RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Rutolan ylivientilaitos
Lappeenranta, Etelä-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- muinaisjäännös, muu tuotantorakennus, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- agraarimaisema, metsämaisema
- Municipality
- Lappeenranta
- Region
- Etelä-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 61.03816, 28.02905
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1484
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Lappeenrannan Rutolan alueella Saimaan vanhaan lasku-uomaan on muodostunut kulttuurihistorialtaan rikas ympäristö. Siihen kuuluvat lasku-uoman varren esihistorialliset asuinpaikat, metsäteollisuuden uiton erityistarpeisiin 1800- ja 1900-luvun taitteessa rakentama ylivientilaitos uittorakenteineen sekä toisen maailmansodan aikana rakennetun puolustuslinjan eli Salpalinjan vesistöihin tukeutuvat varustukset.
Kärjenlammen pohjoisrannalla olevan Saksanniemen kivikautisen asuinpaikan lisäksi alueen pohjois- ja länsipuolella on esihistoriallisia asuinpaikkoja Ruoholammella, Rovonlahdella sekä Jänköjärven Uirinniemessä.
Rutolan ylivientilaitos on muistomerkki aikanaan teknisesti uraauurtavasta tukkien uittojärjestelmästä. Uittoreitti Saimaalta Kymijoelle, jota kutsutaan Valkealan uittoreitiksi tai väliväyläksi, on noin 110 km:n pituinen. 1890-luvulla muodostettu väylä mahdollisti W. Gutzeit & Co:n puunhankinta-alueen laajenemisen ja tukkien oston keskittymisen Itä-Suomeen. Saimaan tukkien saanti lisäsi Kotkan tehtaiden tuotantoa tuntuvasti.
Saimaan Rovonlahden rannan ja Myllylammen välillä on 1890 tehty Telataipaleen kaivanto, jota on levennetty 1900-luvun alussa. Myllylammen ja Kärjenlammen välisessä 260 metrin maakannaksessa on 1890-1892 valmistunut tukkien siirron mahdollistava ylivientilaitos eli rullarata. Rulladan korvannut puinen uittokouru vuosilta 1908-1909 on yhä vanhan laitteen länsipuolella, joskin lahonneena.
Rutolan rännien itäpäässä on jäljellä heikkokuntoisia laitteistoja mm. korkea punatiilinen muuntamo ja kaksikerroksinen ylivientilaitosrakennus vesipumppuineen. Kärjenlammen ja Jängönjärven väliset kanavarakenteet ovat yhä nähtävissä. Kärjenlammen päässä kanavan penger on valettu betonista.
Rutolan alueella on runsaasti Salpalinjan linnoitteita, kuten betoniluola valtatien koillispuolella (ks. myös Salpalinja-kohde). Salpa-aseman luolastoja tarvittiin asevarastoiksi ja miehistön majoitusta varten. Rutolan luolissa on toiminut mm. sairaala.
Historia
Jääkauden jälkeinen maannousu aiheutti Saimaan lasku-uoman muutoksen luoteesta kaakkoon. Vanha lasku-uoma muodosti reitin Myllylammen, Kärjenlammen ja Jänköjärven kautta Kivijärvelle, kun uusi lasku-uoma mursi reitin Salpausselän poikki Vuoksenniskan kohdalla.
W. Gutzeit & Co osti 1889 Lappeelta uittostrategisesti merkittävän Rutolan tilan, jonka maille uittolaitteet rakennettiin. Yhtiö rakensi Rutolaan aluksi höyryn, myöhemmin sähkön voimalla toimivan ylivientilaitoksen. Hanke oli merkittävä, sillä se laajensi yhtiön toiminta-aluetta ja siirsi Gutzeitin puunhankinnan Kymijoen vesistöstä Saimaan vesistöön. Saimaan tukkeja uitettiin tämän jälkeen Rutolassa kannaksen yli Valkealan reitille ja edelleen Kymijoen kautta Kotkaan sahattavaksi. Sekä Saimaan puolelle että Kivijärvelle hankittiin höyryhinaajat varppausta tekemään.
Tukkien tultua Saimaan Rovonlahden rantaan ne uitettiin Telataipaleen kaivannon kautta edelleen Myllylampeen. Täältä ne nostettiin höyrykoneella toimivan Rutolan siirto- eli ylivientilaitoksen höyrykonekäyttöisen rullaradan avulla Kärjenlampeen. 1892 valmistunut rullarata korvattiin sen rinnalle toteutetulla uittokourulla 1909. Kärjenlammesta Jänköjärveen rakennettiin uittokanava. Jänköjärvestä alkoi puiden lauttaus kohti Kymijokea.
Ylivientilaitoksen viereen rakennettiin 1897 pieni höyrysaha sellaisia puita varten, jotka eivät olisi kestäneet uittoa Kotkaan saakka. Saha paloi ja talvella 1899-1900 Gutzeit rakensi uuden 1932 asti toimineen sahan Rovonlahdelle Lapatonniemen itärannalle. Saha on kadonnut, mutta Munterontiellä on kaksi Gutzeitin asuinrakennusta, joista toinen on edelleen asuinkäytössä.
Vilkkaimpina vuosina Väliväylän uitot työllistivät yli tuhat ihmistä. Väliväylä oli käytössä 1890 - 1963, minä aikana sen lävitse kuljetettiin lähes 100 miljoonaa tukkia. Toisen maailmansodan jälkeen uitto siirtyi Imatralle Vuoksenniskaan.
Further reading (as the agency lists it)
Aulikki Ylönen, Lappeen kihlakunnan historia I. Lappeenranta 1976.
Lauri Putkonen, Lappeenranta, kulttuurihistoriallisesti merkittävät rakennukset ja alueet. Etelä-Karjalan museon julkaisu n:o 3. 1977.
Pekka Lehonkoski, Tukkimetsiä ja höyrylaivoja. Vuosisata Enso-Gutzeit Oy:n puunhankintaa ja kuljetusta Saimaan alueella. Imatra 1987.
Jorma Ahvenainen, Enso-Gutzeit Oy 1872-1992. Jyväskylä 1992.
Ilkka Länsivaara – Arvo Tolmunen, Salpa-asema – sodan monumentti. Helsinki PVKK 1994.
Timo Kantonen, Satakunta sahaa Suomessa. Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisuja 18. Helsinki 1996.
Enso Oy:n rakennuskannan inventointi, Henrik Wager. Inventointiraportti 1997.
Armi Oinonen - Arvo Tolmunen, Matka Salpalinjalle. Opas
itsenäisen Suomen tärkeimmälle puolustuslinjalle. Salpalinjan
perinneyhdistys ry, Miehikkälä. Helsinki 2005.
Anu Talka, Pia Puntanen, Linnoitus ja kaupunki: Lappeenrannan historia 1812-1917. Lappeenrannan kaupunki 2005.
Etelä-Karjalan maisema- ja kulttuurialueselvitys. Etelä-Karjalan liitto 2006.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The area of Rutola in Lappeenranta, along the old lasku-uoma of Saimaa, has developed into an environment rich in cultural history. It includes the prehistoric settlement sites along the lasku-uoma, the transfer facility with its floating structures built for the special needs of the timber industry's log driving at the turn of the 19th and 20th centuries, and the fortifications that rely on the waterways of the Salpalinja, the defence line built during the Second World War.
In addition to the Stone Age settlement site at Saksanniemi, on the northern shore of Kärjenlampi, there are prehistoric settlement sites at Ruoholampi, Rovonlahti and Uirinniemi in Jänköjärvi, on the north and west sides of the area.
The Rutola transfer facility is a monument to what was, in its time, a technically pioneering system for log driving. The route from Saimaa to Kymijoki, known as the Valkeala log-driving route or väliväylä, is about 110 km long. The channel formed in the 1890s made it possible for W. Gutzeit & Co to expand its timber procurement area and to concentrate its purchase of logs in Eastern Finland. Access to Saimaa logs increased production at the Kotka factories considerably.
Between the shore of Rovonlahti on Saimaa and Myllylampi, the Telataipale cutting was made in 1890; it was widened in the early 20th century. On the 260-metre isthmus between Myllylampi and Kärjenlampi, the transfer facility enabling the transfer of logs, the rullarata, was completed in 1890–1892. The wooden flume of 1908–1909 that replaced the rullada is still on the west side of the old device, though rotted.
At the eastern end of the Rutola rännit, some dilapidated installations remain, including a tall red-brick transformer station and a two-storey transfer facility building with its water pumps. The canal structures between Kärjenlampi and Jängönjärvi are still visible. At the end of Kärjenlampi, the embankment of the canal is cast in concrete.
The Rutola area has many Salpalinja fortifications, such as a concrete cave on the northeast side of the highway (see also the Salpalinja site). The Salpa station caves were needed as arms stores and for housing the crew. The Rutola caves have housed, e.g., a hospital.
History
The post-Ice Age land uplift caused the outflow channel of Saimaa to shift from north-west to south-east. The old outflow channel ran via Myllylampi, Kärjenlampi and Jänköjärvi to Kivijärvi, until the new outflow channel broke through the Salpausselkä ridge at Vuoksenniska.
In 1889 W. Gutzeit & Co bought the Rutola estate from Lappee, a property of strategic importance for log driving, and log-driving equipment was built on its land. The company first built a steam-powered transfer facility at Rutola, later powered by electricity (siirto- eli ylivientilaitos). The project was significant because it expanded the company's operating area and moved Gutzeit's timber procurement from the Kymijoki water system to the Saimaa water system. Saimaa logs were then driven across the isthmus at Rutola onto the Valkeala route and onward via the Kymijoki to Kotka for sawing. Steam tugboats were acquired both for the Saimaa side and for Kivijärvi to carry out warping.
When the logs reached the Rovonlahti shore of Saimaa, they were driven through the Telataipale excavation to Myllylampi. From there they were hoisted by the steam-engine-operated roller track (rullarata) of the Rutola transfer facility to Kärjenlampi. The roller track, completed in 1892, was replaced in 1909 by a log chute built alongside it. A driving channel was built from Kärjenlampi to Jänköjärvi. From Jänköjärvi the rafting of timber towards the Kymijoki began.
In 1897 a small steam sawmill was built beside the transfer facility for timber that would not have withstood driving all the way to Kotka. The sawmill burned down, and in the winter of 1899-1900 Gutzeit built a new sawmill on the east shore of Lapatonniemi at Rovonlahti, which operated until 1932. The sawmill has disappeared, but on Munterontie there are two Gutzeit residential buildings, one of which is still in residential use.
At its busiest, log driving on the Väliväylä employed more than a thousand people. The Väliväylä was in use from 1890 to 1963, during which almost 100 million logs were transported through it. After the Second World War, log driving moved to Vuoksenniska in Imatra.