RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Sallan kirkko
Salla, Lappi, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kellotapuli, kirkko
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Salla
- Region
- Lappi
- Country
- Finland
- Coordinates
- 66.83099, 28.66785
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1648
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Sallan kirkko tapuleineen ei ole vain Lapin jälleenrakennuskauden, vaan myös koko Suomen kirkkoarkkitehtuurin sodanjälkeisen murroskauden merkittävin arkkitehtuurihistoriallinen muistomerkki. Keskiajan kirkoista vaikutteita saanut jyrkkäharjainen kirkko on ollut myös luomassa uudenlaista muototyyppiä 1950-luvun kirkkojen rakentamiselle. Kirkko kuuluu kansainvälisen DOCOMOMO-järjestön hyväksymään suomalaisen modernin arkkitehtuurin merkkiteosvalikoimaan.
Päätyjulkisivuiltaan kolmion muotoisessa pitkäkirkossa on jyrkkälappeinen paanupeitteinen harjakatto, joka ulottuu matalan seinäosan ikkunoiden korkeudelle. Sakaristo sekä alkuaan rippikoulusalina toiminut kokoontumistila on sijoitettu matalaan harjakattoiseen siipiosaan.
Kirkkosali muodostuu lattiaan asti ulottuvasta, tukikaarien varaan betonista valetusta paraabeliholvista. Perusratkaisun konstruktiivista vaikutelmaa korostavat vaalea, hienoja kvartsikiteitä kimmeltävä rappaus ja sisustuksen eri puulaadut. Tanskalaisen puusepän valmistaman saarnatuolin alareunan kuva-aiheena ovat nousevat tähkäpäät. Kuoriseinällä on kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen reliefi "Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon". Sen keskushahmona on erämaan tukkijunkkareita ja kansannaisia luokseen kutsuva Kristus. Kirkkosalin ja eteisen välisessä seinässä on Yrjö Rosolan ihmisen elämänkaarta kuvaava lasietsaus.
Kokonaisuuteen kuuluu selvästi kirkosta erilleen rakennettu kellotorni, jonka korkea nelilappeinen huippu on katettu kimpipaanuilla. Kirkkopihalla on lisäksi kuvanveistäjä Aimo Tukiaisen piirtämä graniittinen sankaripatsas "Hauta Etulinjassa" vuodelta 1953.
Kirkonkylän pääraitin varressa on säilynyt yksittäisinä kohteina joitakin jälleenrakennuskauden tyypillisiä liike- ja julkisia rakennuksia.
Historia
Kemin Lapin kirkkoherrakunta oli osoittautunut 1700-luvulle tultaessa liian laajaksi, se jaettiin 1747 kolmeen pastoraattiin ja Salla liitettiin Kuusamoon. Kun Kemijärven kappeliseurakunta perustettiin 1779, Salla oli jo kolme vuotta aikaisemmin liitetty siihen kuuluvaksi. Pitkän kirkkomatkan vuoksi sallalaiset saivat 1826 kappelioikeudet oman kirkon rakentamista varten ja C.L. Engelin piirtämä Sallan ensimmäinen kirkko valmistui 1838. Itsenäiseksi seurakunnaksi Salla erotettiin Kuolajärvi-nimisenä 1857. Salla-nimisenä vuodesta 1936 tunnetun seurakunnan kirkko tuhoutui talvisodassa 1939.
Kirkonkylän jäätyä jatkosodan jälkeisissä alueluovutuksissa rajan itäpuolelle muodostettiin uusi kuntakeskus Märkäjärven kylään.
Uuden kirkon rakennustyön ja sisustuksen kustansivat Tanskan luterilaiset seurakunnat kiitollisina siitä, että heidän kirkkonsa olivat säästyneet sodan tuhoilta. Tanskassa toimitetun keräyksen varoilla ostettiin elintarvikkeita, ne myytiin Kansanhuoltoministeriön luvalla voitolla ja näillä hyväntekeväisyyskaupoilla alkuperäiset keräysvarat karttuivat 12-kertaiseksi.
Uudesta kirkosta 1947 pidetyn yleisen arkkitehtikilpailun voitti arkkitehtiylioppilaiden Eero Eerikäinen ja Osmo Sipari tekemä ehdotus. Sen lähtökohtana oli nuorten tekijöidensä mukaan ollut maamme vanhin kirkollinen perintö, korkeaharjainen kivikirkko kirkonmäellä seisovine erillisine tapuleineen nykyajan ihanteisiin ja rakennusmateriaaleihin sovellettuna. Kirkko valmistui 1950.
Further reading (as the agency lists it)
Arkitekten 3-5/1948, 3/1950.
Nils Erik Wickberg, Suomen rakennustaidetta. Helsinki 1959.
Hannu Heinänen, Sallan historia. Sallan kunta ja seurakunta. Jyväskylä 1993.
Do.co.mo.mo. Modernismin merkkiteoksia Suomen arkkitehtuurissa. Alvar Aalto akatemia, docomomo Suomi-Finland ry, Suomen rakennustaiteen museo. Helsinki 2002.
Tiina Elo, Tuhkasta nousseet kirkot. Kirkkojen jälleenrakennus Lapissa. Raito 2004. Lapin maakuntamuseo. http://www.rovaniemi.fi/files/20041228133159.pdf
Marja Terttu Knapas ja Soile Tirilä, Suomalaista kirkkoarkkitehtuuria 1917-1970. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 30. Helsinki 2006.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Salla Church and its bell tower are not only the most significant architectural-historical monument of the Lapland reconstruction period, but also of the post-war transitional period in Finnish church architecture as a whole. The steep-ridged church, which drew influence from medieval churches, also helped create a new building type for church construction in the 1950s. The church belongs to the selection of key works of Finnish modern architecture approved by the international DOCOMOMO organisation.
The long church, triangular in form at its gable façades, has a steep-pitched paanu-covered gable roof extending down to the height of the windows in the low wall section. The sacristy and the meeting space that originally served as a confirmation class hall are placed in a low gable-roofed wing.
The nave is formed by a concrete parabolic vault extending down to the floor, supported on buttress arches. The constructional impression of the basic solution is emphasised by the pale render sparkling with fine quartz crystals and by the different wood types of the interior. The lower edge of the pulpit, made by a Danish cabinetmaker, has rising ears of grain as its motif. On the chancel wall is a relief by sculptor Aimo Tukiainen, “Tulkaa minun tyköni kaikki työtätekevät ja raskautetut, niin minä annan teille levon”. Its central figure is Christ calling to himself lumberjacks from the wilderness and peasant women. The wall between the nave and the vestibule carries a glass etching by Yrjö Rosola depicting the course of human life.
The complex includes a clearly detached bell tower, whose tall four-pitched spire is covered with kimpipaanut. The churchyard also contains a granite war hero statue, “Hauta Etulinjassa”, designed by sculptor Aimo Tukiainen, dating from 1953.
Along the main street of Kirkonkylä, a few typical commercial and public buildings of the reconstruction period have survived as individual sites.
History
By the 18th century the Kemin Lapin kirkkoherrakunta had proved too large, and in 1747 it was divided into three pastorates and Salla was joined to Kuusamo. When the Kemijärvi chapel parish was founded in 1779, Salla had already been attached to it three years earlier. Because of the long journey to church, the people of Salla received chapel rights in 1826 for the purpose of building their own church, and Salla's first church, designed by C.L. Engel, was completed in 1838. Salla was separated as an independent parish under the name Kuolajärvi in 1857. The parish church, known by the name Salla since 1936, was destroyed in the Winter War in 1939.
When Kirkonkylä ended up on the far side of the border in the territorial cessions after the Continuation War, a new municipal centre was established in the village of Märkäjärvi.
The construction and furnishing of the new church were financed by Danish Lutheran congregations, grateful that their churches had been spared war damage. Money from a collection held in Denmark was used to buy foodstuffs, which were sold at a profit with the permission of the Kansanhuoltoministeriö, and through these charity sales the original collected funds grew twelve-fold.
The proposal by architecture students Eero Eerikäinen and Osmo Sipari won the general architectural competition for a new church held in 1947. According to its young authors, its starting point had been the oldest ecclesiastical heritage of our country, the high-ridged stone church with its separate bell towers standing on the church hill, adapted to modern ideals and building materials. The church was completed in 1950.