RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Ylistaron kirkko
Seinäjoki, Etelä-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- hautausmaa, kirkko
- Character (as the agency lists it)
- kirkonkylä
- Municipality
- Seinäjoki
- Region
- Etelä-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.94774, 22.51468
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1639
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Kauas peltolakeuksille näkyvä, Markinsalon mäelle rakennettu "Ylistaron komiakirkko" kuuluu uusgotiikan varhaisvaiheen ensimmäisiin edustajiin maassamme.
Kirkko seisoo Kyrönjoen töyräällä, Kirkonlahden rannalla. Päätytornillisen kirkon ulkoseinät ovat olleet vaaleiksi rapatutut alun alkaen, vaikka ne oli tarkoitettu tiilipintaisiksi. Holvatun kirkkosalin jakaa kolmeen laivaan kummallekin pitkälle sivulle rakennetut kaksikerroksiset lehterit. Keskilaivan levyisen kuorin itäseinä on jäsennöity goottilaisin kaariaihein ja sen yläosassa on suuri kaari-ikkuna. Alttaritauluna on Adolf von Beckerin Kristuksen kirkastus vuodelta 1888. Kirkko on Suomen kolmanneksi suurin ja siinä on istumapaikkoja n. 2500.
Kirkon eteläpuolella on arkkitehtitoimisto Aulis Jääskeläisen suunnittelemat seurakuntatalo vuodelta 1974 ja seurakunnan virastotalo vuodelta 1986.
Ylistaron kirkko on osa valtakunnallisesti arvokasta Kyrönjokilaakson maisema-aluetta.
Historia
Ylistaro perustettiin Isonkyrön emäseurakunnan alaiseksi kappeliksi 1658. Seurakunta itsenäistyi 1859. Nykyinen kirkko on sen kolmas.
Kirkko on rakennettu 1847-1850 Intendentinkonttorissa 1846 laadittujen piirustusten mukaan (E.B. Lohrmann) rakennusmestari Jakob Kuorikosken johdolla. Seurakunta oli ns. keisarinpitäjä, mikä lienee syynä siihen, että se määrättiin rakentamaan kirkko kivestä toivomansa puun asemesta.
Kirkon sisätila uudistettiin 1935-1936 arkkitehti Kauno S. Kallion laatiman ehdotuksen mukaan. 1970-luvun sisämaalauksessa palattiin vanhempaan väriasuun. Kirkon ulkorappaus uusittiin 1994.
Further reading (as the agency lists it)
Ylistaron 100-vuotias kirkko ja sen edeltäjäin vaiheilta. Ylistaron historiatoimikunnan julkaisuja 1, 1952.
Ville Lukkarinen, Kirkkoarkkitehtuuri 1809-1865. Ars, Suomen taide 3. Porvoo 1989.
Antti Mentula, Suuntaviivoja. Pohjanmaan arkkitehtuuri 1900-luvulla. Alueelliset ympäristöjulkaisut 363. Länsi-Suomen ympäristökeskus 2005.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Visible from afar across the open fields, the "Ylistaro komiakirkko" built on the Markinsalo hill is one of the first representatives of the early phase of Neo-Gothic in our country.
The church stands on the bank of the Kyrönjoki, on the shore of Kirkonlahti. The exterior walls of the church, which has a tower at the gable end, have been rendered light-coloured from the very beginning, although they were intended to have brick surfaces. The vaulted church hall is divided into three aisles by two-storey galleries built along each of the long sides. The east wall of the chancel, as wide as the central aisle, is articulated with Gothic arch motifs, and in its upper part there is a large arched window. The altarpiece is Adolf von Becker's The Transfiguration of Christ from 1888. The church is the third largest in Finland and has seating for approximately 2500.
To the south of the church stand the parish hall from 1974, designed by the architectural office of Aulis Jääskeläinen, and the parish office building from 1986.
Ylistaro church is part of the nationally valuable Kyrönjokilaakso landscape area.
History
Ylistaro was established as a chapel subordinate to the mother parish of Isonkyrö in 1658. The parish became independent in 1859. The present church is its third.
The church was built in 1847-1850 to drawings prepared in the Intendentinkonttori in 1846 (E.B. Lohrmann), under the direction of building master Jakob Kuorikoski. The parish was a so-called keisarinpitäjä, which is probably why it was ordered to build the church of stone instead of the wood it had wanted.
The church interior was renovated in 1935-1936 according to a proposal by architect Kauno S. Kallio. The 1970s interior painting returned to an older colour scheme. The exterior rendering of the church was renewed in 1994.