RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Lampinsaaren kaivosyhdyskunta
Raahe, Pohjois-Pohjanmaa, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kaivos, koulu, muu hallintorakennus, työväen asuintalo, urheilurakennus
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipality
- Raahe
- Region
- Pohjois-Pohjanmaa
- Country
- Finland
- Coordinates
- 64.40988, 25.13422
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1456
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Lampinsaari on Outokumpu Oy:n syrjäiselle seudulle 1953 perustama kaivosyhdyskunta asuinalueineen ja palveluineen. Alue on pääosin 1950-luvulta, mutta saanut lopullisen muotonsa 1970-luvulla.
Kaivosalue sijaitsee Lampinsaaren ja Ristonahon metsäsaarekkeilla laajojen suoalueiden keskellä. Alueen arkkitehtuuri on W.G. Palmqvistin suunnittelema ja rakennusten sijoittelun on suunnitellut arkkitehti Blomstedt. Väljä ruutuihin perustuva kaava rakentuu kaivokselle johtavan pääkadun varaan. Sen pohjoispuolella on ruutukaavaan sijoitetut asuinrakennukset ja kadun eteläpuolella yhdyskunnan julkisten rakennusten lisäksi myös johtajien asunnot.
Kaivoksen työntekijöitä varten rakennetut eri tyyppiset rakennukset, kerrostalot, paritalot ja omakotitalot, on ryhmitelty alueelle hierarkkisesti. Tyyppitaloja on myös muilla Outokummun kaivos- ja tehdaspaikkakunnilla.
Historia
Paikalliset asukkaat lähettivät 1930-luvulla ja 1940-luvun alussa Vihannin Alpuasta malmikiviä Geologiselle tutkimuslaitokselle, joka teki Vihannissa tutkimuksia 1940-luvun loppupuolelle saakka. Kauppa- ja teollisuusministeriö luovutti 1951 tutkimustulokset Outokumpu Oy:lle, jonka suorittamissa lisätutkimuksissa 1952 löytyneet malmit olivat perustana Vihannin kaivoksen syntyyn. Kaivoskuilun paikaksi sovittiin Lampinsaari, jota ympäröivän suon kuivattaminen aloitettiin 1952. Myös rautatie valmistui 1952. Ristonahon kaivoskuilun 86 metriä korkea nostotorni rakennettiin 1953 ja malmintuotanto aloitettiin syksyllä 1954.
Kaivoksen ja sen maanpäällisten osien suunnittelun ja rakentamisen ohella aloitettiin 1952 myös kaivosyhdyskunnan rakentaminen henkilökunnalle. Kaivoskylän rakentamisesta Alpuan kylän yhteyteen luovuttiin, koska Outokumpu Oy:n johtajan, vuorineuvos Eero Mäkisen näkemyksen mukaan kaivosväen piti asua kaivoksen vieressä. Kaivoskylän paikaksi tuli Ristonahon metsäsaareke.
Pääkadun (Kaivoskatu) varteen nousivat yhdyskunnan palvelut, koulu, kaupat ja pankit. Pääkadusta pohjoiseen diagonaalisti erkanevien teiden ja niiden poikkikujien varteen pystytettiin tehdasvalmisteisia pientaloja kaivoksen työtekijöille. Työntekijöiden asunnot rakennettiin kahden tai kolmen perheen taloiksi ja materiaalina käytettiin puuta. Alkuvaiheessa rakennettiin lisäksi kolme 10 perheen kerrostaloa. Kaikkiaan kaivoskylään rakennettiin 250 perheasuntoa. Tuotannon ollessa laajimmillaan kaivos työllisti yli 500 työntekijää.
Vihannin seurakunta rakensi kylälle seurakuntakodin 1962. Koulun viereen rakennettiin talkootyönä urheilukenttä ja suolampareesta tehtiin maauimalana toimiva palolammikko.
Kaivoksen päätuote oli sinkki, mutta kaivoksesta saatiin myös kupari- ja lyijyrikastetta. Kaivos lopetti toimintansa 1992 ja kaivostornit kaadettiin 1995.
Further reading (as the agency lists it)
Gunnar Laatio, Teollisuuskylä nousee asumattomaan suomaisemaan. Vihannin kirja 1. Vihannin kunta 1978.
Markku Kuisma, Outokumpu 1910-1985. Kuparikaivoksesta suuryhtiöksi. Forssa 1985.
Raahen tienoon historia 3: Raahen kaupunki, Pattijoen (Salon emäseurakunnan), Saloisten ja Vihannin kunnat sekä seurakunnat 1870-luvulta vuoteen 1975. Raahen kaupunki, Pattijoen kunta, Vihannin kunta 1991.
Pohjois-Pohjanmaan kulttuurihistoriallisesti merkittävät kohteet. Osa 3. Pohjois-Pohjanmaan seutukaavaliitto 1993.
Metallikaivokset Suomessa 1900-luvulla. Kaivosinventointi Marianna Rautiainen. Museovirasto 1996.
Taimi Laitala (toim.), Lampinsaaren kyläkirja. Lampinsaaren kyläyhdistys 2001.
Lampinsaaren kyläyhdistyksen www-sivut http://kylat.vihanti.fi///lampinsaari/index.htm (9.10.2009).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
Lampinsaari is a mining community founded in 1953 by Outokumpu Oy in a remote area, with its residential areas and services. The area dates mainly from the 1950s, but received its final form in the 1970s.
The mining area is located on the wooded islets of Lampinsaari and Ristonaho, in the midst of extensive mire areas. The architecture of the area is designed by W.G. Palmqvist, and the layout of the buildings was designed by architect Blomstedt. The spacious grid-based plan is built around the main street leading to the mine. To its north are the residential buildings placed in the grid plan, and on the south side of the street, in addition to the community's public buildings, there are also the managers' houses.
The various types of buildings built for the mine's workers, apartment blocks, semi-detached houses and detached houses, are grouped hierarchically across the area. Standard houses of this type are also found in other mining and factory localities of Outokumpu.
History
In the 1930s and early 1940s, local residents sent ore rock from Alpua in Vihanti to the Geologinen tutkimuslaitos, which carried out surveys in Vihanti until the late 1940s. In 1951 the Kauppa- ja teollisuusministeriö handed the survey results over to Outokumpu Oy, and the ores found in Outokumpu Oy's further surveys in 1952 formed the basis for the establishment of the Vihanti mine. The site chosen for the mine shaft was Lampinsaari, and drainage of the surrounding bog began in 1952. The railway was also completed in 1952. The 86-metre-high winding tower of the Ristonaho mine shaft was built in 1953, and ore production began in autumn 1954.
Alongside the design and construction of the mine and its surface structures, construction of a mining community for the staff also began in 1952. Plans to build the mining village alongside the Alpua village were abandoned, because, according to the view of vuorineuvos Eero Mäkinen, director of Outokumpu Oy, mine workers had to live next to the mine. The site of the mining village became the forest islet of Ristonaho.
Along the main street (Kaivoskatu) rose the community's services, a school, shops and banks. Factory-made small houses for the mine's workers were erected along roads branching diagonally north from the main street and along their cross lanes. The workers' dwellings were built as houses for two or three families, and wood was used as the material. In the early phase, three 10-family apartment blocks were also built. In total, 250 family dwellings were built in the mining village. At the peak of production, the mine employed over 500 workers.
The Vihanti seurakunta built a parish hall for the village in 1962. A sports field was built next to the school as communal volunteer work (talkoo), and a suolampare was turned into a fire pond that functioned as an open-air swimming pool.
The mine's main product was zinc, but the mine also yielded copper and lead concentrate. The mine ceased operations in 1992, and the winding towers were felled in 1995.