkää (nyk. Ruokolahden kunnassa), Kukonharju (nyk. Ruokolahden ja Puumalan kuntien rajalla) sekä Telataipaleen kanava (nyk. Sulkavan kunnassa) mahdollistivat Venäjän Saimaan laivaston purjehdusväylän Savonlinnan Olavinlinnasta Lappeenrantaan.
Parhaiten historiallisen luonteensa säilyttänyt Kukonharjun kanava on noin 800 metriä pitkä. Kanavarakenteet ja niihin liittyneet hirsiset aallonmurtajat ovat säilyneet hyvin ja ne kertovat 1790-luvun rakennustekniikasta. Kanavan varrelle muodostui aikoinaan yhdyskunta, jossa eli upseeristoa, sotilaita, kaupustelijoita ja siviiliväkeä. Kukonharjulla oli myös kirkko ja hautausmaa. Kanavalla olleista rakennuksista on havaittavissa kivijalkoja, lattiarakenteita, uuneja, kuoppia ja painanteita. Kanavien sotilaallisesta käytöstä kertova rakennus on säilynyt Käyhkään kanavalla. Käyhkään Hovin päärakennus toimi aikoinaan tullivartioasemana ja toimii nykyisin virkistyskäytössä.
Historia
Turun rauhaan 1743 päättyneessä nk. hattujen sodassa Ruotsi menetti Venäjälle alueita Itä-Suomessa. Venäläiset eivät kuitenkaan saaneet vesiyhteyttä Lappeenrannan ja Savonlinnan välille, koska keskeisellä paikalla Saimaata sijaitseva Puumalan salmi jäi Ruotsin haltuun.
Ruotsin ja Venäjän välinen ns. Kustaan sota päättyi Värälän rauhaan 1790 ilman että Kustaa III olisi kyennyt valtaamaan takaisin jo aiemmin Venäjälle menetettyjä osia Suomesta. Sodan seurauksena Venäjän Katariina II määräsi, että pääkaupunki Pietari oli suojattava kolmiportaisella linnoitusvyöhykkeellä.
Linnoitusvyöhyke rakennettiin 1791-1792 kenraali Aleksandr Suvorovin (1730-1800) johdolla. Uusina uloimman puolustusvyöhykkeen linnoituksina rakennettiin nykyisen Kotkan kaupungin paikalle Ruotsinsalmen merilinnoitus, sen pohjoispuolelle Kyminlinna, Utti Valkealaan, Savitaipaleen seudulle Järvitaipaleen ja Kärnäkosken laivastotukikohdat sekä Anjalankoskelle Liikkala.
Saimaan laivaston tarpeisiin rakennettiin Telataipaleen, Kukonharjun, Käyhkään ja Kutveleen kanavat. Kanavointitöitä tehtiin 1790-luvulla myös Savitaipaleen Solkeissa Kärnäkosken ja Suur-Saimaan yhteyden parantamiseksi, mutta Korholansalmen ja Taipalsaaren Vilsaaren alueen työt jäivät keskeneräisiksi.
Kenraali Suvorovin johdolla toteutetut kanavat rakennettiin 1792-1798 ja niiden tarkoituksena oli sekä auttaa Venäjän laivaston tukikohtien, Savonlinnan ja Lappeenrannan, välistä huoltoliikennettä että parantaa välittömästi kanavareitin läheisyydessä olevan Ruotsin vastaisen rajan valvontaa. Kunkin kanavan yhteydessä oli sotilasvartio jota varten oli rakennettu kasarmeja, muona- ja asevarikkoja, saunoja ja muita talousrakennuksia. Myös paikallinen suomalaisväestö käytti kanavareittiä kauppamatkoillaan. Kanavien sotilaallinen merkitys väheni Suomen Venäjään liittämisen jälkeen. Kanavien merkitys paikallisina ihmisten ja tavaroiden liikenneväylinä säilyi kuitenkin merkittävänä.
Suvorovin kanavien säilymisen turvaava restaurointihanke käynnistyi keväällä 2003.
Further reading (as the agency lists it)
Etelä-Savon rakennusperintö. Kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Etelä-Savon seutukaavaliiton julkaisu 114. Mikkeli 1984.
Etelä-Karjalan rakennuskulttuuri. Etelä-Karjalan seutukaavaliiton julkaisu 4-87. 1987.
Vastassa Ruotsi. Kaakkois-Suomen linnoitukset. Museovirasto 1990.
Turkka Myllykylä, Suomen kanavien historia. Keuruu 1991.
Arvokkaat maisema-alueet. Maisema-aluetyöryhmän mietintö II. Mietintö 66/1992. Ympäristöministeriö. Ympäristönsuojeluosasto. Helsinki 1993.
Joachim Mickwitz ja Jyrki Paaskoski, Itärajan vartijat, 1700-luku. Schildts 2005.
Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuuriselvitys. Etelä-Karjalan liitto 2006.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The Suvorov military canals are the first continuous, completed canal-building project in the country.
The four open canals built on Saimaa under the direction of General Suvorov were part of a chain of fortifications planned to defend Russia's western border.
Kutvele (now on the border between the municipalities of Taipalsaari and Ruokolahti), Käyhkää (now in the municipality of Ruokolahti), Kukonharju (now on the border between the municipalities of Ruokolahti and Puumala) and Telataipale canal (now in the municipality of Sulkava) made possible the sailing route of the Russian Saimaa fleet from Olavinlinna in Savonlinna to Lappeenranta.
The Kukonharju canal, which has best retained its historical character, is about 800 metres long. The canal structures and the associated log breakwaters have been well preserved and tell of the construction techniques of the 1790s. A community once developed along the canal, where officers, soldiers, peddlers and civilians lived. Kukonharju also had a church and a cemetery. Traces of the buildings that stood at the canal can still be seen: stone foundations, floor structures, stoves, pits and depressions.
A building that tells of the military use of the canals has survived at the Käyhkää canal. The main building of Käyhkää Hovi once served as a customs station and is now used for recreation.
History
In the so-called Hats War, which ended with the Treaty of Turku in 1743, Sweden lost territories in Eastern Finland to Russia. However, the Russians did not gain a waterway between Lappeenranta and Savonlinna, because the Puumalan salmi, located at a key point in Lake Saimaa, remained under Swedish control.
The so-called Kustaan sota between Sweden and Russia ended with the Treaty of Värälä in 1790, without Gustav III having been able to recapture the parts of Finland previously lost to Russia. As a result of the war, Catherine II of Russia ordered that the capital, St Petersburg, be protected by a three-tier fortification zone.
The fortification zone was built in 1791-1792 under the command of General Aleksandr Suvorov (1730-1800). The new fortifications of the outermost line of defence were the Ruotsinsalmi sea fortress on the site of the present-day town of Kotka, Kyminlinna to its north, Utti in Valkeala, the Järvitaipale and Kärnäkoski naval bases in the Savitaipale area, and Liikkala at Anjalankoski.
The Telataipale, Kukonharju, Käyhkä and Kutvele canals were built to serve the needs of the Saimaa fleet. Canalisation work was also carried out in the 1790s at Solkeet in Savitaipale, to improve the link between Kärnäkoski and Suur-Saimaa, but the work on the Korholansalmi and the Vilsaari area in Taipalsaari remained unfinished.
The canals built under General Suvorov's command were constructed in 1792-1798, and their purpose was both to assist the supply traffic between the Russian naval bases at Savonlinna and Lappeenranta and to improve the monitoring of the border facing Sweden in the immediate vicinity of the canal route. Each canal had a military post, for which barracks, food and arms depots, saunas and other outbuildings had been built. The local Finnish population also used the canal route on their trading journeys. The military significance of the canals diminished after Finland was annexed to Russia. However, the canals remained significant as transport routes for local people and goods.
A restoration project to secure the preservation of Suvorov's canals began in spring 2003.