RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Mätäsvaaran kaivosyhdyskunta
Lieksa, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- kaava-alue, kaivos, työväen asuintalo
- Character (as the agency lists it)
- metsämaisema
- Municipality
- Lieksa
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 63.44209, 29.58607
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1453
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Mätäsvaaran kaivosyhdyskunnan asuinrakennukset ovat säilyneet alkuperäisessä asussaan. Kaivos on tyypillinen esimerkki syrjäseudun kaivoksesta ja sillä on myös historiallista merkitystä sotateollisuuslaitoksena.
Mätäsvaaran entinen molybdeenikaivos asuntoalueineen sijaitsee Lieksa-Nurmes -maantien varrella. Tuotantorakennuksista on jäljellä enää betonijalustat ja siilot, kaivoskuilut ja laajat jätehiekkadyynit. Asuntoalueen asemakaavassa näkyy hierarkkinen järjestys. Kaupunkimaisesti rakennettu alue jakautuu "herrain puoleen", jossa sijaitsevat johtajien asunnot, klubi ja konttori sekä työntekijöiden asuma-alueeseen.
Historia
Mätäsvaaran molybdeeniesiintymä löytyi 1800- ja 1900-luvun taitteessa. Koelouhintaa suoritettiin voimakkaimmin 1920-1922 ja 1932-1933. Molybdeenia käytettiin mm. aseteollisuudessa erikoisteräksen raaka-aineena. Oy Vuoksenniska Ab osti malmialueen 1935 ja kaivos aloitti toimintansa 1939. Kaivosalueen rakentaminen keskeytyi talvisotaan, mutta välirauhan aikana tuotantotoiminta alkoi koko laajuudessaan. 1940-luvulla Mätäsvaara oli maamme toiseksi suurin malmikaivos.
Mätäsvaaran kaivosyhdyskunta rakennettiin kunnallistekniikoineen nopeasti. Höyryvoimala tuotti sähköä ympäristönkin tarpeisiin ja yhdyskuntaa varten alueelle rakennettiin myös koulu ja palveluita.
Kaivoksen kannattavuus romahti toisen maailmansodan jälkeen ja toiminta loppui 1947. Mätäsvaaran tuotantolaitos hävitettiin määrätietoisesti, ja Oy Vuoksenniska Ab:n Haverin kaivokseen (katso erillinen kohde; Haverin kaivosyhdyskunta) siirrettiin osa Mätäsvaaran rakennuksista ja työntekijöistä 1948-1949.
Further reading (as the agency lists it)
Annikki Littunen, Kulta-Erkasta kaivoskylään - Mätäsvaaran vaiheita vuosina 1903-1947. 1984.
Risto Laakasuo, Berndt Grönblom ja hänen yrityksensä. Ovako Oy Ab. Tammisaari 1985.
Metallikaivokset Suomessa 1900-luvulla. Kaivosinventointi Marianne Rautiainen. Museovirasto 1996.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
Mätäsvaaran molybdeenikaivos. http://www.ekopolttoaine.fi/Matasvaara/Matasvaara_index.htm (10.9.2007).
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The residential buildings of the Mätäsvaara mining community have survived in their original form. The mine is a typical example of a mine in a remote region and is also of historical significance as a war-industry plant.
The former Mätäsvaara molybdenum mine, with its residential area, lies along the Lieksa-Nurmes road. Of the production buildings, only the concrete foundations and silos remain, along with the mine shafts and extensive waste-sand dunes. The town plan of the residential area reflects a hierarchical order. The urban-style built area is divided into the "gentlemen's side", where the managers' homes, the club and the office are located, and the workers' residential area.
History
The Mätäsvaara molybdenum deposit was discovered at the turn of the 19th and 20th centuries. Trial mining was carried out most intensively in 1920-1922 and 1932-1933. Molybdenum was used, among other things, in the arms industry as a raw material for special steel. Oy Vuoksenniska Ab purchased the ore area in 1935, and the mine began operating in 1939. Construction of the mining area was interrupted by the Winter War, but during the interim peace, production started at full scale. In the 1940s, Mätäsvaara was the country's second largest ore mine.
The Mätäsvaara mining community was quickly built with its municipal infrastructure. The steam power plant produced electricity for the surrounding area as well as for the community, and a school and services were also built in the area for the community.
The mine's profitability collapsed after the Second World War, and operations ended in 1947. The Mätäsvaara production plant was systematically destroyed, and part of the Mätäsvaara buildings and workers were transferred to Oy Vuoksenniska Ab's Haveri mine (see separate entry; Haveri mining community) in 1948-1949.