RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Voltin kylän raittiasutus ja Mattilan silta
Kauhava, Etelä-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kylä, merkkimieskoti, pihapiiri, silta, talonpoikaistalo, talousrakennus, tie
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema
- Municipality
- Kauhava
- Region
- Etelä-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 63.28009, 22.81802
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1668
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Voltin kylässä Lapuanjokivartta seurailevan tien varrella Knuuttilan ja Isotalon tiiviit raittikylät kaksifooninkisine pohjalaistaloineen ovat kertovia esimerkkejä Etelä-Pohjanmaalle ominaisesta kylätyypistä. Voltin kylän kohdalla Lapuanjoen ylittää kolmiaukkoinen teräsbetonisen palkkisilta, Mattilan museosilta. Tiehallinnon valitsemat museosillat kuvastavat maamme liikenneverkon ja sillanrakennustaidon kehitysvaiheita 1700-luvulta nykypäiviin saakka.
Päänäkymän Knuuttilan raitilla muodostaa maantien itäpuolelle asettunut 11 talon rakennuskanta. Päärakennukset, joista suurin osa on puolitoistakerroksisia, on rakennettu polveilevan maantien suuntaisesti ja kiinni tielinjaan. Asutuksen rakenne on hyvin säilynyt ja Knuuttila antaa hyvän kuvan perinteisestä raittiasutuksesta huolimatta muutoksista yksittäisten rakennusten ulkoasussa.
Talojen talousrakennukset muodostavat umpipihamaisia rakennusryhmiä joen puolelle. Kylän avoin peltomaisema sijoittuu asuintalojen rivistön ja joen väliin. Raitin länsipuolella kulkevan ns. takakadun varteen on sijoittunut pienempiä asumuksia.
Knuuttilasta pohjoiseen oleva Isotalon taloryhmä ja raitti muodostuu molemmin puolin tietä sijoittuvista puolitoistakerroksista 1800-luvulta peräisin olevista päärakennuksista ja niiden pihapiireistä. Isotalon raitin varrella sijaitsee puukkojunkkarina tunnetuksi tulleen Antti Isotalon kotitalo 1800-luvulta.
Voltin kylän kohdalla Lapuanjoen ylittää Mattilan museosilta vuodelta 1921. Kolmiaukkoisen teräsbetonisen palkkisillan kaiteetkin toimivat kantavina rakenteina. Museosilta on tiettävästi ainoa tämän tyyppinen silta, joka on yhä yleisen liikenteen käytössä.
Historia
Voltin kylän historia periytyy 1500-luvulle, jolloin Alahärmän seudun vakituinen asutus sai alkunsa. 1500-luvun lopulla koko Härmän alueella sijaitsi 5 taloa. 1660-luvun taitteessa oli myöhemmän Alahärmän rajojen sisällä 15 maakirjaan merkittyä taloa. 1600-luvulla alue oli yksi Etelä-Pohjanmaan merkittävimmistä karjakylistä, millaisena se säilyi pitkään, ja tervanpoltto kasvatti talolukua 1600-luvun lopussa. Vuonna 1700 taloja oli 22.
Voltin kylässä asui talollinen ja puukkojunkkari Antti Isotalo (s. 1831 Alahärmässä), joka muodosti Antti Rannanjärven (s. 1828 Ylihärmässä) kanssa Häjyjen pääjoukon. Puukkojunkkarit riehuivat Etelä-Pohjanmaalla 1790-1885, levottominta oli 1800-luvun puolimaissa.
Further reading (as the agency lists it)
Heikki Ylikangas, Härmän häjyt ja Kauhavan herra: kuvaus puukkojunkkareitten ja virkavallan välisestä yhteenotosta 1860-luvun lopulla. 1974.
Knuuttilan raitti. Esimerkki perusparantamisesta. Sisäministeriö. Kaavoitus- ja rakennusosasto. Tiedotuksia 1/1979.
Eero Kojonen, Alahärmän historia I. Alahärmän kunta 1993.
Saini Heikkuri-Alborzi ja Päivi Niemi, Arvokkaat kulttuurimaisemat Lapuanjokilaaksossa. Vaasan seutukaavaliitto 1994.
Pihapiiri. Rakennusperinne ja sen vaaliminen Pohjanmaalla. Pohjanmaan taidetoimikunta 2000.
Härmänmaan ympäristön tila ja kehittäminen. Riitta Aho. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Alueelliset ympäristöjulkaisut 260/2003.
Helena Teräväinen, Lakiaa ja komiaa. Kohti kulttuuriympäristön uusia arvoja Etelä-Pohjanmaalla. Länsi-Suomen ympäristökeskus 2003.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Along the road that follows the Lapuanjoki river at Volti, the compact street villages of Knuuttila and Isotalo, with their kaksifooninkisine Ostrobothnian houses, are telling examples of the village type characteristic of South Ostrobothnia. At Volti, the Lapuanjoki is crossed by the Mattila museum bridge, a three-span reinforced concrete girder bridge. The museum bridges selected by Tiehallinto illustrate the stages of development of our country's road network and bridge-building from the 18th century to the present day.
The main view of the Knuuttila raitti is formed by a building stock of 11 houses located on the east side of the main road. The main buildings, most of which are one-and-a-half-storey, are built parallel to the winding main road and right up to the road line. The structure of the settlement is well preserved, and Knuuttila gives a good picture of traditional street-village settlement despite changes to the exterior appearance of individual buildings.
The farm buildings form courtyard-like groups of buildings towards the river. The open field landscape of the village lies between the row of residential houses and the river. Smaller dwellings have been placed along the so-called takakatu (back street) running on the west side of the raitti.
The Isotalo group of farms and its raitti, north of Knuuttila, consists of one-and-a-half-storey main buildings dating from the 19th century and their yards, located on both sides of the road. Along the Isotalo raitti stands the family home of Antti Isotalo, from the 19th century, who became known as a puukkojunkkari (knife-wielding bully).
At Volti, the Lapuanjoki is crossed by the Mattila museum bridge, dating from 1921. The railings of the three-span reinforced concrete girder bridge also act as load-bearing structures. The museum bridge is reportedly the only bridge of this type still in general traffic use.
History
The history of Voltti village goes back to the 16th century, when permanent settlement began in the Alahärmä area. At the end of the 16th century there were five farms in the whole Härmä area. At the turn of the 1660s there were 15 farms recorded in the land register within the later boundaries of Alahärmä. In the 17th century the area was one of the most important cattle villages in South Ostrobothnia, and it kept that character for a long time. Tar burning increased the number of farms at the end of the 17th century. In 1700 there were 22 farms.
Voltti village was home to the farmer and puukkojunkkari Antti Isotalo (b. 1831 in Alahärmä), who formed the main body of the Häjyt together with Antti Rannanjärvi (b. 1828 in Ylihärmä). The puukkojunkkarit ran riot in South Ostrobothnia from 1790-1885, and the unrest was at its worst in the mid-19th century.
Nearby in the register
Other entries of the same register within about three miles of this one, by straight line.