RKY: nationally significant built cultural environments · Finland
Uimaharjun rautatieasema
Joensuu, Pohjois-Karjala, Finland
The record
- Type
- Nationally significant built cultural environment (RKY)
- Elements (as the agency lists them)
- liikenteenrakennus
- Character (as the agency lists it)
- taajama
- Municipality
- Joensuu
- Region
- Pohjois-Karjala
- Country
- Finland
- Coordinates
- 62.91229, 30.24257
- Pin
- Placed by TreeAlive at the centre of the largest area the agency maps
- RKY number
- 1446
The Finnish Heritage Agency's description
Kuvaus
Uimaharjun rautatieaseman hyvin säilyneessä rakennuskannassa on voimakas jugendarkkitehtuurin leima ja se on alueena poikkeuksellisen yhtenäinen. Uimaharjun asemalla on ainoa asema-alueilla säilynyt puinen vesitorni.
Uimaharju sijaitsee rauta- ja vesiteiden risteyksessä. Enocellin sellutehtaan varjossa Pielisen rannalla sijaitsevalla Uimaharjun asema-alueella on toistakymmentä 1908 valmistunutta rakennusta.
Historia
Karjalan rata Viipurista Sortavalan kautta Joensuuhun rakennettiin suurista pääradoista viimeisenä 1892-1894. Vasta 1905-1906 valtiopäivät päätti, että rataa jatkettaisiin Pielisen itäpuolta Uimaharjun ja Lieksan kautta Nurmekseen. Uimaharjussa rata ylittää Pielisjoen ja Uimaharjun rautatiesillasta tuli valmistuttuaan 1909 Suomen suurin kääntösilta.
Uimaharjusta kehittyi vilkas puutavaran käsittelypaikka. Joensuulainen Oy Gustaf Cederberg perusti Laiskalahden sahan 1916 ja Metsähallitus Uimaharjun halkosahan 1917. Satamaradan yhteyteen rakennettiin sivuraide puutavaran kuormaamista varten. Sahojen epävakaasta toiminnasta riippumatta Uimaharju säilyi vilkkaana seutuna, sillä sen kautta kulkivat miehet Ilomantsin pohjoisosan suurille tukkityömaille.
Further reading (as the agency lists it)
Pohjois-Karjalan rakennusperinnettä. Pohjois-Karjalan taidetoimikunta - Pohjois-Karjalan museo. Toim. Rauni Säisä. 1982.
Sirkka Valanto, Suomen rautatieasemat vuosina 1857-1920. Museovirasto, rakennushistorian osasto. Julkaisu 11/1982.
Ismo Björn, Enon historia 1860-1967. Enon kunta, Enon seurakunta. Jyväskylä 1994.
Sopimus valtakunnallisesti merkittävien asema-alueiden suojelusta (YM, päätös 9.12.1998 diarionro 2/562/96).
Mauri Mönkkönen, Virroilta ja vaaroilta. Enon kulttuuriympäristöohjelma 2003.
Pohjois-Karjalan kulttuuriympäristöt. Pohjois-Karjalan liitto. Julkaisu 83. Joensuu 2004.
English translation (from the Finnish)
The text above is the record as published by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto), in Finnish. The English below is a machine translation made by TreeAlive, not by the Finnish Heritage Agency (Museovirasto); it has not been checked by a person. Where the two differ, the original is the record. Report a translation error: privacy@treealive.com
Description
The well-preserved building stock of Uimaharju railway station bears a strong stamp of Jugend architecture, and the area is exceptionally uniform. Uimaharju station has the only wooden water tower surviving at any station area.
Uimaharju lies at the junction of rail and waterways. In the shadow of the Enocell pulp mill, the Uimaharju station area on the shore of Pielinen has a dozen or so buildings completed in 1908.
History
The Karelia Line from Viipuri via Sortavala to Joensuu was the last of the major main lines to be built, in 1892-1894. Only in 1905-1906 did the Diet decide that the line should be extended east of Pielinen via Uimaharju and Lieksa to Nurmes. At Uimaharju the line crosses the Pielisjoki river, and the Uimaharju railway bridge, once completed in 1909, became the largest swing bridge in Finland.
Uimaharju developed into a busy timber-handling site. The Joensuu-based company Oy Gustaf Cederberg founded the Laiskalahti sawmill in 1916, and Metsähallitus founded the Uimaharju firewood sawmill in 1917. A siding was built in connection with the harbour line for loading timber. Regardless of the unstable operation of the sawmills, Uimaharju remained a busy area, as men passed through it on their way to the large logging sites in the north of Ilomantsi.